keskiviikko 22. elokuuta 2018

Pamukkale ja Hierapolis



Pamukkale

Pamukkale on yksi maailman hämmästyttävimmistä luonnonmuodostelmista. Se sijaitsee Denizlissä, Turkin lounaisessa sisämaassa ja siellä vierailu on ollut haaveissani jo pitkään. Kesäkuussa minulle avautui mahdollisuus päästä mukaan ihailemaan tätä kuuluisaa puuvillalinnoitusta (pamuk tarkoittaa turkiksi puuvillaa ja kale linnaa, paikan nimi suomeksi käännettynä on siis puuvillalinna tai puuvillalinnoitus).

Pamukkale on Unescon maailmanperintökohde, jonka alueella on satoja kuumia lähteitä.
Tuliperäisen alueen mahtavat hohtavan valkoiset altaat ja kalliot ovat syntyneet tuhansien vuosien saatossa veden ja lämmön yhteisvaikutuksesta: sadevesi kulkeutuu alaspäin irrottaen samalla suoloja ja mineraaleja maaperästä. Syvemmällä vesi lämpenee ja nousee kohti maanpintaa. Maanalaisista lähteistä nouseva kalkki- ja mineraalipitoinen vesi on noin 35 asteista. Veden haihduttua kallioille jää jäljelle vain valkoinen kalkki, joka on värjännyt lähes 200 metriä korkean vuorenseinämän hohtavan valkoiseksi ja muodostanut valtavia porrasmaisia pylväitä sekä luonnonaltaita.

Pamukkale oli suosittu rentoutumispaikka jo antiikin roomalaisten aikaan. Lämpimistä altaista haettiin terveyttä ja parannusta erilaisiin vaivoihin. Terapeuttisen veden sanotaan auttavan sydän- ja verisuonitauteihin (kuten korkeaan verenpaineeseen, valtimonkovettumatautiin ja muihin valtimosairauksiin, laskimoiden vajaatoimintaan sekä suonikohjuihin), ihosairauksiin (kuten psoriaasikseen, ihottumiin, teini-iän akneen) ja reumaattisiin sairauksiin (kuten reumaan, krooniseen vyötärö- ja niskakipuun sekä fibromyalgiaan). Kalkki- ja mineraalipitoisen lähdeveden juomisen sanotaan taas auttavan mm. vatsa- ja suolistosairauksiin, ruoansulatushäiriöihin, osteoporoosiin, diabetekseen, kihtiin, munuaisten vajaatoimintaan sekä virtsa- ja munuaiskiviin.







Lisäksi altaissa kylpemisen sanotaan myös kaunistavan ja tuovan hyvää onnea. Siksi paikka on suosittu häämatkakohde, josta monet tuoreet avioparit tulevat hakemaan onnea yhteiselle taipaleelleen.

Vesi tuo jatkuvasti uusia mineraaleja maan uumenista, mutta jos kalliot eivät saa säännöllistä kalkkivesikylpyään ne alkavat tummumaan. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, että kalliot hohtivat valkoisina, eikä Photoshoppiin tarvinnut kuvien kanssa turvautua, kuten useissa internetin keskusteluissa uhottiin. Nykyään Pamukkale onkin suojeltu Unescon maailmanperintökohde, joten altaissa kylpemistä on rajoitettu. Avoinna on kuitenkin muutamia luonnonvesialtaita, joissa voi kylpeä ilmaiseksi.

Alueelta löytyy myös Kleopatran allas, jossa voi uida samassa kristallinkirkkaassa lähdevedessä pientä maksua vastaan (kesäkuussa 2018 50 tl). Kleopatran altaalle oman säväyksensä antavat 2000 vuotta vanhat marmoripylväät ja –lohkareet.








Hierapolis

Pamukkalen alueella sijaitsevat Hierapoliksen antiikkikaupungin rauniot ovat myös Unescon maailmanperintökohde. Hierapoliksen kultakausi oli 100- ja 200-luvuilla. Kaupunki mainitaan historiankirjoissa jo 183 eaa. ja Rooman valtakuntaan se liitettiin 133 eaa. Hierapolis oli uskonnollinen ja taiteellinen keskus, jossa parhaimmillaan asui yli 10 000 asukasta. Hierapolis tunnettiin myös urheilukilpailuiden pitopaikkana ja roomalaiset järjestivät teatterissa mm. taistelunäytöksiä.

Alue kärsi useista suurista maanjäristyksistä, mutta suuren maanjärıstyksen myötä 1300-luvulla kaupunki tuhoutui niin pahoin, että asukkaat hylkäsivät sen. Yksi alueen tärkeimmistä raunioituneista rakennuksista on teatteri, jonka Keisari Hadrianus rakennutti 100-luvulla. Teatteriin mahtui noin 15 000 katsojaa. Maanjäristyksissä pahoin kärsineestä teatterista löydettyjä esineitä on pelastettu Hierapoliksen museoon. Museo on rakennettu roomalaisen kylpylärakennuksen suojiin ja siellä on näytteillä Hierapoliksen alueelta löydettyjä patsaita, pylväitä, kolikoita ja käyttöesineitä. Museoon on erillinen sisäänpääsymaksu.



Teatterin alapuolelta löytyy Apollon temppelin rauniot. Apollo oli valon jumala ja Hierapoliksen tärkein jumala. 200-luvulla rakennetun temppelin paikan määräsi viereinen Plutonium -luola, joka oli myrkyllistä, hiilidioksidipitoista kaasua levittävä onkalo. Luola nimettiin aikoınaan tuonelan jumalhahmon Pluton mukaan ja siihen liittyy mielenkiintoisia tarinoita ja yhteyksiä kreikkalais-roomalaisen mytologiaan, joiden mukaan luola oli portti manalaan. Nykyään alue ei ole enää vaarallinen.
Arkeologien mukaan muinaisessa Hierapoliksessa on paikka, joka vastaa historiallisia kuvauksia helvetin sisäänkäynnistä. Kyseessä on luolan suu, josta tupruaa ilmoille myrkyllistä kaasua. Suuaukon vieressä on temppelin pylväiden raunioita, joissa olevissa kaiverruksissa on mainintoja manalan jumalista. 
» Yle uutiset: Arkeologiryhmä uskoo löytäneensä tarujen "helvetin portin" Turkista
» MTV3 Uutiset: Tutkijat uskovat selvittäneensä Turkissa sijaitsevan "Helvetinportin" mysteerin – "Härät, jotka ohjattiin sisään, raahattiin kuolleina ulos"
Hierapoliksessa on myös yksi maailman suurin nekropolis eli kuolleiden kaupunki, jossa on paljon erilaisia ja eri-ikäisiä hautamuistomerkkejä; tavallisten kansalaisten hautoja, rikkaampien sarkofagihautoja ja vanhoja kumpu- sekä perhehautoja.  Alueella on kolme hautausmaata, itäinen, eteläinen ja pohjoinen, joista suurin käsittää yli 1000 hautaa. Pamukkalen ollessa niin suosittu terveyskylpypaikka, monet vanhat ihmiset tulivat Hierapolikseen viettämään elämänsä ehtoopuolta, jonka vuoksı myös nekropolis kaupungin ympärıllä kasvoi niin laajaksi.



Pamukkalen retkelle pääsin Deturin matkassa. Detur järjestää Pamukkaleen päivän retkiä, jolloin viikon lomasta ei retkeen tarvitse tuhlata kuin yksi päivä. Pamukkaleen on matkaa Alanyasta yli 350 km, joten retki sisältää paljon autossa istumista, mutta se on kyllä sen arvoista, jos haluaa nähdä tämän yhden Turkin kuuluisimmista luonnonihmeistä. Retken hintaan sisältyi aamiainen, lounas ja päivällinen sekä retken aikana vierailtiin myös tekstiili outletissa sekä Onyx-kivitehtaalla.
» Matkatoimisto Detur, www.detur.fi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti