Alanyan kissapuistot

Ympäri Alanyaa löytyy kissoille rakennettuja suojapaikkoja, kissapuistoja (Kedi Parkı tai Kedi Evi). Isoin niistä sijaitsee Alanyan keskustan itäpuolella, lähellä satamaa. Alanya Belediyesi Kedi Parkı eli Alanyan kaupungin kissapuisto on merkitty Google-karttaankin, jonka löydät tämän blogikirjoituksen alta. Muita pienempiä kissapuistoja löydät esimerkiksi Damlataksen alueelta, Teleferik-köysiratahissin vierestä sekä hautausmaan kupeessa, vastapäätä Riviera hotellia. Katukissojen ja -koirien ruokintapaikkoja löytyy myös puistoista ja viheralueilta ympäri Alanyaa, niin keskustasta kuin myös Oban, Tosmurin, Mahmutlarin, Konaklın ja Avsallarin alueilta.

Kissapuisto on aidattu alue, johon on rakennettu taloja kissoille, joissa ne saavat majailla rauhassa. Vaikka Alanyan kaupunki yrittääkin kansalaisiaan välillä muistutella, että puistoja ei ole rakennettu kissojen hylkäämistä varten, puiston liepeille hylätään harmillisen usein huonokuntoisia kissoja tai kokonaisia pentueita, mutta siellä ne onneksi tulevat usein myös huomatuksi. Alanyan kaupungin lisäksi myös vapaaehtoiset Alanyassa asuvat kissojen ystävät hoidattavat ja ruokkivat kissoja omilla rahoillaan tai lahjoitusvarojen turvin.

Alanyan kaupunki on tunnustautunut kissaystävälliseksi kaupungiksi ja helmikuussa Alanyassa järjestettiin myös tapahtuma, jossa opetettiin rakentamaan katukissoille asumuksia kylmien talvipäivien ja -öiden varalle. Tapahtumassa oli ohjelmaa myös lapsille. Ihastuttavaa onkin huomata, että katukissoista pidetään huolta enenevissä määrin. Omien pihakissojeni majoihin keittelin talvella kuumavesipulloja, koska kylmimpään talviaikaan öisin lämpötila voi laskea lähemmäs nollaa ja Alanyan itäpuolella oli maa valkoisena jopa rannikolla.

Miten voin auttaa Alanyan kissoja?

Alanyan katukissoja voi auttaa antamalla niille ruokaa, vettä tai käyttämällä eläinlääkärissä.
Kissat ovat tottuneet kuivaruokaan, mutta jos oikein haluaa niitä hemmotella, niin märkäruoka on niille suhteellisen harvinaista herkkua. Varsinkin kylminä talviöinä kissat tarvitsevat enemmän "polttoainetta" ja myös imettävät emot tarvitsevat hyvää ruokaa, jotta tuottavat maitoa pennuille. Ruokaa kissoille saa ostettua marketeista, esim. Migros tai marketteja edullisemmin eläinkaupoista. Kesähelteillä on tärkeää myös huolehtia, että katukissoille ja -koirille on puhdasta juomavettä tarjolla.
Jos näkee huonokuntoisia kissoja voi niitä mahdollisuuksien mukaan yrittää saada kiinni ja käyttää eläinlääkärissä. Eläinlääkärikustannukset ovat Alanyassa pääsääntöisesti hyvin edullisia Suomen hintoihin verrattuna. Myös katukissojen sterilointi ja kastrointi on erittäin tärkeää, jotta kissapopulaatio pysyisi kurissa.

Jos et pysty itse konkreettisesti auttamaan, mutta haluaisit, voit lahjoittaa rahaa kissojen auttamiseen Alanyassa asuville vapaaehtoisille. Yksi Alanyan isoimmista ryhmistä on esimerkiksi ARGA: Animal Rescue Group Alanya. ARGAn vapaaehtoiset auttavat ja ruokkivat katukissoja ympäri Alanyaa. Kolmessa vuodessa he ovat steriloineet jo yli 750 katukissaa muiden eläinyhdistysten ja vapaaehtoisten kissojen ystävien lahjoitusten avulla. Lääkinnällistä apua he ovat antaneet jo yli 1700 katukissalle ja löytäneet 72 kissalle uudet kodit Euroopasta ja USAsta.
ARGAlla on paperit vetämässä ja se on pian virallinen Turkkiin rekisteröity yhdistys. Tutustu ARGAn toimintaan:
» ARGA: Animal Rescue Group Alanya, www.arga07.com/
» ARGA Facebookissa, www.facebook.com/groups/arga.alanya/
» ARGA Instagrammissa, www.instagram.com/Arga_Alanya/

Alanyan kissat Instagrammissa

Kissat kuuluvat Turkkiin ja Alanyaan, niihin törmäät joka paikassa; kaduilla, puistoissa, hotelleissa, ravintoloissa ja kaupoissa. Alanyan kissojen elämää voi seurata myös Istagrammissa:
» Cats of Alanya, www.instagram.com/catsofalanya/
Tägää myös omat kissakuvasi Alanyasta tunnisteella #catsofalanya, niin kuvasi saadaan jaettua myös muiden kissojen ystävien iloksi.

Alanyan kaupungin kissapuisto (Alanya Belediyesi Kedi Parkı) kartalla:

Kastelórizo - hyppäys Kreikan puolelle

Kastellórizo eli Megísti, turkiksi Meis, sijaitsee Turkin edustalla, vajaan 4 kilometrin päässä rannikosta. Saari on niin pieni, yhdeksän neliökilometriä, ettei sitä äkkiseltään näkynyt edes kartalla zoomaamatta. Lautat saarelle lähtevät Turkin puolelta Kaşista. Kaş itseasiassa tarkoittaa turkiksi kulmakarvaa (kaşlar, kulmakarvat), saari on siis kuin silmä ja Kaş reunustaa sitä kulmakarvan lailla. Huruuttelin Alanyasta Kaşiin paikallisbussilla Antalyan kautta, siitä enemmän sekä minilomani budjetti edellisessä blogikirjoituksessani:
» Kaş - pikaretki sinne ja takaisin

Saarelle risteilyjä tarjoavia yrityksiä löytyi äkkiseltään parikin: Meis Ferrylines, www.meisferrylines.com ja Meis Express, www.meisexpress.com. Itse varasin matkan ensimmäisestä paikasta joka sattui vastaan tulemaan. Hintaa meno-paluulle tuli 25 € ja lauttamatka saarelle kesti noin puolisen tuntia.  Elettiin lokakuun loppua, joten kausi alkoi olemaan lopullaan eikä saarelle lähtijöitä ollut enää ruuhkaksi asti. Lautalla lisäkseni oli ainakin brittejä, ranskalaisia ja muutama japanilainen Marimekko-reppuineen.

Saarelle saavuttuani lähdin kameran kanssa kiertelemään ja kuvaamaan pientä viehättävää kreikkalaiskylää. Värikkäitä taloja, pieniä sivukujia, kalastusveneitä ja kissoja. Päivä oli niin aurinkoinen ja lämmin, että sain pian luopua huivistani ja villapaidastani. Satamassa muutama retkitarjoaja tarjoili vielä retkiään, esimerkiksi siniseen luolaan ja toiste paremmalla ajalla haluan ehdottomasti sinnekin käymään.

Ranta oli äkkiä kierretty. Valokuvattavaa kyllä riitti tällaiselle vanhojen röttelöiden ja ovien ystävälle. En ollut etukäteen hankkinut mitään tietoa saaresta ja flunssainen olo kolkutteli vielä takaraivossani, joten tällä kertaa en lähtenyt laajentamaan reviriääni rantaa pidemmälle.

Erään ravintolan edustalla uiskenteli valtavan kokoisia merikilpikonnia. Otin paikkani auringosta, tilasin valkoviinin ja jäin ihailemaan kilpikonnia. Olisin voinut istua siinä aurinkoisella terassilla koko päivän ihailemassa kirkkaassa merivedessä pyöriviä kilpikonnia viiniä siemaillen. Ja niinhän minä teinkin. Maistui lomalle. Viinin kaveriksi tilasin vielä herkullisen katkarapupastan. Kissat ja kilpikonnat pyörivät ympärillä ruoantähteiden toivossa. Viereisessä pöydässä oli brittiseurue, joiden kanssa päädyin nopeasti juttusille ja päivän edetessä vielä samaan pöytääkin. Kävi ilmi, että hekin asustelivat Alanyassa ja ovat käyneet saarella pari kertaa vuodessa jo useamman vuoden ajan. Heiltä kuulin tarinoita saaresta ja saaren elämästä.

Aamulla matkaan lähdettiin kello kymmenen ja lautta takaisin Kaşiin lähti neljän aikoihin. Terrassilta irtouduttuani kiertelin vielä hetken satama-aluetta, ostin matkamuistoksi magneetin (kilpikonnan muotoisen tottakai) ja tuliaispullon taxfreestä. Tännekin pitää palata vielä paremmalla ajalla ja ottaa kaveri mukaan jakamaan ihmetyksiä.

Retkellä Mahmutseydin ja Türktaşin vuoristokylissä

Aikaisemmin tänä vuonna pääsin tutustumaan Sarıhacılarin, Aksekin ja Ormanan kyliin Taurus-vuoristossa ja nyt ohjelmassa oli retki Mahmutseydin ja Türktaşin kyliin.

» Kyläretki Taurus-vuoristossa – uniikkia arkkitehtuuria ja perinteistä turkkilaista elämää

I love Alanya

Aloitimme retken menemällä ihailemaan maisemia Alanyan ylle, Hollywood tyyppisen 'I love Alanya' -kyltin luo. Vuoren rinteessä sijaitsee suosittu grillauspaikka, jossa paikallisetkin käyvät usein grillaamassa ja ihailemassa maisemia Alanyan terassilta. Maisemien ihailun jälkeen jatkoimme kiipeämistä vuorten toiselle puolelle. Siellä meitä odotti retken ensimmäinen kylä, Mahmutseydi ja vanha moskeija.

Mahmutseydin vuoristokylä

Mahmutseydi sijaitsee noın 40 kilometrin päässä Alanyasta ja siellä sijaitsee yksi Alanyan alueen vanhimmista moskeijoista. Mahmutseydin moskeija on rakennettu alunperin vuonna 1252 ja korjattu sekä rakennettu uudelleen vuonna 1836. Moskeijan ulkopinta on vuorattu kivellä ja sisäosat rakennettu enimmäkseen puusta. Moskeijaa on koristeltu puukaiverruksilla, joista varsinkin tähtikuviot olivat tyypillisiä seldzukkiajalla. Pienestä kylästä löytyy marketti ja koulu, mutta posti- ja terveyspalveluiden perässä kylän asukkaiden on vierailtava Alanyassa.

Türktaşin kylä

Mahmutseydin jälkeen jatkoimme matkaa seuraavaan kylään. Türktaşin kylässä pääsimme tutustumaan perinteisen sepän työskentelyyn. Sepän taidot kulkevat perinteisesti suvussa isältä pojalle. Pääsimme seuraamaan kuinka Hasan valmistaa pieniä veitsiä vuosisatoja vanhoja perinteisiä työmenetelmiä käyttäen. Veitsien kahvat valmistetaan vuohen sarvista, joita ensin kuumennetaan, jotta ne voidaan muotoilla ja työstää oikeaan muottiin. Muistoksi mukaani tarttui pieni kääntökahvainen veitsi.

Pääsimme myös kuljeskelemaan Türktaşin kylässä ja kurkkimaan takapihoille, joissa asui kanoja ja lehmiä. Vastaan tepasteli myös ihana vanha pariskunta aasinsa/muulinsa kanssa ja he suostuivat kuvattavakseni. Ihana maalaiskylä. Ja ihania vanhoja ovia. Minä rakastan vanhoja ovia. Turkkilainen paikallisoppaamme on kasvi-ihminen ja retkillä hän ei koskaan kyllästy kuvaamaan kasveja. Minut hän jo tuntee ovi-ihmisenä, joka valokuvaa kaikkien ihanien vanhojen röttelöiden ovet.

 

Kävimme vierailulla myös turkkilaisen perheen kotona, jossa rouva tarjoili meille teetä, esitteli käsitöitään ja kertoili kyläelämästa. Aıkaisemmin olen pitänyt vierailuja turkkilaisissa kodeissa höpö höpö turistijuttuina, kunnes pääsin vierailulle ystäväni isoäidin luo ja huomasin, että koteja ei ole lavastettu turisteja varten, vaan kylissä todellakin asustellaan hyvin alkeellisesti ja vaatimattomissa oloissa.

Retken lopuksi kävimme nauttimassa lounaan perheen omistamassa ravintolassa, joka on sijoitettu nätisti pienen vuorilta tulevan puron varteen. Perhe kasvattaa ravintolan yhteydessä kaloja, joten tarjolla on varmasti tuoretta kalaa. Puron vesi viilentää ilmaa ja puron varrelta voi bongata kipittämästä pieniä rapuja.

Mukava päivä upeita vuoristomaisemia ihaillen ja perinteiseen turkkilaiseen kyläelämään tutustuen. Rauhallisissa ja lähes uinuvissa vuoristokylissä seikkailu tuntuu lähes toıselta maailmalta, kun vierailun jälkeen palaa taas täyteen rakennettuun Alanyan keskustaan. Vuoristokyliin pääsee tutustumaan sesonkiaikaan Deturin järjestämillä kyläretkillä.

» Matkatoimisto Detur, www.detur.fi

Alanyan hevoskärryt – älä tue eläinrääkkäystä

Kavioiden kopse ja hevoskärryjen kilinä kuuluu jo kaukaa. Alanyan katuja pitkin viilettää koristeelliset hevosten vetämät kärryt kyydissään turisteja. Fayton eli hevosvaljakkoajelu palmujen reunustamilla kaduilla kuulostaa romanttiselta. Ei ole.

Facebookin Alanya-aiheisiin ryhmiin paukahtaa aika ajoin kuvia tai videoita katujen varsille kuukahtaneista hevosista. Ne eivät ole enää jaksaneet painaa pitkää päivää paahtavassa helteessä. Yksi viimeisimmistä tapauksista oli jaettu 18. elokuuta 2018 Facebookin avoimeen ryhmään ”ALANYA DUYARLI HAYVAN SEVERLER”.
Asiasta uutisoitiin laajasti myös paikallisissa uutisvälineissä:
» Yeni Alanya: Ata yapılan eziyet kamerada
» Alanya Adres: Alanya'dan tepki yağıyor: Fayton eziyetine son verin
» Kanal Alanya: "Alanya'da fayton yasaklansın"
» Gazete Alanya: Faytona koşulan at yol ortasına yığıldı, hayvanseverler isyan etti
» Son Dakika: Susuzluktan Yere Yığılan Atı Ayağa Kaldırıp Devam Eden Adama Sosyal Medyadan Büyük Tepki Geldi

Kesäisin Alanyassa on lämmintä iltaisinkin yli 30 astetta, päivisin auringossa lämpötila kipuaa lähemmäs 50 asteeseen. Hevoset paiskivat töitä seitsemänä päivänä viikossa, vailla vapaapäiviä. Hevoset juoksutetaan työpaikalleen kaupunkiin useamman kilometrin päästä, eikä niille päivän aikana tarjota riittävästi vettä tai ruokaa. Kunnon kenkiä niillä ei ole, vaan kavioiden pohjiin on naulattu palaset vanhoista autonrenkaista.

Useimmiten hevoset ovat vuokrahevosia. Ajuri on vuokrannut ne turistikauden ajaksi ja niistä revitään kaikki tehot irti. Ajuria harvemmin kiinnostaa hevosten hyvinvointi. Ainakaan riittävässä määrin. Raha on se joka ratkaisee. Vuokra pitää saada katettua ja lisäksi tuottoakin pitäisi saada. Lisäksi jokainen joka tuntee Alanyan liikennekulttuuria ymmärtää kuinka turvattomia hevoset ovat liikenteessä. Hevoskärryissä ei ole kunnon valoja, heijastimia Turkissa ei harrasteta.

Ylläolevissa kuvissa hevoset nimeltä Pamuk ja Sultan, Alanyan vanhoja katuhevosia, jotka Sari ja Nicole pelastivat aikoinaan varmalta kuolemalta. Pamuk oli ajettu niin loppuun, ettei se jaksanut enää edes seistä. Se oli jätetty roskakasaan kuolemaan, mutta ilmaiseksi ajuri ei siltikään siitä suostunut luopumaan. Hevoset saatiin keräystuloin ostettua turvaan ja hyvällä hoidolla ne saatiin toipumaan ja nykyään ne elelevät onnellisina, kaukana turismikeskuksesta.

Ylläoleva kuvan olen ottanut Istanbulista, Büyükadan saarelta, jossa ongelma on Alanyaakin suurempi. Istanbulissa hevoskärryjä vastaan on kampanjoitu jo vuosia. Siellä asiasta kampanjoi mm. eläinsuojeluyhdistys Haytap (www.haytap.org). Tutkimuksen mukaan valjakkokäyttö lyhentää hevosten elinikää jopa 90%. Hevosten arvioitu elinikä on 20 vuotta, mutta hevoset jotka työskentelevät kärryjä vetäen elävät vain noin kaksi vuotta. Istanbulissa kuolee vuosittain satoja hevosia, virallisten raporttien mukaan 400, todellisuudessa ehkä jopa tuplaten.
» Hürriyet Daily News: Use with carriages shortening horses’ life expectancy by 90 percent

Lotta Karoliina on myös kirjoittanut aiheesta blogiinsa:
» Lotta Karoliina: Prinssisaarten hevosvaljakot – älä tue eläinrääkkäystä

Lähdin kuvaamaan blogikirjoitusta varten Alanyan hevosvaljakoita ja katselin huolestuneena tätä hevosta, joka nuokkui väsyneenä kadunkulmassa Damlataksen alueella. Ottaessani näitä kuvia ajuri alkoi kyselemään onko minulla joku ongelma. Hän nyki hevostaan hereille ja alkoi selittämään, että ei se normaalisti ole tuollainen ja liikkuu hyvin. Todella toivoisin niin.

Älä tue eläinrääkkäystä! Väsyneet hevoset eivät kuulu Alanyan kaduille kärryjä vetämään. Valitse taksi tai bussi. Jos haluat tutustua kaupunkiin, tee se mielummin kaupunkijunan kyydistä. Tai mene ihastelemaan maisemia Alanyan köysiradalle.

Jos haluat yrittää vaikuttaa asiaan käy allekirjoittamassa vetoomus, jossa toivotaan, että Alanyan kaupunki ryhtyy kiireellisiin toimiin hevosten olosuhteiden parantamiseksi ja vaarojen poistamiseksi. Vetoomus luovutetaan Alanyan kaupunginjohtajalle myöhemmin tänä vuonna:
» Change.org: Better and safer conditions for horses working in front of carriages in Alanya

Kalen katukissat

Aikaisemmassa blogikirjoituksessani kerroin, kuinka päädyin Kale-linnoituskukkulalle asumaan koira- ja kissavahdiksi (Asuminen Kale-linnoituskukkulalla). Tullessani vahdiksi kerroin, että koirien kanssa olen asunut ikäni, mutta kissat ovat hieman vieraampia tuttavuuksia. Pilkku ja Hätänen olivat kilttejä ja hyvin sosiaalisia hoidokkeja, jotka auttoivat minua pääsemään helposti sisään myös kissojen sielunelämään. Hoidokeistani koira ja toinen kissa lähtivät joulukuussa Suomeen omistajansa matkassa ja kun palasin takaisin Alanyaan tammikuussa en malttanutkaan enää luopua toisesta hoidokistani. Niin vannoutuneesta koiraihmisestä kuoriutui hiljalleen myös kissaihminen.

Samoin kävi aikoinaan alakerran naapurinani asustelevalle Sarille. Suomessa asuessaan Sarin elämä pyöri eläinten ympärillä, hän oli ratsastuksenopettaja ja kasvatti lapinkoiria. Muuttaessaan Alanyaan kymmenisen vuotta sitten hän vannoi pysyvänsä erossa kaikenlaisista elukoista, mutta toisin kävi. Ensin tuli kani, sitten papukaija ja sittemmin lauma kissoja. Alanyan läntisen puolen katukissoista hän on huolehtinut nyt jo lähes 10 vuotta.

Tällä hetkellä Sari hoitaa Kalella noin 60 katukissaa, joita hän käy ruokkimassa päivittäin. Sarin lähtiessä aamuiselle ruokintakierrokselleen näky muistuttaa lähinnä Hamelnin pillipiiparia. Kissat osaavat odottaa jo ruokkijaansa ja niitä alkaa ilmestymään koloistaan Sarin saapuessa ruokapussinsa kanssa paikalle.

Ruokinnan lisäksi kissoja myös loukutetaan, kastroidaan ja steriloidaan, jotta estettäisiin katukissojen holtiton lisääntyminen. Pienimmät ja sairaimmat kissat Sari hoitaa kuntoon kotonaan, jonka jälkeen ne palautetaan kadulle tai niille yritetään etsiä uusi koti, joko Turkista tai Suomesta.

Sari kissoineen (ja kanoineen) esiintyi hiljattain myös Alanyan Matkaoppaat -sarjassa, katso jakso Fox Playsta:
» Alanyan matkaoppaat 1/2017, www.foxplay.fi/sarjat/alanyan-matkaoppaat/jaksot/jakso-1

”Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä.” 

-Antoine De Saint-Exupery (Pikku Prinssi)

Sarin naapurina olen itsekin saanut kissoja hoitoon oman kissani toveriksi. Kissoja hoitaessa niihin ehtii kiintymään, eikä kyyneliltä voi välttyä, kun luopumisen aika tulee.

Reilun kuukauden kaverinani oli Darbe, joka oli menettänyt yhden jalkansa auto-onnettomuudessa. Darben elämän alku ei ollut kovinkaan ruusuinen ja sen luottamuksen voittamiseen meni aikaa. Kuukauden aikana Darbesta kuoriutui hyvin persoonallinen ja vauhdikas kaveri, joka tykkäsi nukkua vieressä ja kiehnätä jaloissa. Darbe matkasi helmikuun lopussa uuteen kotiinsa Suomeen. Darben jälkeen asuntoni valloittivat maailman hauskimmat siskokset Aamu ja Päivä, jotka etsivät vielä yhteistä kotiaan, koska siskokset ovat erottamaton pari.

Katukissakatraaseen uppoaa melkoinen määrä ruokaa, eikä ruokkiminen onnistuisi ilman apujoukoilta saatuja avustuksia ja lahjoituksia. Kalen kissoja voit avustaa liittymällä Facebookissa jäseneksi ryhmään Alanyan kissat:
» Alanyan kissat, www.facebook.com/groups/319771974866537/