Takkakauden avaus tosin ei mennyt ihan putkeen. Lähtiessäni hakemaan takkapuita kurkottelin Reino-tossujani ja rikoin koiraportin. Rojahdin kunnon räminän kera lattialle puusäleiden keskelle jo ennestään hieman rikkonaisen koiraportin antaessa periksi. Puuliiteri ei myöskään ole vielä valmistautunut takkakauteen ja on niin täynnä kaikkea muuta nurmitrimmereistä polkupyöriin, että itse puiden luo ujuttautuminen oli tehtävä sinänsä. Mutta löytyi sieltä vielä klapejakin ja mikäpä sen kotoisampaa kuin takassa loimottava tuli ja rätisevät takkapuut.
Vanhan talon sydän on varaava takka ja iso muuri, jotka on mitoitettu niin, että ne oikeasti lämmittävät koko talon eikä kyse ole pelkästä fiilistelystä. Talvisin niitä lämmitetäänkin joka toinen päivä. Takan antama lämpö jotenkin tuntuu niin paljon pehmeämmältä kuin sähkölämmitys.
Sairastaessa monta päivää menee ihan hukkaan eikä saa mitään aikaiseksi. Huusholli oli kuin pommin jäljiltä ja eilinen menikin sitten suursiivouksen parissa ja monta koneellista pyykkiä pesten.
Myös koiraportti saatiin korjattua. Pojat ohessa antavat isännälle asiantuntija-apua sen korjauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti