torstai 30. maaliskuuta 2017

Rahanvaihto pankkiautomaatissa



Alanyaan tulevia askarruttaa usein missä kannattaa vaihtaa eurot liiroiksi. Paikallisissa rahanvaihtopisteissä kurssi on yleensä pankkeja huonompi. Kätevästi rahan vaihtaminen käy nykyään suoraan pankkiautomaateissa, joista saat vaihdettua valuuttaa pankin paremmalla kurssilla. Enää ei tarvitse miettiä onko valuutanvaihtopiste auki sekä voit unohtaa pankeissa jonottamisen ja marssia suoraan automaatille.

Valuutanvaihto onnistuu yleensä kaikissa automaateissa, joista löytyy kolikkokouru. Joidenkin pankkien automaatit saattavat kysellä esimerkiksi puhelinnumeroa, mutta näissä Ziraat Bankasin automaateissa rahan vaihtaminen onnistuu ilman ylimääräisiä kikkailuja. Ziraat Bankasin löydät esimerkiksi satamasta laivojen tuntumasta, Harry's Pubin vastapäiseltä kulmalta.



Näin rahan vaihtaminen onnistuu pankkiautomaatissa:
  • Aloitetaan painamalla Giriş/OK painiketta ja valitaan näytön oikeasta alakulmasta kieli, englanti, english
  • Valitaan näytön vasemmasta alakulmasta valuutan vaihto, foreign exchange
  • Seuraavaksi valitaan vaihdettava valuutta, tässä tapauksessa siis euro, jonka jälkeen automaatti näyttää päivän kurssin
  • Jatketaan valitsemalla oikeasta reunasta continue, jonka jälkeen syötetään setelit sisään automaattiin automaatin oikeasta alakulmasta, para girişi.
  • Automaatti vahvistaa syötetyn summan sekä kurssin. Jatketaan vahvistamalla summa, jonka jälkeen automaatti prosessoi valuutanvaihdon ja syöttää liirat ulos.

Euron kurssi automaatissa oli eilen 3.9155 turkin liiraa, eli 200 eurolla sai 783,10 liiraa.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Roadtrip Gazipasaan


Aurinkoisen lauantaipäivän kunniaksi hyppäsimme autoon ja otimme suunnan kohti Gazipaşaa. Päätieltä käänsimme nokan kohti rannikkoa pitkin kiemurtelevaa tietä, jonka varrelta avautuu upeita maisemia; jylhiä kalliota ja turkoosina kimalteleva meri, banaaniviljelmiä ja paimenia vuohilaumojensa kanssa.





Gazipaşa taas itsessään ei juurikaan tehnyt meihin vaikutusta, pieni kylä, jossa muutamia kauppoja ja pikku ravintoloita. Suomalaisille kylä on ehkä tunnetuin Gazipaşan lentokentästä, josta on kätevän lyhyt matka Alanyaan. Huomattavasti kätevämpi kuin Antalyasta, joten itse pyrin aina suosimaan Gazipaşan kenttää.


Pysähdyimme hetkeksi nauttimaan aurinkoisesta ilmasta rannalle. Joku paikallinen oli uskaltautunut jo uimaan ja kehuskeli veden olevan lämmintä, muutoin rannat olivat vielä lähes tyhjiä.




Gazipaşaan johtavan rantatien varrella on monia kalaravintoloita, joista yhteen pysähdyimme paluumatkalla. Ravintolaan tullessa saimme valita tuoreista kaloista omamme, kalojen lajitkin kysyimme, mutta niitä emme enää muista. Kalojen valmistumista odotellessa pöytäämme kannettiin maukkaita salaatteja ja mezejä, ikkunoista avautuivat upeat merinäköalat.


Lopulta emme jaksaneet edes syödä kaikkea pöytään kannettua, joten loput kalat otimme mukaan kotiin kissoille tuliaisiksi. Ravintolassa on kuulemma perjantai- ja lauantai-iltaisin turkkilaista livemusiikkia, sitä on tultava kuuntelemaan vielä joskus.
» Lagos Balik Evi Facebookissa

Takasin Alanyaan tullessa poikkesimme tieltä myös Syedran linnoitukselle, siitä lisää juttua myöhemmin.
» Lauluni sadepäivän varalle: Antiikin-aikainen Syedran linnoitus

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Tulppaaniloistoa Alanyassa





Tulppaanit kukkivat nyt komeimmillaan Alanyassa, Atatürkin patsaan viereisessä puistossa. Puistoon on istutettu paljon erivärisiä tulppaaneita, joista monet vielä nupuillaan, joten aikaa tulppaanien ihailuun vielä on.

Tulppaanit mielletään ensimmäisenä usein Hollantiin, joka onkin nykyään maailman suurin tulppaanituottaja, mutta moni ei ehkä tiedä, että tulppaanit löysivät sinne tiensä juurikin täältä Turkista. Turkissa tulppaaneilla on pitkä historia ja niitä on viljelty ja jalostettu jo 1000-luvun alusta alkaen. Turkkiin tulppaanit taas saapuivat aikoinaan Persiasta, jossa niitä on pidetty täydellisen rakkauden vertauskuvana.





Varsinainen tulppaani-ihastus Turkissa oli 1500-luvulla, jolloin tulppaanit levisivät Europpaankin. 1700-luvulla hallinneen Sulttaani Ahmet III:n hallituskautta taas kutsuttiin Tulppaanikaudeksi. Turkissa tulppaanin muotoa onkin käytetty paljon maalauksissa, taiteessa ja ruuanlaitossa. Sen muoto rinnastetaan täydellisyyteen ja kauneuteen.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Kalen katukissat






Aikaisemmassa blogikirjoituksessani kerroin, kuinka päädyin Kale-linnoituskukkulalle asumaan koira- ja kissavahdiksi (Asuminen Kale-linnoituskukkulalla). Tullessani vahdiksi kerroin, että koirien kanssa olen asunut ikäni, mutta kissat ovat hieman vieraampia tuttavuuksia. Pilkku ja Hätänen olivat kilttejä ja hyvin sosiaalisia hoidokkeja, jotka auttoivat minua pääsemään helposti sisään myös kissojen sielunelämään. Hoidokeistani koira ja toinen kissa lähtivät joulukuussa Suomeen omistajansa matkassa ja kun palasin takaisin Alanyaan tammikuussa en malttanutkaan enää luopua toisesta hoidokistani. Niin vannoutuneesta koiraihmisestä kuoriutui hiljalleen myös kissaihminen.



Samoin kävi aikoinaan alakerran naapurinani asustelevalle Sarille. Suomessa asuessaan Sarin elämä pyöri eläinten ympärillä, hän oli ratsastuksenopettaja ja kasvatti lapinkoiria. Muuttaessaan Alanyaan kymmenisen vuotta sitten hän vannoi pysyvänsä erossa kaikenlaisista elukoista, mutta toisin kävi. Ensin tuli kani, sitten papukaija ja sittemmin lauma kissoja. Alanyan läntisen puolen katukissoista hän on huolehtinut nyt jo lähes 10 vuotta.





Tällä hetkellä Sari hoitaa Kalella noin 60 katukissaa, joita hän käy ruokkimassa päivittäin. Sarin lähtiessä aamuiselle ruokintakierrokselleen näky muistuttaa lähinnä Hamelnin pillipiiparia. Kissat osaavat odottaa jo ruokkijaansa ja niitä alkaa ilmestymään koloistaan Sarin saapuessa ruokapussinsa kanssa paikalle.

Ruokinnan lisäksi kissoja myös loukutetaan, kastroidaan ja steriloidaan, jotta estettäisiin katukissojen holtiton lisääntyminen. Pienimmät ja sairaimmat kissat Sari hoitaa kuntoon kotonaan, jonka jälkeen ne palautetaan kadulle tai niille yritetään etsiä uusi koti, joko Turkista tai Suomesta.

Sari kissoineen (ja kanoineen) esiintyi hiljattain myös Alanyan Matkaoppaat -sarjassa, katso jakso Fox Playsta:
» Alanyan matkaoppaat 1/2017, www.foxplay.fi/sarjat/alanyan-matkaoppaat/jaksot/jakso-1


”Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä.” 

-Antoine De Saint-Exupery (Pikku Prinssi)

Sarin naapurina olen itsekin saanut kissoja hoitoon oman kissani toveriksi. Kissoja hoitaessa niihin ehtii kiintymään, eikä kyyneliltä voi välttyä, kun luopumisen aika tulee.

Reilun kuukauden kaverinani oli Darbe, joka oli menettänyt yhden jalkansa auto-onnettomuudessa. Darben elämän alku ei ollut kovinkaan ruusuinen ja sen luottamuksen voittamiseen meni aikaa. Kuukauden aikana Darbesta kuoriutui hyvin persoonallinen ja vauhdikas kaveri, joka tykkäsi nukkua vieressä ja kiehnätä jaloissa. Darbe matkasi helmikuun lopussa uuteen kotiinsa Suomeen. Darben jälkeen asuntoni valloittivat maailman hauskimmat siskokset Aamu ja Päivä, jotka etsivät vielä yhteistä kotiaan, koska siskokset ovat erottamaton pari.






Katukissakatraaseen uppoaa melkoinen määrä ruokaa, eikä ruokkiminen onnistuisi ilman apujoukoilta saatuja avustuksia ja lahjoituksia. Kalen kissoja voit avustaa liittymällä Facebookissa jäseneksi ryhmään Alanyan kissat:
» Alanyan kissat, www.facebook.com/groups/319771974866537/ 

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Antalyan vanha kaupunki (Kaleiçi)




Antalya on tuttu monelle suomalaiselle lähinnä läpikulkupaikkana matkalla Sideen tai Alanyaan. Haaveenani oli ollut jo pitkään lähteä tutustumaan Antalyaan ja katsomaan mitä sillä on tarjottavanaan. Nappasin naapurini matkaan ja lähdimme pienelle viikonloppulomalle tutustumaan maakuntamme pääkaupunkiin.

Hyppäsimme Alanyan linja-autoasemalta bussiin ja otimme suunnan kohti Antalyaa. Matkaa sinne kertyy reilu 130 kilometriä ja aikaa matkaan saa tuhrautumaan bussilla yli kaksi tuntia. Bussimatka Alanyasta Antalyaan maksoi 20 TL (n. 5 euroa) ja aina täytyy ihastella turkkilaista palvelukulttuuria; bussimatkan aikana tarjoillaan ilmaiseksi teetä, vettä ja virvoitusjuomia sekä penkit on varusteltu näytöillä, joista voi katsella tv:tä, elokuvia, kuunnella musiikkia tai pelata.




Antalyan tunnetuimpia nähtävyyksiä on sen vanha kaupunki, Kaleiçi, joten olimme valinneet hotellimme sieltä. Taksimatka Antalyan linja autoasemalta hotellille maksoi n. 30 TL (n. 8 euroa).




Vanhaa kaupunkia kiertää massiivinen kivimuuri. Tunnetuin ja näyttävin sisäänkäynti kaupunkiin on Hadrianuksen portti, joka on johdattanut kaupunkiin jo Rooman valtakunnan ajoilta asti.




Tunnelmallisilta vanhoilta kaduilta löytyy ottomaaniajalta peräisin olevia puna-kattoisia taloja, joissa sijaitsee viihtyisiä ravintoloita, pieniä kauppoja ja hotelleja. Pari päivää vierähtää helposti pelkästään vanhan kaupungin kapeita kujia kierrellessä. Ja tietysti pakolliselle lomaviinille välillä istahtaen.





Myös Antalyan vanhan kaupungin yöelämään kävimme tutustumassa. Illalla ravintolat täyttyivät ihmisistä, tähän aikaan vuodesta lähinnä paikallisista. Kävimme kuuntelemassa turkkilaista livemusiikkia ensin Tudors ravintolassa, jota oli TripAdvisor -palvelussa kehuttu yhdeksi Kaleiçin parhaimmista livemusiikkipaikoista.

Seuraavana iltana paikallisoppaamme kehotti meitä tutustumaan Akdeniz Çiçek Pasajı -ravintolaan. Ja se todellakin oli tutustumisen arvoinen. Turkkilainen ravintola kolmessa kerroksessa, jossa sattui vierailumme aikana soittamaan Grup Abdul niminen kokoonpano erinomaisen hyvää turkkilaista musiikkia. Paikan äänentoistokin oli todella miellyttävä, eikä musiikin voimakkuus rasittanut liikaa tärykalvojamme.




Aikaisemmista kirjoituksistani olettekin jo ehkä huomanneet, että rakastan satamia. Niissä vain on sitä jotakin. Joten jos paikasta löytyy satama, minun on päästävä sinne. Ja Antalyan vanhasta kaupungistahan löytyi, Marina, vanha roomalainen satama, jossa viehättäviä vanhoja kalastajapaatteja sekä merirosvolaivoja päiväristeilyjä varten.



Ihana ja eläväinen Antalyan vanha kaupunki oli siis ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jonne on päästävä joskus vielä uudelleen.