Alanya Top 5+1

Tässä kirjoituksessa keskityn esittelemään muutaman lempikohteistani Alanyan keskustan alueelta. Jos on valinnut hotellinsa hyvällä sijainnilla ja tykkää tutustua kaupunkiin kävellen, ei näihin paikkoihin siirtymiseen tarvita välttämättä omia jalkoja kummempia kulkuvälineitä. Aikaisemmin olen kirjoittanut omista lempipaikoistani myös kirjoituksen Alanyan Top 5, jossa esittelin kohteita hieman Alanyan keskustan ulkopuolelta (esimerkiksi Dim-joki ja Sapadere-kanjoni).

Kohteista olen kirjoittanut myös lisää tietoa ja ottanut kuvia, joita pääset katsomaan lue lisää -linkistä.

Kale-linnoitus (Alanya Kalesi)  

Yksi ehdottomista lempikohteistani Alanyassa on Kale, keskiaikainen linnoitus, joka sijaitsee niemellä Alanyan keskustan edustalla. Linnoitus kohoaa parhaimmillaan 250 metriä merenpinnasta ja ylhäältä avautuvat upeat maisemat ympäri Alanyaa.

Linnoitukselle vie noin kolmen kilometrin pituinen kiemurteleva vuoristotie, jonka varrella sijaitsee pieniä kahviloita ja ravintoloita sekä myyntikojuja, joissa kaupataan käsitöitä ja matkamuistoja.

» Lue lisää kirjoituksestani: Kale-linnoitus (Alanya Kalesi)

Kleopatra-ranta 

Auringonpalvojien ykköskohde, Kleopatra-ranta, sijaitsee Kale-kukkulan läntisellä puolella. Matkailupalvelu TripAdvisorissa ranta on luokassa "näe ja koe kohteessa Alanya" sijalla 1/44  ja lisäksi matkailijat ovat valinneet sen yhdeksi Turkin parhaista rannoista. 

Kleopatra-rannan nimi johtaa tarinan mukaan muinaisiin antiikin aikoihin, jolloin Rooman Marcus Antonius pohti lahjaa rakastajattarelleen, Egyptin kuningatar Kleopatralle, ja päätti vaatimattomasti lahjoittaa hänelle kauneimman rannan.

» Lue lisää kirjoituksestani: Kleopatra-ranta

Damlatas-tippukiviluola (Damlataş Mağarası)

Kleopatra-rannan päädyssä sijaitsee Damlataksen tippukiviluola, jolla on pituutta noin 50 metriä. Nimensä mukaisesti luolassa voi ihastella näyttäviä tippukiviä; luolan katosta roikkuvia stalaktiitteja sekä niiden alapuolelle, luolan pohjalle muodostuneita stalagmiitteja.

Paitsi tippukivistä on Damlataksen luola tunnettu myös erikoisesta ilmastaan, joka on erittäin kosteaa ja hiilidioksidipitoista, sen vuoksi sillä väitetäänkin olevan terveysvaikuksia erityisesti astmaatikoille.

» Lue lisää kirjoituksestani: Damlatas-tippukiviluola (Damlataş Mağarası)

Punainen torni (Kızıl Kule)

Punainen torni (Red Tower, Kızıl Kule) on Alanyan tunnetuimpia maamerkkejä ja suosittu vierailukohde, jonka huipulta avautuvat maisemat Alanyan satamaan ja kaupungin itäpuolelle. Satamasta voi napata äkkilähdön vaikka veneretkelle, josta tornia pääsee ihastelemaan myös mereltä käsin.

Viisikerroksinen ja 33 metriä korkea jykevä torni rakennettiin 1200-luvulla suojaamaan kaupungin telakkaa ja nykyään sitä pidetään Alanyan symbolina. Kuva tornista komeilee kaupungin lipussakin. Tornilta on myös lyhyt matka pyörähtää keskustaan shoppailemaan.

» Lue lisää kirjoituksestani: Punainen torni (Kızıl Kule)

Alanyan telakka (Tersane)

Alanyan vanha telakka (Alanya Shipyard, Tersane) löytyy aivan Punaisen tornin vierestä. Meriretkillä olen päässyt ihailemaan sitä ulkopuolelta, mutta kaunis telakka on käymisen arvoinen nähtävyys myös sisältä.

Telakka muodostuu viidestä, holvikaarin toisistaan erotetusta satama-altaasta, jotka ovat 56 metriä pitkiä ja 44 metriä syviä. Telakka toimii nykyisin museona, josta satama-altaiden lisäksi löytyy esimerkkejä vanhoista laivan osista ja tietoa laivojen rakennuksesta.

» Lue lisää kirjoituksestani: Alanyan telakka (Tersane)

Markkinat Alanyassa

Tästä oli tarkoitus tulla Alanyan keskustan top 5 -kirjoitus, mutta en malta olla mainitsematta vielä näitä Alanyan ihania markkinoita, jotka ihastuttavat värikkäitä hedelmiä notkuvilla pöydillään.

» Lue lisää kirjoituksestani: Markkinat Alanyassa 


Kaikki Alanya-aiheiset kirjoitukseni ja vinkkini löydät blogistani tunnisteella alanya.
 

Kleopatra-ranta

Kale-kukkula jakaa Alanyan keskustan rannat kahteen rantaan; läntiseen Kleopatra-rantaan ja itäiseen rantaan.

Kleopatra-rannan nimi johtaa tarinan mukaan muinaisiin antiikin aikoihin, jolloin Rooman Marcus Antonius pohti lahjaa rakastajattarelleen, Egyptin kuningatar Kleopatralle, ja päätti vaatimattomasti lahjoittaa hänelle kauneimman rannan.

Kleopatra-ranta Kale-kukkulan länsipuolella on noin kahden kilometrin pituinen ja on aika äkkisyvä. Kleopatra-rannalla oli matkani aikana ainakin viikon verran tuulista, todella isot aallot ja voimakkaat merivirtaukset. Punaiset liput liehuivat ja rantavahdit olivat kovilla vahtiessaan uhkarohkeita uimareita.



Itse olemme viihtyneet toistaiseksi enemmän Kleopatra-rannan puolella, mutta laajentaneet reviiriämme hiljalleen myös Alanyan itäisen rannan puolelle. Varsinkin pienten lasten kanssa matkustaessa parempi vaihtoehto voisi olla itäinen ranta, joka syvenee loivemmin. Itäisellä rannalla ei ole virallista nimeä, mutta sitä kuulee usein kutsuttavan Keykubat-rannaksi, joka on nimetty esim. Punaisen tornin rakennuttaneen seldžukkisulttaani Alaeddin Keykubat I:n mukaan. Itäinen ranta on noin 17 kilometriä pitkä ja saattaa olla paikoitellen kivinen, mutta esimerkiksi Flamingo beachilta on tietääkseni kiviä siivottu pois.
 

Alanya wayback

Vierailin ensimmäistä kertaa Alanyassa perheeni kanssa 1990-luvun alussa. En ole saanut vielä selvitettyä vuosilukua tarkalleen. Maisemat olivat silloin kovin erilaiset kuin tämän päivän Alanyassa ja vanhoja kuvia on mukava katsella, vertailla nykyisiin näkymiin ja esitellä myös paikallisille ystäville.

Yllä näkymiä Kale-linnoitukselta Kleopatra-rannan ja sataman suuntaan. Aikoinaan tyhjät rannat on nykyään valloittaneet useat rantatuoleja ja- varjoja tarjoavat rantaravintolat. Satamaan taas on sittemmin rakennettu lisää laitureita ja majakka.

Otoksia Atatürk Boulevardilta. Atatürk Boulevard on nykyään Alanyan isoimpia pääkatuja, jolta löytyy paljon ravintoloita, kauppoja ja Kleopatra-rannan kohdalle on rakennettu näyttävä rantabulevardi. Kameleillakaan ei ole enää asiaa rannalle ollenkaan.

Alla vielä näkymiä parvekkeeltamme.

Keväinen Alanya

Ilmat maaliskuisessa Alanyassa olivat vielä hieman viileät, mutta juuri täydelliset ilmat ulkoiluun ja pitkiin aamulenkkeihin rannalla. Useamman päivän ajan aurinko pysytteli pilvissä ja välillä sateli. Lämpötila oli päivisin n. 17-20 asteen tuntumassa. Iltaisin auringon laskeuduttua sai kaivaa päälleen pitkähihaisia ja kunnon takkia. Maaliskuussa Alanyassa on kuulemma yleensä jo suhteellisen lämmintä, mutta tänä vuonna helmikuu oli ollut hyvä ja maaliskuu taas epävakaisempi.

Meille viileämmätkin ilmat sopivat täydelliseen rentoutumiseen. Aamut vietimme kävellen lähes autiolla rannalla, katsellen vaahtopäitä ja kuunnellen meren kohinaa, joka oli toisina aamuina hyvinkin rauhaton.
 
Kahtena aamuna maltoimme nukkua jopa seitsemään asti, muina aamuina heräsimme jo kuuden aikaan. Olimme jo seitsemältä tikkana odottamassa aamiaistarjoilun alkamista, jonka jälkeen lähdimme muutamaksi tunniksi kävelemään. Pilviset päivät vietimme hotellin kylpylässä, otimme pedikyyrit ja kymmenen päivän aikana yhteensä viisi kertaa kokovartalohieronnan. Muutaman viimeisimmän päivän ajan oli selkeämpää ja aurinko lämmitti pilvettömältä taivaalta jopa siinä määrin, että hotellin altaan reunat täyttyivät bikiniasuisista auringonpalvojista.

Kävelyretkiä Alanyassa

Matkalla vietin monta päivää vain kävellen. Kävelin Kleopatra-rantaa pitkin, kävelin rantakatua pitkin, kävelin satamassa ja kaupungilla. Eräällä kävelyretkelläni törmäsin näihin vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa jäin kadunkulmaan istuskelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Yleensä Dim-tippukiviluolan luona päivystävä kamelimies oli laskeutunut vuorelta alas kaupungille. Kadrilta opimme paljon kameleista ja saimme vinkkejä hyvistä ravintoloista ja paremmista meriretkistä.



Lokakuussa kausi alkaa olemaan jo lopuillaan ja monet matkatoimistot olivat jo lopettaneet matkansa Alanyaan. Kelit olivat vielä kohdillaan, tukahduttavasta kuumuudesta ei tarvinnut kärsiä, mutta lämmintä riitti suomalaiseen makuun yllin kyllin, rannalla tarkeni pötköttää ja meressäkin kävimme pulahtamassa. Iltaisin sai kaivaa päälleen jo pitkiä housuja ja pitkähihaisia paitoja. Sanoisin, että alkusyksy on siis suomalaiseen makuun oikein hyvää aikaa vierailla Alanyassa.

Kauden ollessa lopuillaan turisteja oli vähemmän liikenteessä, kadut, kaupat ja ravintolat olivat hiljaisempia ja osa oli jo kiinnikin. Alennusmyynnit olivat alkaneet, kauppiaat antoivat hyviä alennuksia kauden loppuessa ja teimme hyviä kauppoja. Ollessamme lähes ainoita asiakkaita tutustuimme paremmin myös viime reissusta tutun ravintolan henkilökuntaan ja omistajaan. Lupauduin tekemään ravintolalle uuden esitteen ja käyntikortit, joka olikin mielenkiintoinen, vaikkakin pitkä projekti. Aineistoa ja kommentteja vaihdettiin sähköisesti ja kielimuurista johtuen keskustelua oli välillä helpompi käydä myös puhelimitse. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni varsin onnistunut. Tuskin maltan odottaa, että pääsen näkemään lopullisen painotyön jäljen. Ja kenties projekti poikii myös muita projekteja.

Yksi kävelykohde Alanyassa on kuitenkin ylitse muiden: Kale-kukkula. Minä niin rakastan tätä paikkaa. Kävelyä ja vaeltelua kaikessa rauhassa kameran kanssa.Välillä istahtaen kiven nokkaan, syömään evääksi otettuja tuoreita hedelmiä ja polttelemaan tupakan tai pari. Nauttien auringosta ja merinäköalasta, odotellen, että ehkä saattaisin nähdä vilaukselta liskoja. Ja näinhän minä, mutta olivat niin vikkeliä, että kameraan ei osunut yhtäkään. Liskojen lisäksi siellä liikkui myös kissoja, kanoja ja vuohia. Kukkulan rinteillä sijaitsevien talojen pihoissa oli koiria ja näinpä myös yhden puputinkin.

Paljon jäi polkuja vielä kävelemättä ja paikkoja tutkimatta. Alanya kutsuu minua varmasti myös tänä vuonna. Ensi kerralla olisi mukava päästä taas hamamiin, kuvailemaan paremmin Alanyan vanhaa telakkaa ja retkeilemään Sapaderen kanjoniin. Paahtavassa heinäkuussa olisi taas ihanaa päästä pulahtamaan Dim-joen viileään syleilyyn ja tutustumaan jokivarren ravintoloihin. Ja Kalen rinteillä oleviin ravintoloihin.

Oletko sinä käynyt Alanyassa? Mitä kohteita sinä suosittelisit?

Damlataş-tippukiviluola

Kleopatra-rannan päädyssä sijaitsee Damlataksen tippukiviluola, johon päätin käydä eräällä kävelyretkelläni tutustumassa. Luola on paljon pienempi ja vaatimattomampi kuin vuorilla sijaitseva Dim-tippukiviluola. Pituutta luolalla on noin 50 metriä ja siellä on näyttäviä tippukiviä; luolan katosta roikkuvia stalaktiitteja sekä niiden alapuolelle, luolan pohjalle muodostuneita stalagmiitteja. Paitsi tippukivistä on Damlataksen luola tunnettu myös erikoisesta ilmastaan, joka on erittäin kosteaa ja hiilidioksidipitoista, sen vuoksi sillä väitetäänkin olevan terveysvaikuksia erityisesti astmaatikoille.

En kuitenkaan oikein saanut kiinni Damlataksen ilmapiiristä, enkä saanut loihdittua mieleeni samanlaista tarunomaista tunnelmaa kuin pidemmässä Dim-luolassa. Lisäksi turistijoukon työntyessä sisään kävivät luola ja sen pohjalle vievät portaat ahtaiksi. Kaunis paikka se kuitenkin oli ja ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta ei mitään verrattuna Dim-luolaan.
 

Niin kauas kuin (Turkin)pippuri kasvaa

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen on ehkä avata hieman tuota reissua, johon retrokaunokaisen kanssa matkattiin, Turkin Alanyaa. Blogihiljaisuuden aikana siellä tuli käytyä lepuuttamassa hermoja itseasiassa pariinkin otteeseen...

Ensimmäinen ilta ja kosketus mereen.

"Tämä on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen.

Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain
hillitöntä huumaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa."
- Tove Jansson, Näkymätön lapsi

Alanyassa olin käynyt aikaisemmin noin 20 vuotta sitten vanhempieni kanssa. Itse kaupunki on ehkä liian turistikohde minun makuuni, mutta ihan kaupungistakin löytyy Kale-kukkula ja taksimatkan päästä lisää vuoristoa ja luontoa. Turkkilaiset ihmiset ovat myös hyvin ystävällisiä ja heidän kanssaan on helppo ystävystyä. Heinäkuu Alanyassa on tukahduttavan kuuma. Jo matkalla Antalyan lentokentältä Alanyaan lämpömittarit näyttivät yli 40 astetta ja levähdyspaikalla tuskastelin, että mitä olenkaan mennyt tekemään, en millään kestäisi sellaisessa paahteessa viikkoa. Lämpöön kuitenkin tottui hiljalleen ja parin päivän kuluttua paahteessa pystyi jo liikkumaan muuallekin kuin mereen tai uima-altaalle.

Matkatoverini viihtyivät enemmän joko altaalla ja rannalla tai shoppailemassa. Minä taas tunnustelin muutaman päivän, että uskallanko lähteä yksin laajentamaan reviiriäni. Heinäkuun paahtava aurinko aiheutti minulle aurinkoihottumaa, joten jouduin pahimman porotuksen ajan viettämään muutenkin varjoissa. Yksin liikkuminen muutoin ei ole minulle mikään ongelma. Viihdyn yksinäni seikkailemassa ja viikon aikana tarvitsee hieman omaakin rauhaa.

Eräs ilta lähdimme tutustumismatkalle Kale-kukkulalle. Huruttelimme taksilla ylös pitkin kapeita vuoristoteitä ja ehdimmekin sopivasti ylös ihailemaan auringonlaskua. Viilenevässä illassa kävelimme vuorelta alas, katsellen kuinka yö laskeutuu Alanyan ylle ja kaupungin valomeri syttyy loistoonsa.

Tutustumismatkasta rohkaistuneena päätin suunnata ylös Kalelle seuraavana päivänä valoisan aikaan. Paikallisilta yritin selvitellä mikä olisi paras paikka bongailla liskoja ja kun sanat eivät riittäneet otettiin kynä ja paperi avuksi (tiedoksi, että lisko on turkiksi kertenkele). Retkestä Kalelle lisää seuraavassa kirjoituksessa.