lauantai 21. marraskuuta 2015

Talvea pakoon



Töideni loppumisen myötä avautui kerrankin elämässäni tilaisuus paeta Suomen kylmää ja pimeää talvea. En ole mikään talven suuri ystävä, joten tarrasin tilaisuuteen kaksin käsin. Tukikohdakseni päätin ottaa tutun ja turvallisen Alanyan, josta käsin voin mahdollisesti tehdä reissuja muuallekin Turkkiin. Talvikausihan Turkissakin on, mutta etelärannikolla talvi vastaa lähinnä Suomen kesää; lämpöä noin parikymmentä astetta ja sateista. Talvi, mutta ainakin huomattavasti lämpimämpi ja vähälumisempi kuin täällä kotimaassa.

Aloitin tutkimalla lentoja, joita silmäilin ensin Momondon kautta. Turistikauden ulkopuolella suoria lentoja Gazipasan kentälle ei ole oikein tarjolla, mutta välilaskun kautta sinne pääsee. Myös Antalyan kentälle pääsee sekä suoraan että muutaman mutkan kautta. Yksi halpa vaihtoehto on esimerkiksi Pegasus-lentoyhtiö, joka lentää sekä Antalyaan että Gazipasaan Ruotsin puolelta Arlandasta. Yhdensuuntaisen lennon voi sieltä saada jopa alle 50 eurolla. Norwegian taas näytti tarjoavan lentoja Helsingistä Arlandaan halvimmillaan 29 eurolla.



Jätin ajatuksen lennoista hautumaan ja seuraavaksi aloin tutkimaan majoitusta. Momondo.fi hakee hotelleja mm. Booking.comin ja Ebookers.fi:n kautta. Turistikauden ulkopuolella hotelliasuminen olisi hyvin edullista, esimerkiksi 13 euroa yö, halvimmillaan bongasin jostain hotellin jopa seitsemällä eurolla yö. Halusin tällä kertaa kuitenkin kodinomaisempaa asumista, mm. oman keittiön ja pyykkikoneen, joten aloin tutustumaan vuokra-asuntojen tarjontaan. Oman asunnon hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti myös se, että vieraiden tuonti on sallittua, toisin kuin hotelleihin. Sen myötä aloinkin houkuttelemaan myös ystäviäni talvilomalle Alanyaan. Vuokra-asunnon etsintään valjastin avukseni paikalliset ystävät ja vinkin kiinteistönvälittäjästä sain myös Alanyassa toimivan Alanya Finliler Derneği (AFD) -yhdistyksen kautta. Yhdistyksen kanssa aloitin yhteistyön jo aiemmin syksyllä ja toivon saavani sieltä hyödyllisiä kontakteja ja tietoa Alanyasta sekä lomailua että mahdollista pidempääkin oleskelua silmällä pitäen.

Viettäessäni ensimmäistä päivää kotona ilman töitä, varasin itselleni asunnon Alanyasta kahdeksi kuukaudeksi. Tarkoituksena on ottaa kunnon irtiotto oravanpyörästä ja miettiä rauhassa tulevaisuuden suunnitelmia. Edullisimman asunnon irtiottoani varten löysin lopulta Alanyan vuokra-asunnot nimisen firman kautta, jota pyörittää paikallisen ystäväni kaverin suomalainen vaimo. Pia Ratia-Ezgin on vieraskynäilijänä kirjoittanut loma-asunnon vuokraamisesta kirjoituksen Turkkitieto.com -sivustolle. Kirjoituksessa Pia kertoo lisää vuokra-asunnon hyviä puolia ja muita asioita, joita on hyvä ottaa huomioon omaa asuntoa vuokratessa: Vuokra-asunto loman ajaksi?

» Alanyan vuokra-asunnot, www.vuokralanya.fi
» Alanyan vuokra-asunnot Facebookissa



Julkaisussa käytetyt kuvat otettu Alanyan Kale-linnoitukselta syyskuussa 2014. 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Breath, trust, let go



YT-neuvottelut työpaikallani saatiin päätökseen ja näissä ajatuksissa sovin työnantajani kanssa työsuhteeni päättämisestä.

Kahdeksan viikkoa kestänyt piinaava odotus irtisanomisuhan alla päättyi. Kahdeksan viikkoa tunteiden vuoristorataa toivosta epätoivoon. Yrittäen pitää lippua korkealla, selviytyä huumorin avulla, välillä lamaantuneena ja varmana omasta lähdöstään. Tsemppausta, epätietoisuutta, tarpeettomuuden tunnetta ja spekulaatioita. Unettomia öitä ja ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Varovaisia varasuunnitelmia tulevaisuuden varalle. Kahdeksan viikkoa virran vietävänä, numeroina tilastoissa, joita korkeammalla taholla pyöriteltiin. Päätöksen teko oli muiden käsissä eikä sen lopputulokseen voinut omilla toimillaan juurikaan enää vaikuttaa. Se epätietoisuus oli ehkä vaikein pala purtavaksi tällaiselle muutosherkälle ja turvallisuushakuiselle ihmiselle, joka tuntosarvet pystyssä aisti ja imi ympäröiviä tunnelmia erityisen herkästi.

Päätöksen jälkeen ensimmäisenä iski helpotus piinaavan odotuksen päättymisestä. Tässä se nyt oli. Päätös on tehty. Enää ei tarvitse jännittää ja pelätä. Pääsen toteuttamaan varasuunnitelmiani. Sitten tuli luopumisen haikeus. Lopulta suru ja kiukku.

Ensimmäiset kyyneleet vieritin työkavereilleni. Mahtavaa tiimiä ja niitä tyyppejä tulee todella ikävä. Osa ihmisistä on tullut elämääni jäädäkseen, eivät he mihinkään poistu, mutta tuntikausia arjestani en tule enää heidän kanssaan viettämään.

Sitten haikein mielin katkaisin napanuorani "lapseeni", jota olen yli kahdeksan vuotta kasvattanut pienestä startupista menestyväksi tuhansien asiakkaiden palveluksi. Kahdeksan vuotta elänyt ja hengittänyt mielessäni yksi palvelu. Imenyt ajatuksia ja ideoita omaan päänsisäiseen ideapankkiini yötä päivää. Ja nyt yllättäen löydänkin itseni tyhjentämästä työpöytääni ja kaappejani. Heittämästä roskiin muistoja kahdeksen vuoden ajalta. Käyden läpi ja dokumentoiden seuraajilleni keskeneräisiä töitäni, joista monia olisin halunnut olla vielä mukana toteuttamassa. Kuinka osaankaan päästää niistä irti?

Uusi elämä odottaa. En vielä tiedä millainen. Yli 15 vuotta olen tehnyt töitä putkeen, ilman kesälomaa pidempiä taukoja. Se työn täyttämä arki, jota olen elänyt koko aikuiselämäni on nyt loppu, ainakin toistaiseksi. Se tuntuu oudolta, vapauttavalta ja jopa pelottavalta. Varsinkin jos sattuu olemaan tällainen turvallisuushakuisen ihmisen perikuva. Mutta nyt on minun vuoroni heittäytyä ja hypätä pois oravanpyörästä. Hengähtää hetki miettien mitä haluan tulevaisuudelta. Etsiä uusia suuntia elämään, johon en aina ole ollut täysin tyytyväinen. Koko maailma on avoin. 

Aivan ensimmäisenä taidan tarttua siihen mahdollisuuteen, että minun ei tarvitse viettää kylmää ja pimeää talvea Suomessa. Katsotaan mihin se tie vie ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.