sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Takkakauden avaus
Viime viikko tuli vietettyä syysflunssassa lähinnä sohvannurkassa ja kaiken maailman hömppäsarjojen parissa. Nukkua puksutin kellon ympäri, välillä jopa 15-16 tuntia putkeen. Viluisena tuli avattua myös takkakausi.
Takkakauden avaus tosin ei mennyt ihan putkeen. Lähtiessäni hakemaan takkapuita kurkottelin Reino-tossujani ja rikoin koiraportin. Rojahdin kunnon räminän kera lattialle puusäleiden keskelle jo ennestään hieman rikkonaisen koiraportin antaessa periksi. Puuliiteri ei myöskään ole vielä valmistautunut takkakauteen ja on niin täynnä kaikkea muuta nurmitrimmereistä polkupyöriin, että itse puiden luo ujuttautuminen oli tehtävä sinänsä. Mutta löytyi sieltä vielä klapejakin ja mikäpä sen kotoisampaa kuin takassa loimottava tuli ja rätisevät takkapuut.
Vanhan talon sydän on varaava takka ja iso muuri, jotka on mitoitettu niin, että ne oikeasti lämmittävät koko talon eikä kyse ole pelkästä fiilistelystä. Talvisin niitä lämmitetäänkin joka toinen päivä. Takan antama lämpö jotenkin tuntuu niin paljon pehmeämmältä kuin sähkölämmitys.
Sairastaessa monta päivää menee ihan hukkaan eikä saa mitään aikaiseksi. Huusholli oli kuin pommin jäljiltä ja eilinen menikin sitten suursiivouksen parissa ja monta koneellista pyykkiä pesten.
Myös koiraportti saatiin korjattua. Pojat ohessa antavat isännälle asiantuntija-apua sen korjauksessa.
tiistai 25. syyskuuta 2012
Tässä sitä nyt opetellaan tutustumaan Pinterestin ihmeelliseen maailmaan. Satunnaisesti olen siihen jo aikaisemmin blogeissa ja Facebookissa törmännyt, mutta työkaverini innostus antoi viimeisen sysäyksen liiittyä palveluun.
Pinterest on siis ikään kuin virtuaalinen muistitaulu tai leikekirja, jonne voi kerätä erilaisia asioita ja ryhmitellä niitä eri aihealueisiin omien tarpeiden mukaan. Minä huomasin tarpeen nyt kiinnostuttuani käsitöistä ja bongailtuani eri paikassa inspiroita erilaisista töistä ja väriyhdistelmistä. Lisäksi olen ehtinyt keräämään sinne muutamia löytämiäni bulldoggiaiheisia asioita sekä lempivärejäni. Tulen varmasti keräilemään sinne myös lisää kotiin ja sisustukseen liittyviä "pinnejä".
Visuaaliselle ihmiselle perinteiset Internet-selaimen kirjanmerkit ovat tarkoitukseen hieman kankeita ja kömpelöitä. En ollut myöskään ehtinyt vielä perehtymään palveluihin, joilla voisi jakaa kirjanmerkkinsä, seikkailee sitä internetissä sitten puhelimesta, töistä tai kotoa käsin.
Tauluni Pinterestissä ovat näin alkutaipaleella vielä kovin tyhjiä, lähinnä spottailin sinne jotain kuvia omasta blogistani alkuun päästäkseni. Löytöjäni pääset kuitenkin kurkkaamaan alla olevasta painikkeesta:
Lisää neliöitä
Syksyn väri ilmestyi nyt isoäidinneliöihinkin. En tosin vielä tiedä mitä näistä neliöistä mahtaa tulla. Riippuu kuinka paljon innostun niitä tehtailemaan. Ja sitten kun tulisi vielä joku ja päättelisi kaikki langanpätkät...
Nämä harmaavoittoiset neliöt valmistuvatkin nyt 7 veljestä -langasta. Isoveli -langan jälkeen se tuntuu niin pikkuruiselta. Neliöt ovat sen verran köykäsempiä, että ehkä niistä olisi peittoaineksiksikin, jos niitä saa vain tarpeeksi kasaan.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Hyvästit hehkulampuille
Syyskuussa heitettiin hyvästit hehkulampuille. EU-direktiivin takia hehkulamppujen valmistus ja maahantuonti on EU-maissa kiellettyä 1.9.2012 alkaen. Direktiivin taustalla on tavoite vähentää energiankäyttöä ja kasvihuonekaasupäästöjä.
Minä tunnustaudun kuitenkin siihen joukkoon, joka hamstrasi vanhoja hehkulamppuja kaappeihinsa. Varsinkin meidän Urho Gekkosta ei paljon energiansäästölamput lämmitä ja eläinkaupoissa myytävät lämpölamput liikkuvatkin sitten vähän eri hintaluokissa.
Nämä ihanat vanhanajan paketeissa olevat hehkulamput päätyivät kaappiin jo pari vuotta sitten, kun vinkin niistä silloin löysin Diagnoosi: sisustusmania -blogista.
torstai 20. syyskuuta 2012
Nostalginen tarrakirjoitin
Ala-asteikäisenä tämä oli mielestäni maailman hienoin laite; vanhanajan mekaaninen tarrakirjoitin. Koulussa sillä kirjoitettiin omia nimiä naulakoihin ja hammasharjamukeihin. Kyllä, jostain syystä meidän pienessä 30 oppilaan kyläkoulussa oli tapana harjailla hampaita kesken koulupäivää. Koulussamme oli siis 30 oppilasta yhteensä, sisältäen koululaisia ensimmäisestä kuudenteen luokkaan. Meidän vuosiluokkamme oli aika iso ja siinä oli jopa kahdeksan oppilasta. No mutta ne muistelot on erikseen, palataan tarrakirjoittimeen.
Myös kotona oli tällainen, mutta isä piti sen visusti piilossa ja se kaivettiin kaappien kätköistä vain tärkeitä tilanteita varten, esimerkiksi silloin, kun postilaatikkoon piti uusia nimi.
Mutta nyt tällainen nostalginen laite on minun ikiomani ja saan kirjoitella sillä niin paljon kuin ikinä haluan! Visioin heti erilaisia askarteluprojekteja; joulukortteja, pakettikortteja, käyntikortteja ja vaikka mitä muuta... Tarranauhojakin on saatavissa nykyään useissa eri väreissä ja läpinäkyvänäkin. Vaikka perinteiset musta, punainen ja sininen ovatkin niitä nostalgisimpia värejä.
Myös miehelläni lähti kirjoittimen kanssa hieman mopo käsistä ja vessassa käyntini aikana tarroja oli ilmestynyt jo koiriinkin...
tiistai 18. syyskuuta 2012
Inkiväärillä maustettu omenapaistos
Ja vielä vähän lisää omenaherkkuja. Tällä kertaa pikainen omenoiden ja inkiväärin liitto paistinpannulla syntyi suunnilleen näin:
Inkiväärillä maustettu omenapaistos
- omenoita
- voita
- kaurahiutaleita
- fariinisokeria
- inkivääriä
- kanelia
Kuoritaan ja pilkotaan omenoita liian suurella sahalaitaisella veitsellä. Viilletään sormeen ja huudetaan vaimo hätiin elokuvan ja virkkuutöiden parista. Kun laastarit on etsitty ja sormi paikattu päästetään vaimo takaisin elokuvan pariin. Jatketaan omenoiden pilkkomista tylsällä veitsellä ja viilletään sormeen uudelleen, jos mahdollista vielä edellistä suurempi vekki. Vaimo huuhtaisee tiskikoneesta sopivan veitsen, kuorii ja pilkkoo loput omenat sekä pudottaa omenankuoria keittiökaappien ja jääkaapin väliin. Siirretään koko jääkaappi paikaltaan ja siivotaan omenankuoret pois. Sulatetaan voi pannulla. Lisätään pannulle sokeri, kaurahiutaleet, kaneli ja jauhettu inkivääri. Lisätään vielä omenat ja pyöritellään niitä seoksessa kunnes ne ovat hieman pehmenneet (noin 5-10 minuuttia).
Nautitaan kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera ja nauretaan valmistusprosessille. Palataan virkkuutöiden pariin ja katsotaan elokuva loppuun.
Ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta lopputulos oli hyvä ja inkivääri tuo omenoihin mukavaa potkua.
Koiraperheen matto
Suosikikseni taitaakin nyt nousta lehmäntalja. Ei luista, pöllyä, eikä kerää karvoja sisuksiinsa. Puhdistukseen riittää yleensä kevyt imurointi tai kostealla pyyhkäisy. Keittiön talja oli koeajolla olohuoneessa ja taitaa käydä niin, että talja se tulee olohuoneeseenkin. Pitäisi tosin löytää vanhalle taljallekin pesula, kun tuo meidän Pissa-Liisa on päässyt siihen muutaman kerran liruttelemaan.
Millaista mattoa sinä suosittelisit koiraperheeseen?
maanantai 17. syyskuuta 2012
Omenakaurapaistos
Naapurilta saatujen omenoiden tuhoaminen jatkuu omenakaurapaistoksen merkeissä. Vähän sovelsin reseptiä ja tein paistoksen kokonaan fariinisokerista. Resepti meni siis kutakuinkin näin:
Omenakaurapaistos
Ensin voitelin uunivuoan ja ripottelin pohjalle myös hieman fariinisokeria. Kuorin ja pilkoin omenat vuokaan, sekoitin kaurahiutaleet sokerin ja sulatetun voin, ripautin vielä vähän vehnäjauhoja sekaan, että sain muruseokseen sopivan koostumuksen. Sitten muruseos omenoiden päälle vuokaan ja koko setti 200-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Päälle voi ripauttaa myös hieman kanelia. Nautitaan vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.
Ja on yllättävän hyvää myös kylmänä, kun viime viikolla ei jaksettu koko paistosta tuhota yhdeltä istumalta, vaan osa paistoksesta odotteli jääkaapissa päätymistään aamiaiseksi.
Laiskiaisena en jaksa yksin tuhota koko omenakassillista, joten tämä korillinen omenoita suuntaa työkavereiden tuhottavaksi. Omenoita jäi kyllä pussin pohjalle vielä omiin tarpeisiinkin. Ensi lauantaina onkin Lohjalla omenakarnevaalit, jospa sieltä löytyisi lisää vinkkejä mitä kaikkea omenoista voisi puuhastella.
» Omenakarnevaalit 22.9.2012
Omenakaurapaistos
- 6-7 omenaa
- 3 dl kaurahiutaleita
- 1 dl fariinisokeria
- 50 g voita
- ripaus vehnäjauhoja ja kanelia
Ensin voitelin uunivuoan ja ripottelin pohjalle myös hieman fariinisokeria. Kuorin ja pilkoin omenat vuokaan, sekoitin kaurahiutaleet sokerin ja sulatetun voin, ripautin vielä vähän vehnäjauhoja sekaan, että sain muruseokseen sopivan koostumuksen. Sitten muruseos omenoiden päälle vuokaan ja koko setti 200-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Päälle voi ripauttaa myös hieman kanelia. Nautitaan vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.
Ja on yllättävän hyvää myös kylmänä, kun viime viikolla ei jaksettu koko paistosta tuhota yhdeltä istumalta, vaan osa paistoksesta odotteli jääkaapissa päätymistään aamiaiseksi.
Laiskiaisena en jaksa yksin tuhota koko omenakassillista, joten tämä korillinen omenoita suuntaa työkavereiden tuhottavaksi. Omenoita jäi kyllä pussin pohjalle vielä omiin tarpeisiinkin. Ensi lauantaina onkin Lohjalla omenakarnevaalit, jospa sieltä löytyisi lisää vinkkejä mitä kaikkea omenoista voisi puuhastella.
» Omenakarnevaalit 22.9.2012
Pajutallin syksy
Syksy on saapunut Koiramäen Pajutallillekin, puoti oli täyttynyt syksyn väreistä, lyhdyistä ja kynttilöistä. Lisäksi pihalle oli ilmestynyt jo muutama kurpitsa vinkkaamaan ensi viikon lopulla vietettävistä Kurpitsakarnevaaleista. Minipossut Otto ja Arvi ovat aina yhtä ihastuttavia ja Arvi pötkähti rapsutellessa taas kyljelleen nauttimaan aurinkoisesta syyspäivästä. Viikonloppuna Kurpitsakarnevaalien aikaan pihapiiriin pitäisi ilmestyä myös pari alpakkaa, joten niitäkin on päästävä ihailemaan.
Muistakaahan siis Koiramäen Pajutallin Kurpitsakarnevaalit 20.-23.9.2012!
» Koiramäen pajutalli
» Koiramäen pajutalli Facebookissa
lauantai 15. syyskuuta 2012
Pesänrakennusta
Syksyisin minulle herää aina tarve tehdä tai saada jotain uutta. Kenties joku vietti ajaa myös rakentamaan pesää ja valmistautumaan talven tuulia ja tuiskuja varten.
Koska radikaalimpia suunnitelmia elämän uudistamiseen ei nyt ole, mylläsin olohuonetta uuteen uskoon. Halusin kokeilla visioitani ilman vastalauseita, joten kaikessa hiljaisuudessa odotin mieheni lähtevän yötöihinsä ja yön pimeinä tunteina rehasin sitten huonekaluja paikasta toiseen sekä alakerrasta yläkertaan.
Olin jo valmistautunut mylläämään ne seuraavana iltana takaisin, mutta lopputulos olikin ihan siedettävä ja se sai myös siunauksen aamulla töistä palanneelta mieheltä.
Mutta aina, kun pienessä punaisessa siirtää pari huonekalua se tietää, että parille muulle pitää etsiä taas uusi loppusijoituspaikka. Kun yksi huone on pyöritelty kuntoon, ovat ne lilliputtikodissa olevat pari muuta huonetta myös myllerryksen tarpeessa. Keittiössä on nyt pari huonekalua liikaa ja keittiön talja on koeajolla olohuoneessa. Alakerrassa taas on tyhjä kolo tuolin paikalla. Koska säilytystilaa ei liiemmälti ole, se tietää uudelleenjärjestelyjä koko talossa tai tavaroista luopumista, joka sekin on ihan paikoillaan joskus.
Miten sinä hankkiudut eroon ylimääräisistä tavaroista ja huonekaluistasi?
Koska radikaalimpia suunnitelmia elämän uudistamiseen ei nyt ole, mylläsin olohuonetta uuteen uskoon. Halusin kokeilla visioitani ilman vastalauseita, joten kaikessa hiljaisuudessa odotin mieheni lähtevän yötöihinsä ja yön pimeinä tunteina rehasin sitten huonekaluja paikasta toiseen sekä alakerrasta yläkertaan.
Olin jo valmistautunut mylläämään ne seuraavana iltana takaisin, mutta lopputulos olikin ihan siedettävä ja se sai myös siunauksen aamulla töistä palanneelta mieheltä.
Mutta aina, kun pienessä punaisessa siirtää pari huonekalua se tietää, että parille muulle pitää etsiä taas uusi loppusijoituspaikka. Kun yksi huone on pyöritelty kuntoon, ovat ne lilliputtikodissa olevat pari muuta huonetta myös myllerryksen tarpeessa. Keittiössä on nyt pari huonekalua liikaa ja keittiön talja on koeajolla olohuoneessa. Alakerrassa taas on tyhjä kolo tuolin paikalla. Koska säilytystilaa ei liiemmälti ole, se tietää uudelleenjärjestelyjä koko talossa tai tavaroista luopumista, joka sekin on ihan paikoillaan joskus.
Miten sinä hankkiudut eroon ylimääräisistä tavaroista ja huonekaluistasi?
torstai 13. syyskuuta 2012
Vatulia
En ole koskaan oppinut juomaan teetä tai kahvia, harvemmin juon mehua tai limujakaan, useimmiten juonkin vain vettä, jota kutsun vatuliksi. Tapani saattaa aiheuttaa joskus harmaita hiuksia ja suorituspaineita kyläpaikoissa, mutta uskokaa ystävät hyvät; se pelkkä kraanavesi on oikeasti ihan hyvää, en tarvitse muuta juomista.
Olen yrittänyt etsiä jotain kivaa tapaa säilöä vatuliani jääkaapissa, kunnes törmäsin Mrs Jonesin blogissa näihin vesipulloihin ja marssin heti seuraavana päivänä niitä Perobasta noutamaan. Pulloja oli vielä kahta erilaista, enkä osannut valita kumman haluan, joten ostin molemmat. Samalla vietin kivan illan Helsingissä, ystävän kanssa sushia napostellen sekä kuulumisia vaihtaen. Ja minä kun en yleensä edes mene Helsingin keskustaan, jos ei ole ihan pakko. Olenkin miettinyt, että millaisia mielikuvaharjoituksia minun pitäisi harjoittaa, että oppisin tykkäämään keskustasta enemmän ja nämä olivat juuri sellaisia. Ehkä uskaltaudun vapaaehtoisesti keskustaan joskus toistekin.
Itse Perobakin oli mukava uusi tuttavuus. Kahdessa kerroksessa se tarjosi paljon huonekaluja ja sisustustuotteita, jotka olivat juuri minun makuuni. Tuollaiset näyteikkunassa olevat kudotut rahitkin huolisin kotiini milloin vain. Peroban tuotteita löytyy myös heidän verkkokaupastaan:
» Peroba
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Syysherkuttelua
Saimme naapurilta kassillisen omenoita pyytämättä ja yllättäen. Pitäisikö nyt siis kokeilla vaikka tuota Kiikin omenakaurapaistosta?
Mitäs muita herkkuja näistä omenoista voisi valmistaa?
Luonnonantimien lisäksi syksyllä voi herkutella ihanilla väreillä, joita luonto tähän aikaan vuodesta tarjoaa. Aurinko alkaa laskemaan yhä aikaisemmin ja iltaisin on jo tosi pimeää. Pitää alkaa kaivelemaan kaappeja ja kaivaa esiin taas lyhdyt, kynttilät ja heijastimet.
Mitäs muita herkkuja näistä omenoista voisi valmistaa?
Luonnonantimien lisäksi syksyllä voi herkutella ihanilla väreillä, joita luonto tähän aikaan vuodesta tarjoaa. Aurinko alkaa laskemaan yhä aikaisemmin ja iltaisin on jo tosi pimeää. Pitää alkaa kaivelemaan kaappeja ja kaivaa esiin taas lyhdyt, kynttilät ja heijastimet.
tiistai 11. syyskuuta 2012
Valoa kansalle
Oltiinpas ahkeria; uusi valaisin oli katossa jo heti sunnuntaina! Tai mies oli ahkera, minun tehtäväkseni jäi tarkkailu sekä vatupassin kanssa heiluminen ja tarkastaminen, että valaisimet ovat samalla korkeudella.
Meillä on muutama taulu ja valokuvakehys, jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita ja ovat odotelleet seinälle pääsyä jo vuosia. Siksipä tämä valaisimen nopea kiinnitys oli varsinainen suoritus.
Uuden Secton piti olla samanlainen kuin muutama vuosi aikaisemmin ostettu, mutta ilmeisesti puu on aikojen saatossa vähän tummunut tai jotain muuta mystistä. Taempana oleva vanhempi valaisin on siis selkeästi kellertävämpi, mutta näillä mennään.
Samalla vaihdettiin uudet lamput ja saatiin vähän lisää kelvineitä taloon, eikä valo itsessään ole enää niin kellertävää vaikka valaisin onkin.
Mutta onpa ihanaa, että valaisimet nyt oikeasti valaisevat ja keittiön pöydän äärellä näkee nyt syödä ja lueskella paremmin iltojen pimetessä.
Meillä on muutama taulu ja valokuvakehys, jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita ja ovat odotelleet seinälle pääsyä jo vuosia. Siksipä tämä valaisimen nopea kiinnitys oli varsinainen suoritus.
Uuden Secton piti olla samanlainen kuin muutama vuosi aikaisemmin ostettu, mutta ilmeisesti puu on aikojen saatossa vähän tummunut tai jotain muuta mystistä. Taempana oleva vanhempi valaisin on siis selkeästi kellertävämpi, mutta näillä mennään.
Samalla vaihdettiin uudet lamput ja saatiin vähän lisää kelvineitä taloon, eikä valo itsessään ole enää niin kellertävää vaikka valaisin onkin.
Mutta onpa ihanaa, että valaisimet nyt oikeasti valaisevat ja keittiön pöydän äärellä näkee nyt syödä ja lueskella paremmin iltojen pimetessä.
maanantai 10. syyskuuta 2012
Leipäviikko
Tällä viikolla vietetään leipäviikkoa. Sen kunniaksi innostuttiin tekemään iltapalaksi lämpimiä voileipiä. Ei niistä ehkä maailman esteettisimpiä tullut, mutta hyviä kuitenkin!
Minun leipäni rakentui ruispalan päälle ja täytteeksi tuli ketsuppia, naudan jauhelihaa, aurajuustoa, ananasta ja päälle juustoraastetta. Hetkeksi uuniin ja herkuttelemaan. Nam nam!
» Leipäviikko 10.-16.9.2012
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Design Market
Vuoden design-ostokset suoritettu Design Marketissa. Lauantaiaamuna ehdimme paikalle jo ennen ovien aukeamista, jossa jonot alkoivat venymään taas jo pitkälle pihan puolelle. Tavoitteenani oli metsästää meille toinen Secto-valaisin keittiön pöydän päälle ja siinä myös onnistuin. Nopeimmille jaetaan paikan päällä vuoronumeroita, joiden perusteella ensimmäiset valaisimet myydään. Valaisimien huvetessa uhkaavanlaisesti silmieni edessä onnistuin kuitenkin saamaan vielä numerolapun ja kuittaamaan itselleni Secton lähes puoleen hintaan. Suosituimmat mallit myydäänkin heti aamulla, mutta muutamia valaisimia näytti olevan jäljellä vielä myöhemminkin. Olen niin iloinen, että metsästys on nyt ohi, koska olin jo aikani väijynyt alennusmyyntejä ja erilaisia internetin myyntipalstoja.
Tänä vuonna Design Market oli levittäytynyt Kaapelitehtaalla Merikaapelihallin lisäksi myös Puristamon ja Valssaamon puolelle. Merikaapelihallin puolella keskityttiin lähinnä sisustustuotteisiin ja vaatteet sekä asusteet oli sijoitettu muihin halleihin. Itse olenkin kiinnostuneempi sisustuspuolen jutuista, joten järjestely sopi minulle oikein mainiosti. Muutamia pikkuostoksia tuli tehtyä maltillisesti sekä muutama ajatus jäi päähän muhimaan tulevien Design Markettien ja Suomi Tourien varalle...
» Design Market 8.9 - 9.9
Tyhjä kulho -tapahtumaan ei valitettavasti sitten ehdittykään, mutta arkkitehti Matti Suurosen suunnittelemaa Venturo-taloa päästiin ihailemaan. Siitä lisää Suomi Tour -blogimme puolella:
» Casa Finlandia Venturo
torstai 6. syyskuuta 2012
Uusi harrastus
Kaverini jakoi Facebookissa kuvan erilaisista virkkuutöistä ja mieleeni tulvahtivat muistot yläasteen käsityötunneilta. Muistaakseni jonkinlainen pieni peitto piti isoäidinneliöistä silloin virkata, mutta peittoni tyrehtyi pienen kassin aikaansaamiseksi. Nyt ajattelin yrittää uudelleen, mielessäni unelma 50-luvulla rakennetusta rintamiestalosta isoine kuisteineen, jossa sohva, johon voisi pötkähtää torkkumaan isoäidinneliöistä virkatun peiton alle. Ammoiset käsityötunnit muistissani päätin kuitenkin aloittaa varovasti, jos ei nyt ihan torkkupeittoa ensimmäiseksi niin edes tyynynpäällinen.
Alku olikin melkoista haparointia ja neliöni muistuttivat enemmän tähtiä kuin neliöitä, mutta muutamien kavereiden, internetin sekä YouTuben vinkkien avulla pääsin vauhtiin. Eivät nämä ehkä kaikkien taiteen sääntöjen mukaisia ole vieläkään, mutta muistuttavat kuitenkin jo etäisesti isoäidinneliöitä. Olisin toivonut löytäneeni tämän harrastuksen jo pitkän sairaslomani aikana, silloin valmiina voisi olla jo vaikka mitä. Yötöissä käyvän mieheni nukkuessa päivisin aika menee hiipiessä ja hissutellessa, joka kävi varsinkin pitkän loman aikana tympimään, joten mikä loistava hiljainen harrastus virkkaus onkaan!
The Creative Crochet Crew:n Facebook-sivulta löysin ihania malleja hyvin käytetyistä väriyhdistelmistä, mutta pettymyksekseni en sellaisia värejä löytänyt kaupasta. Visuaalinen ihminen eteneekin joskus ehkä hieman perse edellä puuhun. Visualisti valitsee langat puhtaasti värien perusteella, ei langan paksuuden yms. käytännöllisten seikkojen mukaan. Näissä käytetty Isoveli-lanka olisikin ollut liian tymäkkää torkkupeitoksi. Kesken matkaa saattaa tulla ideoita ja kokeiluja toisenlaisista väriyhdistelmistä, tässä vielä muutama neliö mustillakin reunoilla, joka on romanttista valkoista vähän rockimpi vaihtoehto.
Kumpi väriyhdistelmä on sinun suosikkisi?
maanantai 3. syyskuuta 2012
Matelijoita silmäilemässä
Viikonloppuna kävimme Tropicariossa silmäilemässä erilaisia matelijoita. Mielenkiintoinen paikka, joka tarjoaakin kattavan katsauksen erilaisiin käärmeisiin ja liskoihin. Itse viihdyn enemmän liskojen puolella, koska kotonakin yksi pieni gekkonen asustelee. Mutta ovathan valtavat pytonitkin vaikuttavaa nähtävää. Matelijoiden lisäksi Tropicariossa asustelee myös muutamia muita lajeja sekä Suomen ensimmäinen sarvinokkalintu.
En vain voi olla hämmästelemättä ja ihailematta evoluution tapaa rakentaa esimerkiksi silmä mitä erillaisemmilla tavoilla.
Eläinten erilaisuutta sekä jokaisen pikkusuomunkin erilaisia värejä ja muotoja esitelköön tarkemmin vaikka tämä purjelisko.
Lisää Tropicariosta Suomi Tour -blogimme puolella:
» Trooppinen eläintalo Tropicario
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)