Kurşunlun vesiputous ja luonnonpuisto (Kurşunlu Şelalesi Tabiat Parkı) sijaitsevat viileän mäntymetsän keskellä, Aksun alueella, 19 kilometrin päässä Antalyasta.
Tästäkin reissusta on ehtinyt vierähtämään jo kokonainen vuosi, kun viime vuoden lokakuussa lähdimme viikonloppulomalle Antalyaan. Varasimme hotellin Antalyan vanhasta kaupungista ja paluumatkalla oli luvassa shoppailua Agora-kauppakeskuksessa, jossa myös Antalyan Ikea sijaitsee. Menomatkalla Alanyasta Antalyaan poikkesimme Kurşunlun vesiputouksella.
En ollut juurikaan ottanut paikasta etukäteen selvää ja minut ehkä hieman yllätti luonnonpuiston koko. Alue on 33 hehtaarin kokoinen ja varsinaisen vesiputouksen lisäksi siellä on lampia, piknik-alueita, näköalaterasseja, kahvila ja lasten leikkikenttä. Saatettiinpa vähän eksyäkin ja kiertää putouksilta takaisin autolle "hieman" pidemmän reitin mukaan. Maasto on paikoitellen vaikeakulkuista, joten retkeen kannattaa varautua kunnon jalkineilla.
Kursunlu-vesiputous putoaa noin 18 metristä ja muodostaa lammen, jossa elää kuulemma makean veden kilpikonnia, rapuja ja kaloja. Alueella on yhteensä seitsemän lampea, jotka yhdistyvät toisiinsa pienempien vesiputousten kautta. Luonnonpuistossa on rikas kasvisto ja eläimistö, vesieläimien lisäksi alueella on mahdollista kuulemma kohdata kaneja, oravia ja tikkoja.
Olihan vesiputous ja alue kaunis, mutta olin kuitenkin hieman pettynyt. Olimme liikkeellä tosiaan loppusyksystä, joten paikka on varmasti paljon viehättävämpi keväällä ja alkukesästä, kun vuorilta sulavat lumet ja putouksessa sekä alueen pikku lammissa virtaa enemmän vettä. Nyt putouksessa tippui vain pieni liru. Syksyn myötä puiden lehdet olivat jo kellastuneet sekä pudonneet ja vesi seisoi sameana lammissa, joten kilpikonnia ja rapuja oli turha yrittää väijyä. Mutta mukava ja käymisen arvoinen luontokohde se oli syksylläkin. Pahin turistisesonki oli jo ohi, jos sitä viime vuonna oli ollutkaan, ja korona-aikojen ansiosta paikalla ei ollut muutenkaan turistiryntäystä vaan saimme seikkailla ihan rauhassa.
Alue on ollut avoinna vierailijoille vuodesta 1986 ja sisäänpääsy sinne maksoi lokakuussa 2020 9 tl (n. 1 €).
Antalyan Kaleiçi oli taas ihana! Hotelliksi valikoitui Luna Boutique Hotel*, joka sijaitsee aivan vanhan kaupungin ytimessä ja varasimme sen momondo.fi* -sivuston kautta. Esim. Booking.com -sivuston kautta ei ole tällä hetkellä edes mahdollista varata Turkissa turkkilaisia majoituspaikkoja, mutta momondo.fi* -sivusto on toiminut hyvin Turkistakin käsin varatessa. Luna Boutique Hotel* on tyylikäs ja siisti hotelli, jossa olemme majoittuneet aikaisemminkin. Se sijaitsee tosiaan aivan keskellä Antalyan vanhaa kaupunkia, ns. ravintolakadulla, Beerzone -hampurilaisravintolan yläkerrassa ja "normaaliaikoina" siellä oli elämää aamuyön pikkutunneille asti. Äänieristys ei hotellissa ollut kummoinen ja aikaisemmin tuntuikin kuin olisi käynyt nukkumaan ravintolassa, mutta lokakuussa korona-aikaan sitä ongelmaa ei ollut, kun ravintoloiden ja baarien oli lopetettava musiikki sekä suljettava ovensa jo puoleen yöhön mennessä
Kävimme illalla ulkona syömässä ja juhlimassa hieman ystäväni syntymäpäivää. Majoitukseen kuului myös aamiainen ja seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen, ennen huoneiden luovutusta, kävimme kävelemässä vanhan kaupungin viehättäviä kujia, ennenkuin suuntasimme kohti Agoraa ja Ikeaa.
Noin 100 kilometrin päässä Turkin Alanyasta sijaitsee Aspendoksen antiikin aikainen kaupunki, jossa sijaitsee maailman parhaiten säilynyt antiikin teatteri.
Aspendos oli muinainen kaupunki, joka sijaitsi antiikin aikaisen Pamfylian alueella, Vähä-Aasian etelärannikolla. Pamfylia sijaitsi Lyykian ja Kilikian välissä, nykyisen Turkin alueella, Antalyan maakunnassa ja ulottui Välimerestä Taurusvuoristoon asti. Pamfylian alueen tärkeimmät kaupungit olivat Adalia (Antalya), Coracesium (Alanya), Perge, Aspendos, Side ja Sillyon.
Aspendoksen kaupunki löytyy nykyisen Antalyan Serikin alueelta, noin 40 kilometriä itään Antalyan kaupungista. Kaupunki sijaitsee Välimerestä noin 16 kilometriä sisämaahan. Kerrotaan, että kaupungin läheinen Eurymedon (Köprüçay) -joki oli aikoinaan purjehdettavissa Aspendokseen asti ja kaupungista tulikin tärkeä ja rikas kauppakaupunki, jota hallitsivat peräkkäin kreikkalaiset, persialaiset, roomalaiset ja selzukit.
Aspendoksen amfiteatteri
Aspendoksen rakennuksista tunnetuin on roomalainen teatteri, jota pidetään maailman parhaiten säilyneenä antiikin aikaisena teatterina.
Aspendoksen teatteri rakennettiin Rooman keisarin Marcus Aureliuksen vallan (161-180) aikana. Teatterin seinässä olevien kirjoitusten ansiosta tiedetään, että teatterin suunnitteli Aspendoksessa syntynyt arkkitehti nimeltä Zenon, Theodoruksen poika. Teatterin rakennuksen rahoittivat kaksi rikasta veljestä, A.Curtius Crispinus Arruntianus ja A.Curtius Crispinus, jotka lahjoittivat teatterin kaupungille.
Roomalaisen teatterin keskipiste on näyttämö (proscaenium) ja katsomoa vastapäätä on näyttävä koristeltu seinä (scaenae frons), jota reunustaa kaksi tornia. Teatterin näyttävä julkisivu on noin 100 metriä leveä ja 22 metriä korkea.
Teatterista tekee ainutlaatuisen tosiaan se kuinka hyvin se on säilynyt kaikkine koristeineen. Arvellaan, että teatteri on säilynyt niin hyvin, koska selzukit kunnostivat sitä 1200-luvulla ja sulttaani Alaeddin Keykubat I piti sitä hetken aikaa palatsinaan. Samainen seldžukkisulttaani rakennutti myös Alanyan tunnusmerkkinä pidetyn punaisen tornin ja telakan.
Uudet tutkimukset ovat paljastaneet, että teatterin mahtui 7300-7600 katsojaa (istumaleveys 45 cm henkilöä kohti). Teatterin kapasiteetti saattoi olla jopa 8500 ihmistä, jos myös portaita käytettiin istumapaikkana muinaisissa esityksissä. Teatterin katsomo (cavea) on jaettu kahteen osaan vaakasuoralla käytävällä (diazooma). Alaosassa on 20 istuinriviä ja yläosassa 21 riviä. Katsomon yläpuolella on katettu osio näyttävine kaarikäytävineen.
Aspendoksen amfiteatteri tunnetaan erinomaisesta akustiikastaan ja teatterissa onkin järjestetty vuodesta 1994 vuosittaiset kansainväliset ooppera- ja balettifestivaalit, Aspendos International Opera and Ballet Festival (Aspendos Uluslararası Opera ve Bale Festivali).
Sisäänpääsy teatteriin helmikuussa 2021 maksoi 50 Turkin liiraa (n. 5,70 €).
Vieraillessamme Aspendoksessa oli teatterin parkkipaikka täynnä autoja. Rekkoja, pakettiautoja, asuntoautoja, ambulanssi ja jopa tuulikone. Teatteri oli avoinna, mutta viereinen antiikkinen kaupunki oli suljettuna. Teatterin alue olikin muutamaa turistia lukuunottamatta lähes tyhjä ja vain parkkipaikalla hääräsi muutamia muonittajia. Teatterista palatessamme kysyimme asiaa ja saimme vahvistuksen epäilyksillemme, paikalla oli kuvausryhmä tekemässä jotain filmiä tai elokuvaa, mutta eivät kuitenkaan saaneet kertoa vielä mitä filmiä. Mielenkiintoista kuulla ja nähdä mitä filmimateriaalia täältä sitten joskus tulee.
Ohessa vielä omaa filmimateriaaliani Aspendoksen teatterista. Ei minusta ehkä ihan vielä tubettajaa tai vloggaajaa tule vapisevine käsineni, mutta video kertoo kuitenkin vähän enemmän kuin pelkät kuvat.
Aspendoksen akvedukti
Seuraavaksi suuntasimme ihailemaan muinaisen akveduktin raunioita, jotka löytyvät aivan Aspendoksen teatterin läheltä. Roomalaiset keksivät aikoinaan tämän vesijohtojärjestelmän, jossa vesi virtaa painovoimaisesti pitkin sillan kaltaista vesijohtoa.
Aspendoksen akvedukti toi vettä kaupunkiin vuoristosta, joka sijaitsi kaupungista noin 15 kilometriä pohjoiseen. Vesi oli elintärkeää paitsi Aspendoksen kaupungille myös koko Pamfylian tasangolle ja sen ansiosta seudusta saatiin hedelmällinen ja siellä saatiin viljeltyä runsaasti viljaa. Aspendoksen akveduktien sifonit ovat erittäin hyvin säilyneet ja niiden ansiosta tutkijat saavat lisää tietoa näiden muinaisten vesijohtojen toiminnasta, rakenteiden käytöstä ja rakennustekniikasta.
Akveduktin raunioilla oli turkkilaisia rouvia kauppaamassa tuoretta appelsiini- ja granaattiomenamehua sekä käsitöitä ja muita matkamuistoja. Juttelimme rouvien kanssa hetken, sekalaisesti englannin ja turkin kieltä käyttäen. Rouvat tarjosivat maistiaisia juuri puista poimituista appelsiineista, antoivat lahjaksi onnea tuovan nazar-silmän ja toivottivat tervetulleiksi pian myös uudelleen. Kalkkunat, kukot ja kanat tepastelivat alueella sekä mantelipuu oli komeassa kukassa.
Eurymedon-silta
Matkalla näimme kyltin Selçuklu Köprüsü ja pysähdyimme vielä roomalaisella sillalla. Silta tunnetaan myös nimellä Belkıs tai Vanha silta. 225 metriä pitkä silta rakennettiin Rooman valtakunnan aikana ja se ylittää Köprüçay-joen, jota pitkin pääsi purjehtimaan aikoinaan Aspendoksen kaupunkiin. Antiikin aikoina Köprüçay tunnettiin nimellä Eurymedon-joki.
Silta tuhoutui maanjäristyksissä ja selzukit rakensivat uuden sillan vanhan sillan perustalle 1200-luvulla. Siltaa on kunnostettu myös vuosina 1996-1998.
Tänne ei ollut kevät vielä yltänyt. Jokea reunustavat puut olivat vielä lehdettöminä ja taustalla siinsivät lumiluippuiset vuoret.
Blogikirjoitusten kohteet on jaoteltu muutamaan eri kategoriaan:
turkoosi ikoni: Alanyan nähtävyydet
keltainen ikoni: Alanyan kahvilat ja ravintolat
vaaleanpunainen ikoni: Nähtävyydet Alanyan lähistöllä
vihreä ikoni: Side & Manavgat
violetti ikoni: Nähtävyydet muualla Turkissa
sininen ikoni: Istanbulin nähtävyydet
Jos avaat kartan uuteen välilehteen näet kategoriat suoraan sivun vasemmassa reunassa ja pääset selaamaan niitä helpommin (ei näköjään toimi mobiilinäkymässä):
Voi kuinka janoankaan päästä laajentamaan reviiriäni ja päästä seikkailemaan ympäri Turkkia. Haaveissani on ollut jo pitkään roadtrip pitkin Turkin etelärannikkoa; Antalya, Kemer, Demre, Kaş, Fethiye, Marmaris, Bodrum... Lisäksi Turkin isot kaupungit Istanbul, Ankara, Izmir ja Adana kaipaavat tutkimista. Pohjoiseen Mustanmeren rannikolle Samsuniin ja Trabzoniin. Alanyasta itään Konya, Adana ja Kappadokia ja miksei myös Mardin ja Diyarbakir sekä tietysti Van järvineen ja kissoineen.
Jääkaappini oveen olen kerännyt magneetteja paikoista, joissa olen seikkaillut. Mukavia pieniä muistoja ja uusille on tilaa jääkaapin ovessa vielä paljon.
Mitä kohteita sinä suosittelisit Turkista tai mistä haluaisit lukea lisää blogikirjoituksia?
Luontokohteita? Historiallisia nähtävyyksiä? Kahviloita ja ravintoloita?
Olimme ystävättäreni kanssa viettämässä viikonloppua Antalyassa ja tällä kertaa päätimme tutustua Antalyan raitionvaunulinjoihin.
Antalyassa on kaksi erilaista raitiovaunujärjestelmää, "vanha" raitiovaunu, joka kulkee keskustassa ja tunnetaan "nostalgisena" raitiovaununa sekä moderni raitiovaunu, joka tunnetaan nimellä Antray (Antalya Rail). Nämä kaksi raitiovaunulinjaa ei ole kytköksissä toisiinsa, mutta modernin linjan İsmetpaşa -pysäkki on lyhyen kävelymatkan päässä nostalgisen linjan Kale Kapısı -pysäkistä.
Raitiovaunulla pääsimme kätevästi ja edullisesti hotelliltamme Antalyan vanhasta kaupungista, Kaleiçi, Antalyan linja-autoasemalle, Otogar, josta suuntasimme takaisin kotiin kohti Alanyaa. Raitiovaunumatka maksoi 3,20 tl/henkilö (n. 0,50 €), vastaava matkan kuljimme tulomatkalla taksilla ja se maksoi noin 40 tl (n. 6,30 €). Antalyassa on myynnissä paikallisia matkakortteja, Antalya Kart, mutta maksu käy portilla kätevästi myös pankkikortilla, mikäli siinä on lähimaksuominaisuus.
Kaleiçilta Otogarille kulkee raitiovaunulinja T1A (Airport Tram Line) ja T1B (Expo Tram Line), Antalyan vanhaa kaupunkia lähimmän pysäkin nimi on İsmetpaşa. Muratpaşan pysäkin lähellä taas sijaitsee suuri MarkAntalya -ostoskeskus, johon pitää päästä shoppailemaan seuraavalla Antalyan reissulla. Linjasta löytyy kätevä Google maps -kartta Turkey Travel Plannerin sivuilta ja kartan avulla suunnistimme lähimmälle pysäkille:
» Turkey Travel Planner: Trams in Antalya, Turkey
Antalyan vanha kaupunki on ihana näin talvellakin ja bussimatkailu Turkin sisällä julkisia liikennevälineitä hyödyntäen on suomalaiseen mittapuuhun verrattuna hyvin edullista. Bussimatka Alanyasta Antalyaan maksoi 30 tl (n. 4,70 €), joten omatoimiretki Antalyaan ei tee isoa lovea lomabudjettiin. Antalyassa hintataso on aavistuksen Alanyaa edullisempi, jopa vanhan kaupungin alueella. Päivät Antalyassa vietimme lähinnä sataman ja vanhan kaupungin tunnelmallisia kapeita kujia kierrellessä. Tietysti pakolliselle lomaviinille välillä istahtaen. Iltaisin kävimme taas syömässä sekä nauttimassa turkkilaisesta livemusiikista (ja viinistä). Saa muuten vinkata, jos tietää hyviä ruokapaikkoja vanhan kaupungin alueelta.
Antalya on tuttu monelle suomalaiselle lähinnä läpikulkupaikkana matkalla Sideen tai Alanyaan. Haaveenani oli ollut jo pitkään lähteä tutustumaan Antalyaan ja katsomaan mitä sillä on tarjottavanaan. Nappasin naapurini matkaan ja lähdimme pienelle viikonloppulomalle tutustumaan maakuntamme pääkaupunkiin.
Hyppäsimme Alanyan linja-autoasemalta bussiin ja otimme suunnan kohti Antalyaa. Matkaa sinne kertyy reilu 130 kilometriä ja aikaa matkaan saa tuhrautumaan bussilla yli kaksi tuntia. Bussimatka Alanyasta Antalyaan maksoi 20 TL (n. 5 euroa) ja aina täytyy ihastella turkkilaista
palvelukulttuuria; bussimatkan aikana tarjoillaan ilmaiseksi teetä, vettä ja virvoitusjuomia sekä penkit on varusteltu näytöillä, joista voi katsella tv:tä, elokuvia, kuunnella musiikkia tai pelata.
Antalyan tunnetuimpia nähtävyyksiä on sen vanha kaupunki, Kaleiçi, joten olimme valinneet hotellimme sieltä. Taksimatka Antalyan linja autoasemalta hotellille maksoi n. 30 TL (n. 8 euroa).
Vanhaa kaupunkia kiertää massiivinen kivimuuri. Tunnetuin ja näyttävin sisäänkäynti kaupunkiin on Hadrianuksen portti, joka on johdattanut kaupunkiin jo Rooman valtakunnan ajoilta asti.
Tunnelmallisilta vanhoilta kaduilta löytyy ottomaaniajalta peräisin olevia puna-kattoisia taloja, joissa sijaitsee viihtyisiä ravintoloita, pieniä kauppoja ja hotelleja. Pari päivää vierähtää helposti pelkästään vanhan kaupungin kapeita kujia kierrellessä. Ja tietysti pakolliselle lomaviinille välillä istahtaen.
Myös Antalyan vanhan kaupungin yöelämään kävimme tutustumassa. Illalla ravintolat täyttyivät ihmisistä, tähän aikaan vuodesta lähinnä paikallisista. Kävimme kuuntelemassa turkkilaista livemusiikkia ensin Tudors ravintolassa, jota oli TripAdvisor -palvelussa kehuttu yhdeksi Kaleiçin parhaimmista livemusiikkipaikoista.
Seuraavana iltana paikallisoppaamme kehotti meitä tutustumaan Akdeniz Çiçek Pasajı -ravintolaan. Ja se todellakin oli tutustumisen arvoinen. Turkkilainen ravintola kolmessa kerroksessa, jossa sattui vierailumme aikana soittamaan Grup Abdul niminen kokoonpano erinomaisen hyvää turkkilaista musiikkia. Paikan äänentoistokin oli todella miellyttävä, eikä musiikin voimakkuus rasittanut liikaa tärykalvojamme.
Aikaisemmista kirjoituksistani olettekin jo ehkä huomanneet, että rakastan satamia. Niissä vain on sitä jotakin. Joten jos paikasta löytyy satama, minun on päästävä sinne. Ja Antalyan vanhasta kaupungistahan löytyi, Marina, vanha roomalainen satama, jossa viehättäviä vanhoja kalastajapaatteja sekä merirosvolaivoja päiväristeilyjä varten.
Ihana ja eläväinen Antalyan vanha kaupunki oli siis ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jonne on päästävä joskus vielä uudelleen.
