sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Ensilumi

Torstaiaamuna kohtasi valoisa näky. Huomasin ensilumen vasta kiivettyäni untenmailta yläkertaan. Ensilumi on maassa vieläkin ja sitä luvattiin pian lisää. Iskee kuulemma kunnon lumimyräkkä.



Takkatulen lämmöstä nauttien. Olemme valmiina.

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, sillä kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä.
-Tove Jansson-
Enää ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Oma karppi on jalassa aina.
Tatuointi on vielä kesken, jatketaan joulun jälkeen loppuun.

Minulle se symboloi nimenomaan sitkeyttä ja periksiantamattomuutta.
Ja niitä on totisesti tarvittu viime aikojen ponnisteluissa.

Tässä lisää karpin tarinaa:

Lĭyú tiào lóngmén -

Karppi hyppää lohikäärmeportista

Kuuluisa tang-kauden runoilija Li Bai on sanonut: ”kun nousee Lohikäärmeportin läpi, maine kasvaa kymmenkertaiseksi” (Yi deng longmen, ce sheng jia shi bei).
Tästä on kiinalaisten kielenkäyttöön vakiintunut sanonta ”karppi hyppää lohikäärmeportista”, lĭyú tiào lóngmén. Sillä tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka saavuttaa menestystä, saa osakseen suosiota, arvon tai aseman nousua.
Lĭyú tarkoittaa karppia, tiào on verbi ”hypätä, loikata”, lóngmén merkitsee kirjaimellisesti ”lohikäärmeporttia” (lóng = lohikäärme, mén = portti).
Sanonnan alkulähde löytyy Kiinan Keltaiselta joelta (kiinaksi Huang he). Kiinan Shanxi:n provinssissa, Hejin'in ja Hanchengin maakuntien paikkeilla Keltainen joki virtaa vuolaana syvässä kanjonissa. Tällä kohtaa joen vedet syöksyvät uomassaan valtavan voimakkaana virtana ja putoavat jyrkästi alaspäin muodostaen pauhaavan kosken. Joka vuosi kevään koittaessa tuhannet ja taas tuhannet karpit uivat virranjuoksua ylöspäin, ja taistelevat tiensä läpi kuohujen pyrkien yläjuoksulle kutemaan. Virta on kuitenkin niin voimakas ja nousu yläjuoksulle niin suuri, että vain muutamat harvat yksilöt onnistuvat yrityksessään.
Kansan suussa on jo aikojen alusta kulkenut sellainen uskomus, että ne harvat sinnikkäät ja onnekkaat karpit, jotka tuota koskea vastaan taistellessaan onnistuvat sen ylittämään, muuttuvat yläjuoksulle päästyään lohikäärmeiksi, kiinaksi lóng. Tästä syystä tuo jylisevä koski on saanun nimen lóngmén ”lohikäärmeportti”.
Lĭyú tiào lóngmén, ”karppi hypää lohikäärmeportista” sanonta on siis alunperin lähtöisin tuosta jokakeväisestä luonnonilmiöstä, kalojen noususta yläjuoksulle kutemaan. Nykyisin sanontaa käytetään kuitenkin vertauskuvallisesti tilanteessa, jossa joku onnistuu ponnisteluissaan, saa suosiota ylemmältä taholta tai saavuttaa paremman aseman ja kokee statuksen nousun. Silloin ihminen ylennetään tavallisen kansan joukosta lohikäärmeiden kastiin, valittuihin.
Vaikka sanonnassa puhutaan karpeista, nykyisin ollaan kutakuinkin sitä mieltä että Keltaiseen jokeen ja Lohikäärmeportista yläjuoksulle nousevat kalat eivät suinkaan ole, eivätkä ole olleet karppeja, vaan sampia. Sampi, kiinaksi you yu tai chan yu, on huomattavan isokokoinen kala, jonka pää ja selkäevä saattavat hyvinkin kaukaa katsottuna antaa vaikutelman lohikäärmeestä. Kun sammet vielä kosiskellessaan hyppivät vedessä näytellen punaisina hohtavia eviään, ei lienen mikään ihme että rannalla näkyä seuranneet ihmiset ovat kuvitelleet näkevänsä lohikäärmeitä kisailemassa... Se, että kaloja on kutsuttu karpeiksi, johtunee vain väärinkäsityksesta. Yhtäkaikki, lĭyú, karppi, on jäänyt elämään tähän sanontaan.
[klik]

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Japanilaisen puutarhan syksy

Muuttopuuhien lomassa kävin lepuuttamassa ajatuksiani ja ihailemassa taas karppeja Viherpajan japanilaisessa puutarhassa. Viehättävä pieni oma maailmansa, ja mikä parasta, vain parin kilometrin päässä uudesta kodistamme. Täällä tulen vierailemaan vielä useammin ja tutustutan tänne kaikki kyläilijämmekin. Ei mikään hassumpi paikallisnähtävyys.




Tämä on yksi suosikkikarpeistani. Se on niin kaunis.

Toinen suosikki on täysin oranssi mustilla suomuilla.
Sitä olen kuvaillut aikaisemmin mm. täällä.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Laatikkoelämää

Laatikkopinot kasvavat, mutta vielä on paljon pakkaamista.
Ja minä kun luulin aloittaneeni hyvissä ajoin...

Eläinlääkäristä saimme eilen onneksi hyviä uutisia, polvissa ei ole nyt mitään kriittistä, joten niitä ei tarvitse alkaa leikkaamaan. Kunhan saamme muutettua pitää aloittaa kuntokuuri uusissa lenkkeilymaastoissa, jotta saadaan paremmat lihakset niveliä tukemaan.
Koirien lääkkeitä säilytetään tässä Mad doctor -peltipurkissa.

Tänään pääsin talolle valoisan aikaan ensimmäistä kertaa nyt kun se on meidän. Kävin hakemassa lähistöllä asuvan isäni mukaan katsomaan tiluksia. Hän on asunut koko ikänsä Vantaalla ja on mitä mainioin paikallisopas, hänen tarinointinsa antaa uusiin kotikulmiin syvyyttä ja saa Vantaankin kuulostamaan ihan kelpo paikalta elää.
I love Vantaa -kassin sain isältä ensimmäisenä tupaantuliaisena.

Vielä kuva ilta-auringon valossa kylpevästä tuvastamme ja pihamaasta pihakaivoineen.