Kurşunlun vesiputous ja viikonloppuloma Antalyassa

Kurşunlun vesiputous ja luonnonpuisto (Kurşunlu Şelalesi Tabiat Parkı) sijaitsevat viileän mäntymetsän keskellä, Aksun alueella, 19 kilometrin päässä Antalyasta.

Tästäkin reissusta on ehtinyt vierähtämään jo kokonainen vuosi, kun viime vuoden lokakuussa lähdimme viikonloppulomalle Antalyaan. Varasimme hotellin Antalyan vanhasta kaupungista ja paluumatkalla oli luvassa shoppailua Agora-kauppakeskuksessa, jossa myös Antalyan Ikea sijaitsee. Menomatkalla Alanyasta Antalyaan poikkesimme Kurşunlun vesiputouksella.

En ollut juurikaan ottanut paikasta etukäteen selvää ja minut ehkä hieman yllätti luonnonpuiston koko. Alue on 33 hehtaarin kokoinen ja varsinaisen vesiputouksen lisäksi siellä on lampia, piknik-alueita, näköalaterasseja, kahvila ja lasten leikkikenttä. Saatettiinpa vähän eksyäkin ja kiertää putouksilta takaisin autolle "hieman" pidemmän reitin mukaan. Maasto on paikoitellen vaikeakulkuista, joten retkeen kannattaa varautua kunnon jalkineilla.

Kursunlu-vesiputous putoaa noin 18 metristä ja muodostaa lammen, jossa elää kuulemma makean veden kilpikonnia, rapuja ja kaloja. Alueella on yhteensä seitsemän lampea, jotka yhdistyvät toisiinsa pienempien vesiputousten kautta. Luonnonpuistossa on rikas kasvisto ja eläimistö, vesieläimien lisäksi alueella on mahdollista kuulemma kohdata kaneja, oravia ja tikkoja. 

Olihan vesiputous ja alue kaunis, mutta olin kuitenkin hieman pettynyt. Olimme liikkeellä tosiaan loppusyksystä, joten paikka on varmasti paljon viehättävämpi keväällä ja alkukesästä, kun vuorilta sulavat lumet ja putouksessa sekä alueen pikku lammissa virtaa enemmän vettä. Nyt putouksessa tippui vain pieni liru. Syksyn myötä puiden lehdet olivat jo kellastuneet sekä pudonneet ja vesi seisoi sameana lammissa, joten kilpikonnia ja rapuja oli turha yrittää väijyä. Mutta mukava ja käymisen arvoinen luontokohde se oli syksylläkin. Pahin turistisesonki oli jo ohi, jos sitä viime vuonna oli ollutkaan, ja korona-aikojen ansiosta paikalla ei ollut muutenkaan turistiryntäystä vaan saimme seikkailla ihan rauhassa.

Alue on ollut avoinna vierailijoille vuodesta 1986 ja sisäänpääsy sinne maksoi lokakuussa 2020 9 tl (n. 1 €).

Kurşunlun luonnonpuiston Turkin tasavallan metsä- ja vesiministeriön ylläpitämät kotisivut:
» Kurşunlu Şelalesi Tabiat Parkı, http://kursunluselalesi.tabiat.gov.tr/

Antalyan Kaleiçi oli taas ihana! Hotelliksi valikoitui Luna Boutique Hotel*, joka sijaitsee aivan vanhan kaupungin ytimessä ja varasimme sen momondo.fi* -sivuston kautta. Esim. Booking.com -sivuston kautta ei ole tällä hetkellä edes mahdollista varata Turkissa turkkilaisia majoituspaikkoja, mutta momondo.fi* -sivusto on toiminut hyvin Turkistakin käsin varatessa. Luna Boutique Hotel* on tyylikäs ja siisti hotelli, jossa olemme majoittuneet aikaisemminkin. Se sijaitsee tosiaan aivan keskellä Antalyan vanhaa kaupunkia, ns. ravintolakadulla, Beerzone -hampurilaisravintolan yläkerrassa ja "normaaliaikoina" siellä oli elämää aamuyön pikkutunneille asti. Äänieristys ei hotellissa ollut kummoinen ja aikaisemmin tuntuikin kuin olisi käynyt nukkumaan ravintolassa, mutta lokakuussa korona-aikaan sitä ongelmaa ei ollut, kun ravintoloiden ja baarien oli lopetettava musiikki sekä suljettava ovensa jo puoleen yöhön mennessä 

Kävimme illalla ulkona syömässä ja juhlimassa hieman ystäväni syntymäpäivää. Majoitukseen kuului myös aamiainen ja seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen, ennen huoneiden luovutusta, kävimme kävelemässä vanhan kaupungin viehättäviä kujia, ennenkuin suuntasimme kohti Agoraa ja Ikeaa. 

Lisää Antalyan vanhasta kaupungista aikaisemmassa muutaman vuoden takaisessa blogikirjoituksessani:
» lauluni sadepäivän varalle: Antalyan vanha kaupunki (Kaleiçi)

»  Löydä parhaat hinnat johtavilta hotelli- ja varaussivustoilta* momondo.fi

Blogikirjoitus sisältää mainoslinkkejä (*)

Raitiovaunuilemassa Antalyassa

Olimme ystävättäreni kanssa viettämässä viikonloppua Antalyassa ja tällä kertaa päätimme tutustua Antalyan raitionvaunulinjoihin.

Antalyassa on kaksi erilaista raitiovaunujärjestelmää, "vanha" raitiovaunu, joka kulkee keskustassa ja tunnetaan "nostalgisena" raitiovaununa sekä moderni raitiovaunu, joka tunnetaan nimellä Antray (Antalya Rail). Nämä kaksi raitiovaunulinjaa ei ole kytköksissä toisiinsa, mutta modernin linjan İsmetpaşa -pysäkki on lyhyen kävelymatkan päässä nostalgisen linjan Kale Kapısı -pysäkistä.

Raitiovaunulla pääsimme kätevästi ja edullisesti hotelliltamme Antalyan vanhasta kaupungista, Kaleiçi, Antalyan linja-autoasemalle, Otogar, josta suuntasimme takaisin kotiin kohti Alanyaa. Raitiovaunumatka maksoi 3,20 tl/henkilö (n. 0,50 €), vastaava matkan kuljimme tulomatkalla taksilla ja se maksoi noin 40 tl (n. 6,30 €). Antalyassa on myynnissä paikallisia matkakortteja, Antalya Kart, mutta maksu käy portilla kätevästi myös pankkikortilla, mikäli siinä on lähimaksuominaisuus.

Kaleiçilta Otogarille kulkee raitiovaunulinja T1A (Airport Tram Line) ja T1B (Expo Tram Line), Antalyan vanhaa kaupunkia lähimmän pysäkin nimi on İsmetpaşa. Muratpaşan pysäkin lähellä taas sijaitsee suuri MarkAntalya -ostoskeskus, johon pitää päästä shoppailemaan seuraavalla Antalyan reissulla. Linjasta löytyy kätevä Google maps -kartta Turkey Travel Plannerin sivuilta ja kartan avulla suunnistimme lähimmälle pysäkille:
» Turkey Travel Planner: Trams in Antalya, Turkey

» Antalya Public Transportation: Trams

Antalyan vanha kaupunki on ihana näin talvellakin ja bussimatkailu Turkin sisällä julkisia liikennevälineitä hyödyntäen on suomalaiseen mittapuuhun verrattuna hyvin edullista. Bussimatka Alanyasta Antalyaan maksoi 30 tl (n. 4,70 €), joten omatoimiretki Antalyaan ei tee isoa lovea lomabudjettiin. Antalyassa hintataso on aavistuksen Alanyaa edullisempi, jopa vanhan kaupungin alueella. Päivät Antalyassa vietimme lähinnä sataman ja vanhan kaupungin tunnelmallisia kapeita kujia kierrellessä. Tietysti pakolliselle lomaviinille välillä istahtaen. Iltaisin kävimme taas syömässä sekä nauttimassa turkkilaisesta livemusiikista (ja viinistä). Saa muuten vinkata, jos tietää hyviä ruokapaikkoja vanhan kaupungin alueelta.

Olen kirjoittanut Antalyan vanhasta kaupungista aikaisemmin pidemmän kirjoituksen blogiini:
» Antalyan vanha kaupunki (Kaleiçi)

Antalyan vanha kaupunki (Kaleiçi)

Antalya on tuttu monelle suomalaiselle lähinnä läpikulkupaikkana matkalla Sideen tai Alanyaan. Haaveenani oli ollut jo pitkään lähteä tutustumaan Antalyaan ja katsomaan mitä sillä on tarjottavanaan. Nappasin naapurini matkaan ja lähdimme pienelle viikonloppulomalle tutustumaan maakuntamme pääkaupunkiin.

Hyppäsimme Alanyan linja-autoasemalta bussiin ja otimme suunnan kohti Antalyaa. Matkaa sinne kertyy reilu 130 kilometriä ja aikaa matkaan saa tuhrautumaan bussilla yli kaksi tuntia. Bussimatka Alanyasta Antalyaan maksoi 20 TL (n. 5 euroa) ja aina täytyy ihastella turkkilaista palvelukulttuuria; bussimatkan aikana tarjoillaan ilmaiseksi teetä, vettä ja virvoitusjuomia sekä penkit on varusteltu näytöillä, joista voi katsella tv:tä, elokuvia, kuunnella musiikkia tai pelata.

Antalyan tunnetuimpia nähtävyyksiä on sen vanha kaupunki, Kaleiçi, joten olimme valinneet hotellimme sieltä. Taksimatka Antalyan linja autoasemalta hotellille maksoi n. 30 TL (n. 8 euroa).

Vanhaa kaupunkia kiertää massiivinen kivimuuri. Tunnetuin ja näyttävin sisäänkäynti kaupunkiin on Hadrianuksen portti, joka on johdattanut kaupunkiin jo Rooman valtakunnan ajoilta asti.

Tunnelmallisilta vanhoilta kaduilta löytyy ottomaaniajalta peräisin olevia puna-kattoisia taloja, joissa sijaitsee viihtyisiä ravintoloita, pieniä kauppoja ja hotelleja. Pari päivää vierähtää helposti pelkästään vanhan kaupungin kapeita kujia kierrellessä. Ja tietysti pakolliselle lomaviinille välillä istahtaen.

Myös Antalyan vanhan kaupungin yöelämään kävimme tutustumassa. Illalla ravintolat täyttyivät ihmisistä, tähän aikaan vuodesta lähinnä paikallisista. Kävimme kuuntelemassa turkkilaista livemusiikkia ensin Tudors ravintolassa, jota oli TripAdvisor -palvelussa kehuttu yhdeksi Kaleiçin parhaimmista livemusiikkipaikoista.

Seuraavana iltana paikallisoppaamme kehotti meitä tutustumaan Akdeniz Çiçek Pasajı -ravintolaan. Ja se todellakin oli tutustumisen arvoinen. Turkkilainen ravintola kolmessa kerroksessa, jossa sattui vierailumme aikana soittamaan Grup Abdul niminen kokoonpano erinomaisen hyvää turkkilaista musiikkia. Paikan äänentoistokin oli todella miellyttävä, eikä musiikin voimakkuus rasittanut liikaa tärykalvojamme.

Aikaisemmista kirjoituksistani olettekin jo ehkä huomanneet, että rakastan satamia. Niissä vain on sitä jotakin. Joten jos paikasta löytyy satama, minun on päästävä sinne. Ja Antalyan vanhasta kaupungistahan löytyi, Marina, vanha roomalainen satama, jossa viehättäviä vanhoja kalastajapaatteja sekä merirosvolaivoja päiväristeilyjä varten.

Ihana ja eläväinen Antalyan vanha kaupunki oli siis ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jonne on päästävä joskus vielä uudelleen.