Lauttamatka Kaşista Kastellórizoon

Kastellórizo, turkiksi Meis, on pieni Kreikan saari, joka sijaitsee Turkin edustalla. Lauttoja saarelle kulkee Ródokselta tai Turkin puolelta Kaşista.

Koronapandemian vuoksi lautat eivät kulkeneet pariin vuoteen ollenkaan Turkin ja Kreikan välillä. 

Saarelle Kaşista risteilyjä tarjoavat: Meis Ferrylines, www.meisferrylines.com ja Meis Express, www.meisexpress.com. Meis Express aloitti lauttojen liikennöinnin lauantaina 26. maaliskuuta ja tekee Meisin puolelle aluksi kaksi matkaa viikossa, lauantaisin ja keskiviikkoisin, ja toukokuusta alkaen joka päivä mikäli matkustajia riittää tarpeeksi. Meis Ferrylines aloittaa matkat kuulemma huhtikuun puolessa välissä. Liput lautalle voi ostaa Meis Expressin toimipisteestä, joka sijaitsee Kaşin torin laidalla, lähellä satamaa. Me halusimme varmistaa paikkamme jo edellisellä viikolla, joten varasimme lippumme Meis Expressin nettisivujen kautta. Meno-paluulipun hinta oli 35 € (570,91 tl).
» Meis Express, https://bilet.meisferibot.com/

Kastellórizon pinta-ala on 9 neliökilometriä ja rantaviivan pituus 19 kilometriä. Turkin rannikolle on matkaa vain muutama kilometri ja lauttamatka saarelle kestikin vain noin puolisen tuntia. Lautta lähti Kaşista aamulla kello 10 ja lähti Kastellórizosta takaisin Kaşiin kello 16.

Aamulla Meis Expressin toimistolla piti olla tuntia ennen lähtöä. Siellä tarkistettiin varaukset sekä terveys- tai rokotustodistukset. Lähtöportilla ja passin tarkastuksessa piti olla 9:15 ja siitä siirryttiin lautalle odottamaan lähtöä. Matkustajia lautalla oli noin 30-40, kapasiteettia kolmikerroksisella lautalla riittää huomattavasti suurempaankin matkustajamäärään. Kreikan puolella oli myös rokotustodistusten ja passien tarkistus.

Matkalla suunnittelimme mitä haluamme saarella nähdä ja minä halusin nähdä lasillisen valkoviiniä, ruokaa, vanhoja ovia ja kilpikonnia. Kävimme juomassa lasilliset sekä syömässä herkullista moussakaa ja lähdimme kiertelemään saarta. Kaikki muut onnistuin näkemään, mutta kilpikonnat jäivät loistamaan poissaolollaan tällä reissulla. Muutama vuosi aiemmin kävin myös Kaşista Kastellórizossa, syksyllä lokakuun lopussa, ja silloin rannassa uiskelteli useita valtavia merikilpikonnia. Katso siitä aikaisempi blogikirjoitukseni:
» Lauluni sadepäivän varalle: Kastelórizo - hyppäys Kreikan puolelle 

Kastellórizo ja muutama pienempi lähisaari kuuluvat hallinnollisesti Megístin kuntaan ja Ródoksen alueyksikköön. Saari tunnetaankin myös nimellä Megísti (kreik. Μεγίστη). Ródoksen saari sijaitsee noin 130 kilometrin päässä Kastellórizosta länteen. Matka Ródokselta Kastellórizoon kestää noin 2,5 tuntia pikaveneellä ja 3-5 tuntia tavallisella lautalla. Saarella sijaitsee myös Kastellórizon lentoasema, jonne tulee lentoja Ródokselta.

Saaren värikkäät talot ovat viehättäviä ja niille on ominaista puiset parvekkeet, ovet ja ikkunat. Sisenpänä rannasta talot ovat heikommassa kunnossa. Kastellórizon saarella oli asutusta jo neoliittisella kaudella, eli myöhemmällä kivikaudella, ja saari on ollut usean eri valtakunnan alaisuudessa, esimerkiksi Rooman, Bysantin ja Osmanien valtakunnan. 

Saarelta löytyy nähtävyyksiä näiltä ajoilta, esimerkiksi sataman yläpuolella sijaitsevasta rinteestä löytyy 1300-luvulla rakennetun linnan rauniot. Linna sijaitsee punaisella kalliolla, jonka mukaan Kastellórizo on mahdollisesti saanut nimensä (Castello Rosso, punainen linna. Myös turkiksi paikkaa on kutsuttu joskus nimellä Kızılhisar, punainen linnoitus). Linnalle vie portaat laiturin itäpuolelta. Linnan läheltä löytyy myös Kastellórizon arkeologinen museo. 

 

Saarelaiset ovat kautta aikojen elättäneet itseään kalastuksella sekä merenkululla ja saaren talous on kytkeytynyt mantereen puolella sijaitsevaan Lyykiaan. Nykyään Kastellórizon ja koko Megístin kunnan talous perustuu lähinnä matkailuun. 

Saaren kerrotaan tulleen suositummaksi siellä 1991 kuvatun Mediterraneo-elokuvan myötä. Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva italialainen elokuva kertoo pienestä joukosta italialaisia ​​sotilaita, jotka juuttuivat Kastellórizon saarelle. Elokuva voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 1992.

Satamasta löytyy Tax free -myymälä, josta mukaan tarttui Kreikan tuliaisina pullo turkkilaisen rakın kreikkalaista "serkkua" uzoa (12 €).

Jutustelin hieman Tax freen myyjän kanssa tulevan sesongin näkymistä ja hän kertoi, että saarelle on tulossa ainakin paljon australialaisia ja tiedossa on ainakin 11 australialaiset häät. Monia Kastellórizon siirtolaisia asuu Australiassa (erityisesti Perthissä ja Sydneyssä). Perthin kaupunki, Länsi-Australiassa, on Kastellórizon ystävyyskaupunki. Muuttoaaltoja saarelta oli toisensa jälkeen 1880-luvulta aina toisen maailmansodan jälkimaininkeihin asti ja nykyään on arvioitu, että kymmenillä tuhansilla australialaisilla on yhteyksiä Kastellórizoon. Australialaiset ovatkin perustaneet hyväntekeväisyysjärjestön, "Friends of Kastellorizo", jonka tarkoituksena tukea saaren tulevaisuutta ja antaa jotain takaisin heidän esi-isiensä saarelle. Voit lukea lisää seuraavista linkeistä:
» Friends of Kastellorizo, https://kastellorizo.com/
» www.greece-is.com/a-tale-of-cultural-endurance-from-kastellorizo-to-australia-and-back/

Kastellórizon arkeologinen museo

Lähellä linnan raunioita sijaitsee Kastellórizon arkeologinen museo. Museossa on esillä kansanperinnekokoelma sekä esineitä hellenistiseltä, roomalaiselta ja bysanttilaiselta ajalta. 

Museon näyttelytilat etenevät kronologisessa järjestyksessä. Yläkerran ensimmäinen huone on omistettu muinaiselle Megistille. Linnan läheisyydessä, sataman itäpuolella, kallioon louhittu lyykialaishauta 300-luvulta eaa. ja lyykialaiset reliefit todistavat suhteista ja yhteydestä mantereen puoleiseen Lyykian alueeseen. Ensimmäisestä huoneesta löytyy mm. esineitä hellenistiseltä ajalta, kiviankkureita, maljakoita, patsaita ja osa roomalaisesta kohokuvioisesta sarkofagista.

Toisessa huoneessa on esillä esineitä varhaiskristilliseltä (324 - 642) ja bysanttilaiselta (642-1453) ajalta. Lasitettuja bysanttilaisia laattoja, amforoita eli antiikin aikana kuljetukseen ja säilytykseen käytettyjä vaaseja, bysanttilainen kolikko sekä piirustuksia ja valokuvia linnasta. 

Kolmannessa huoneessa on esillä 1700-luvun seinämaalauksia Pyhän Nikolaoksen kirkosta, jotka esittävät otteita vanhasta testamentista ja pyhimyksistä. Huoneesta löytyy myös turkkilaisen ajan keramiikkaa sekä piirroksia ja valokuvia bysantin jälkeisistä kirkoista.

Yläkerroksen viimeinen huone on omistettu kansanperinteelle ja siellä on perinteisiä Kastellórizon pukuja, koruompeluksia ja kansantaidetta.

Museon alakerroksen huoneista löytyy veistoksia, meren syvyyksistä löytyneitä amforoita ja kiviankkureita sekä vanha sukelluspuku.

Sisäänpääsymaksu museoon oli kolme euroa (maaliskuussa 2022).

Matkustaminen korona-aikana

Turkista Kreikkaan matkustavien henkilöiden odotetaan täyttävän Kreikan viranomaisten ilmoittamat ehdot. Kaikkien yli 5-vuotiaiden matkustajien on ennen lähtöä varmistettava, että heillä on tarvittavat todistukset terveydentilastaan tai rokotuksista. Meidän matkustushetkellämme, maaliskuussa 2022, matkustajien oli täytettävä yksi seuraavista kolmesta ehdosta; rokotustodistus, PCR-testin tulos (72 tunnin sisällä) tai nopean antigeenitestin tulos (24 tunnin sisällä). Tarkista ajankohtaiset ehdot ja hyväksyttävät rokotteet sivuilta: https://travel.gov.gr. Lisäksi kaikille Kreikkaan saapuville matkustajille, todistuksista riippumatta, voidaan tehdä satunnainen pakollinen PCR-testi tai nopea antigeenitesti. 

Vaatimus matkustajalomakkeen (PLF- Passenger Identification Form) täyttämisestä Kreikkaan tulevilta vierailijoilta ei ole enää pakollinen 15. maaliskuuta 2022 alkaen. Yksinkertaistettu PLF on kuitenkin edelleen käytössä ja sen voi halutessaan täyttää verkkosivustolla https://travel.gov.gr.

 

Kaşista takaisin Alanyaan ajoimmekin tällä kertaa eri reittiä, pienempiä vuoristoteitä Elmalın ja Korkutelin kautta Antalyaan. Vuorilla oli vielä lunta ja pysähdyimmekin lunta ihmettelemään 1560 metriä merenpinnan yläpuolella. Elmalın (kirjaimellisesti omenakaupunki) läpiajettaessa riittää omenatarhoja kilometrikaupalla. Elmalıssa tuotetaan 12% Turkin omenoista ja 37% kaupungin alueesta on istutettu. Siellä kasvatetaan Scarlet, Golden, Granny ja Pink lady lajisia omenoita sekä muita hedelmiä, vihanneksia ja kikherneitä. Keväällä omenapuiden kukkiessa reitti on varmasti todella kaunis.

Kyllä taas sai ihailla Turkin monimuotoisuutta ja kauneutta. Muutamassa tunnissa maisemat vaihtelivat merenrannan kalastajakylästä lumiseen vuoristoon, mäntymetsiin ja vuorten reunustamiin laakeisiin peltomaisemiin.

Instagram-tililtäni löytyy lisää kuvia ja videoita Kastellórizon reissustamme. Tarinoita olen arkistoinut kohokohtiin nimellä "#kastellorizo", "#kaş" ja "#roadtrip". Instagram-tililtäni löydät myös kohokohtia Kaşista ja road tripistämme Kaşista Alanyaan. Ota toki myös muutenkin tilini seurantaan, sieltä löydät kuvia ja tarinoita uusimmista seikkailuistani: www.instagram.com/titityyppi/

 

Myran antiikin aikaiset rauniot

Myran antiikin aikaiset rauniot ovat kohde, jota olin jo pitkään ihaillut vain kuvista.

Näyttävät kallioon kaiverretut haudat löytyvät Demrestä, Antalyan maakunnan länsilaidalta. Roadtrippimme Alanyasta Kaşiin vei meidät Demren halki, jossa teimme pienen pysähdyksen ja pääsin viimein ihailemaan kalliohautoja omin silmin. Demren antiikin aikainen nimi oli Myra, joka oli aikoinaan yksi Lyykian alueen tärkeimmistä kaupungeista. Alue oli Persian valtakunnan vallan alla ja myöhemmin siitä tuli yksi Rooman provinsseista.

Turkin valtavan pitkä ja värikäs historia on kyllä kiehtovaa. Demren alueelta löytyy edelleen runsaasti antiikin aikaisia raunioita ja Myraan meidät houkuttelivat siis erityisesti muinaiset haudat, jotka on kaiverrettu kallioihin. 

Pilarein koristellut kallioon kaiverretut haudat olivat upeita, vaikka paikka olikin huomattavasti ennakko-odotuksiani pienempi. Kalliohaudat on ajoitettu noin 4. vuosisadalle eaa. Kallioon kaiverrettuja hautoja löytyy Myrasta yhteensä 23, joista 13 on lyykialaisia ja 10 muinaiskreikkalaisia. Erilaiset haudat kertovat haudanomistajan sosiaalisesta asemasta. Kalliohautojen julkisivut kuvaavat muinaisia puutaloja ja jotkut haudoista ovat jopa kolmikerroksisia. Hautojen reliefeissä, eli kohokuvissa, on kuvattu yleensä taisteluita, hautajaiskulkueita ja vainajan jokapäiväistä elämää. 

Heti kalliohautojen vierestä löytyy myös amfiteatteri, joka oli aikoinaan yksi Lyykian alueen suurimmista. Amfiteatterin huipulta avautuvat näkymät tasangolle, joka oli jo aikoinaan vehreää viljelyaluetta ja nykyäänkin tasangon valloittavat kasvihuoneet, joissa viljellään tomaatteja.

Myran rauniokaupungista löytyy paljon hienoja ja koristeellisia pylväitä ja reliefejä. Yksi tunnetuimmista ja kuvatuimmista kivikasvoista odotti heti sisääntulokäytävällä.

Sisäänpääsymaksu Myran kalliohaudoille ja amfiteatterille kesäkuussa 2021 oli 55 Turkin liiraa.

Myra on tunnettu myös Pyhän Nikolauksen kirkosta, jossa vierailimme edellisellä reissulla. Kirkko on nimetty Pyhän Nikolauksen mukaan, joka oli aikoinaan Myran piispa ja häntä pidetään yhdysvaltalaisen joulupukin Santa Clausin ja Joulupukin historiallisena esikuvana. Lue lisää aikaisemmasta blogikirjoituksestani:
» lauluni sadepäivän varalle: Pyhän Nikolauksen kirkko Demressä

Lopuksi saatte vielä nauttia vapisevin käsin tallentamastani videomateriaalista Myran antiikin aikaisilta raunioilta, ensin kallioon hakatuista haudoista ja sitten kiepsahdus amfiteatterin puolelle. Ja ei, ei tule näillä filmaamistaidoilla mitään tubettajaa tästä bloggaajasta, keskittynen jatkossakin stillikuviin...

Pyhän Nikolauksen kirkko Demressä

Kaikkihan me suomalaiset tiedämme, että Joulupukki asuu Korvatunturilla Suomen Lapissa, mutta tiesitkö, että Joulupukin historiallinen esikuva ja hänen synnyinsijat löytyvät Turkista? 

Pyhän Nikolauksen kirkko on Turkissa, Antalyan maakunnassa, jossa oli Myran antiikin aikainen kaupunki. Myran kaupungin nykyinen nimi on Demre. Kirkko on nimetty Pyhän Nikolauksen mukaan, joka oli aikoinaan Myran piispa ja häntä pidetään Joulupukin alkuhahmona ja esi-isänä. 

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijän eli Pyhän Nikolauksen elämästä tiedetään hyvin vähän. Legendan mukaan hän syntyi Lyykian Patarassa, nykyisessä Turkissa, 200-luvun lopulla ja myöhemmin hänet nimitettiin Myran piispaksi. Myra oli Rooman valtakunnan ajan mahtikaupunkeja. Antiikin Roomassa kristinusko oli uusi uskonto ja Keisaria oli palvottava jumalana. Varhaiskristityt joutuivat vainojen kohteeksi, kun eivät siihen suostuneet ja päätyivät lainsuojattomiksi koko keisarikunnassa. Keisari Diocletianus käynnisti 300-luvun taitteessa viimeiset kristittyjen vainot, jolloin Nikolauskin joutui lähtemään maanpakoon, mutta palasi muutamia vuosia myöhemmin Myran piispanistuimelle, kun keisari Konstantinus I Suuri vuonna 313 soi uskonvapauden, teki kristinuskosta taas laillisen ja palautti kristityille kansalaisoikeudet. 

Tarinoiden mukaan Nikolausta pidettiin hyvin vaatimattomana ja anteliaana. Hän kohdisti huomiota erityisen paljon lapsiin, orpoihin ja muihin yhteiskunnan heikko-osaisimpiin sekä jakoi lapsille lahjoja, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Kirkossa on vieläkin nähtävillä marmorilaatta, jossa on ristin muotoinen ankkuri ja sitä pidetään todisteena, että Pyhä Nikolaus oli myös merenkulkijoiden suojelija. Pyhä Nikolaus on lisäksi monien maiden ja kaupunkien sekä mm. asianajajien, apteekkarien, vankien ja väärinkohdeltujen suojelupyhimys. Hänet on nimitetty pyhimykseksi sekä katolisen että ortodoksisen kirkon piirissä ja hänen muistopäivänsä on 6. joulukuuta. Monissa euroopan maissa, erityisesti Hollannissa, Pyhä Nikolaus (Sint Nikolaas) tuo lapsille lahjoja 6. joulukuuta ja siellä on juhlittu jo satoja vuosia ”Sinterklaasin juhlaa”. Tapa levisi aikoinaan hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa Sinterklaasista tuli Santa Claus, eli meidän suomalaistenkin paremmin tuntema punanuttuinen Joulupukki, joka tuo lahjoja jouluna. 

Joulupukin hauta löytyi Turkista

Nikolaos kuoli 6. joulukuuta 343 ja hänet haudattiin Myran kaupunkiin. Hänen kuolemansa jälkeen hänen ihmeteoistaan alkoi liikkua huhuja ja tarinoita. Pyhiinvaeltajia vieraili hänen haudallaan ja suosio sekä legendat vaan kasvoivat. Väitetään, että keskiajalla italialaiset merimiehet ja kolme pappia varastivat hänen jäännöksensä ja veivät ne Barin kaupunkiin Italiaan.

Pyhän Nikolauksen kirkossa olevaa sarkofagia pidetään Pyhän Nikolauksen arkkuna. Alkuperäisen haudan kerrotaan olleen lattian alla lähellä alttaria. 

2000-luvulla kirkon alueella tehtiin uusia kaivauksia  ja vuonna 2017 turkkilaiset argeologit väittivät löytäneensä Pyhän Nikolauksen haudan kirkon alta. Turkkilaiset arkeologit väittävät, että italialaisten varastamat luut eivät olleetkaan Pyhän Nikolauksen luita, vaan kuuluivat jollekin toiselle papille. Löydökset koskemattomasta temppelistä kirkon alapuolella tukevat tätä teoriaa ja asiasta uutisoivat myös useat tunnetut lehdet: 

» YLE: Turkkilaiset tutkijat uskovat löytäneensä Pyhän Nikolauksen, https://yle.fi/uutiset/3-9866642
» Ilta-Sanomat: Turkista löytyi joulupukin hauta, https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005397104.html
» Iltalehti: Oikea joulupukki saattoi löytyä Turkista, https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/201710052200439337
» Hürriyet: Body of St Nicholas buried in Demre, claim officials, https://www.hurriyetdailynews.com/body-of-st-nicholas-kept-in-demre-claims-officians-120315
» BBC: Has the original Santa Claus been found in Turkey? https://www.bbc.com/news/world-europe-41504172
» The Guardian, Santa Claus's tomb may have been uncovered beneath Turkish church, https://www.theguardian.com/world/2017/oct/04/santa-claus-tomb-may-have-been-uncovered-beneath-turkish-church-saint-nicholas
» The Telegraph: Archaeologists in Turkey believe they have discovered Santa Claus's tomb, https://www.telegraph.co.uk/news/2017/10/04/turkish-archaeologists-believe-have-discovered-santa-clauss/

Pyhän Nikolauksen kirkko (Aziz Nikolaos Kilisesi)

Nykyinen Pyhän Nikolauksen kirkko on rakennettu vuonna 520 vanhemman kirkon perustalle, jossa Pyhä Nikolaus toimi piispana. Aikojen saatossa läheinen joki muutti virtaustaan ja hautasi kirkon alleen. Vuonna 1862 venäläinen tsaari Nikolai I pelasti kirkon tulvien ja mudan keskeltä ja lisäsi kirkkoon mm. tornin. Kirkko jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1923 asti, jolloin Kreikan ja Turkin välisen väestönvaihdon myötä Demren kreikkalaisten ortodoksien piti jättää kirkko.

Kirkon arkeologiset tutkimukset alkoivat vuonna 1988 ja työt ovat paljastaneet luostarikompleksin pohjoisosia, freskoja eli seinämaalauksia ja sarkofagin, jonka uskotaan olevan alkuperäinen hautapaikka. 

Nykyisin Pyhän Nikolauksen kirkko toimii museona ja sisäänpääsy sinne tammikuussa 2021 maksoi 50 Turkin liiraa (nykykurssilla noin 5,60 €). Kirkko tunnetaan Turkissa nimillä Aziz Nikolaos Kilisesi, St. Nicholas kilisesi tai Noel Baba Kilisesi (Joulupukin kirkko). Kirkkoa etsiessämme tupsahdimme parkkipaikalle, josta kuljimme lähinnä venäläisille suunnatun lahjatavara- ja matkamuistomyymälän läpi varsinaiselle kirkolle.

Pyhän Nikolauksen kirkko on edelleen kunnostustöiden alaisena eikä se ulkopuolelta ole ehkä kovin houkuttelevan näköinen rakennus. Sisäpuolella riittää kuitenkin kiehtovaa historiaa, mosaiikkeja ja freskoja, joita ihaillessa ja kuvaillessa olisin saanut vietettyä enemmänkin aikaa.

Kirkkoa pidetään hyvin merkittävänä Bysantin ajan rakennelmana Anatolian alueella.
Pyhän Nikolauksen kirkko on lisätty myös alustavasti UNESCOn maailmanperintöluetteloon:
» UNESCO Tentative Lists: St. Nicholas Church, https://whc.unesco.org/en/tentativelists/1399/

Kävimme ihailemassa kirkkoa matkalla Kaşista Alanyaan, lue lisää roadtripistämme:
» lauluni sadepäivän varalle: Roadtrip ja miniloma Kaşin ympäristössä