torstai 28. helmikuuta 2008
Siivouspäivä
Meillä asuu kaksi- ja nelijalkaisten lisäksi tällaisia kuusijalkaisia yhteensä 7 kappaletta. Vietnamin sauvasirkamme (medauroidea extradentata) pääsivät tänään puhtaaseen kotoonsa nautiskelemaan tuoreesta sitruunamelissasta ja basilikasta.
lauantai 23. helmikuuta 2008
Kaupungilla
Eilen englantilaista potilasta odotellessa oli aikaa pyöriä kaupungilla ja ruokkia itsensä kaupungin parhaassa pastapaikassa. Jos Don Corleone on Helsingin paras pastapaikka, ehdotan Espoon parhaaksi pastapaikaksi Escafen Tapiolan Heikintorilla.
Helsingin katukuvasta löytyy kyllä vaikka minkänäköistä vipeltäjää. Katumuotia voi tarkkailla paitsi vilkkaimpana ruuhka-aikana Helsingin keskustassa (kuten minä tein perjantai-iltapäivänä kello 16-17) myös stressittömästi ja turvallisesti oman kotikoneen äärellä osoitteessa www.hel-looks.com.
Olen ihastunut vaaleansinisiin taloihin. Asuivathan Tove Janssonin muumitkin onnellisena sinisessä muumitalossaan.
Helsingin katukuvasta löytyy kyllä vaikka minkänäköistä vipeltäjää. Katumuotia voi tarkkailla paitsi vilkkaimpana ruuhka-aikana Helsingin keskustassa (kuten minä tein perjantai-iltapäivänä kello 16-17) myös stressittömästi ja turvallisesti oman kotikoneen äärellä osoitteessa www.hel-looks.com.
Olen ihastunut vaaleansinisiin taloihin. Asuivathan Tove Janssonin muumitkin onnellisena sinisessä muumitalossaan.
Ja olen ihastunut myös muumeihin. Tove on kuvannut joskus muumiperheen onnellisuutta ja heidän elämäntapaansa seuraavalla tavalla:
"Olen yrittänyt kertoa eräästä hyvin onnellisesta perheestä. Muumiperhe on onnellinen niin itsestään selvällä tavalla, että he eivät edes huomaa sitä. He viihtyvät toistensa kanssa ja antavat toisilleen vapauden olla yksin. Vapaus olla yksin, vapaus pitää omat mielipiteensä ja salaisuutensa niin kauan, kunnes kukin haluaa jakaa ne muiden kanssa. Ei aiheuta toisille huonoa omaatuntoa ja elää voidaan silti iloisesti vastuutta tuntien eikä vain velvollisuudentunteen pakottamana."
Mutta siis jos olisi pakko asua kaupungissa minä haluaisin asua tälläisessä sinisessä talossa.
"Olen yrittänyt kertoa eräästä hyvin onnellisesta perheestä. Muumiperhe on onnellinen niin itsestään selvällä tavalla, että he eivät edes huomaa sitä. He viihtyvät toistensa kanssa ja antavat toisilleen vapauden olla yksin. Vapaus olla yksin, vapaus pitää omat mielipiteensä ja salaisuutensa niin kauan, kunnes kukin haluaa jakaa ne muiden kanssa. Ei aiheuta toisille huonoa omaatuntoa ja elää voidaan silti iloisesti vastuutta tuntien eikä vain velvollisuudentunteen pakottamana."
Mutta siis jos olisi pakko asua kaupungissa minä haluaisin asua tälläisessä sinisessä talossa.
perjantai 22. helmikuuta 2008
Englantilainen potilas
Englantilainen potilas lähdössä polvileikkaukseen, jossa korjataan katkennut eturistiside.
Ystävät jäävät kotiin odottamaan potilasta.
Patjat siirrettiin lattialle ja sängynrunko seinää vasten. Meillä koiraystävät nukkuvat kanssamme sängyssä ja näin on potilaalle helpompi päästä sänkyyn sekä pois sieltä.
Heräämössä.
Ystävät jäävät kotiin odottamaan potilasta.
Patjat siirrettiin lattialle ja sängynrunko seinää vasten. Meillä koiraystävät nukkuvat kanssamme sängyssä ja näin on potilaalle helpompi päästä sänkyyn sekä pois sieltä.
Heräämössä.
lauantai 16. helmikuuta 2008
Kotona
Ihanaa olla valoisan aikaan kotona. On aikaa katsella ympärilleen ja nähdä miltä koti näyttää. Vaikka se alkaakin käymään meille auttamattoman ahtaaksi ja olen menettänyt motivaationi vuokra-asunnon sisustustamiseen, huomaan löytäväni täältä silti ihan miellyttäviä asioita. Jospa lisääntyvän valon myötä pesänrakennusviettinikin taas heräävät.
Yksi sisustamiseen liittyvistä heikkouksistani on erilaiset tyynynpäälliset. Niitä tarttuu helposti kaupoista mukaan. Alla uusin löytöni Indiskasta ja ikkunavahtikoira työssään.
torstai 14. helmikuuta 2008
Ystäväni
Jos ei muuta tässä elämässä ole saanut aikaan, niin on ainakin onnistunut haalimaan ympärilleen ihania ihmisiä. ♥
"Toivon sinulle, ystäväni,
että elää uskaltaisit,
että surujen suurten jälkeenkin
ilon siiville nousta saisit.
Toivon sinulle, ystäväni,
taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,
että kaikkina elämän päivinä
ilon löydät ja lohdun kuulet.
Toivon sinulle, ystäväni,
kaikkein kauneinta elämässä,
että rakkaus puhdas, ikuinen
sinut ympäröi juuri tässä."
että elää uskaltaisit,
että surujen suurten jälkeenkin
ilon siiville nousta saisit.
Toivon sinulle, ystäväni,
taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,
että kaikkina elämän päivinä
ilon löydät ja lohdun kuulet.
Toivon sinulle, ystäväni,
kaikkein kauneinta elämässä,
että rakkaus puhdas, ikuinen
sinut ympäröi juuri tässä."
A-M.K.
Eläinystäviä unohtamatta...
"Tunteella ei ole pohjimmiltaan lajieroja. Samalla lämmöllä, samalla huolella, samalla ilolla, samalla hellyydellä silitän rakasta ihmistä kuin pientä mustaa koiraa. On köyhää luulla, että eläinrakkautta voi arvostella sillä ettei eläin voi korvata ihmistä. Onhan se myös päinvastoin. Ei ihminen voi korvata rakasta eläintä, vaikka hän olisi kuinka rakas. Ne eivät kilpaile keskenään rakkaudesta, jos ne ovat kyllin rakkaita molemmat."
"Tunteella ei ole pohjimmiltaan lajieroja. Samalla lämmöllä, samalla huolella, samalla ilolla, samalla hellyydellä silitän rakasta ihmistä kuin pientä mustaa koiraa. On köyhää luulla, että eläinrakkautta voi arvostella sillä ettei eläin voi korvata ihmistä. Onhan se myös päinvastoin. Ei ihminen voi korvata rakasta eläintä, vaikka hän olisi kuinka rakas. Ne eivät kilpaile keskenään rakkaudesta, jos ne ovat kyllin rakkaita molemmat."
-Uma Aaltonen-
keskiviikko 13. helmikuuta 2008
maanantai 11. helmikuuta 2008
Taika
Äidille Taikaa syntymäpäivälahjaksi.
Siellä se kettu taas on. Tätä minäkin haluan omaan kotiini.
Taikaa on myös tässä äidin nappipurkissa. Tästä minä muistan äidin ja kodin. Tutkiessani erilaisia nappeja, niiden värejä ja muotoja.
Joka napilla kerrottavana myös oma tarinansa. Jostain vaatteesta, tilanteesta, käyttäjästään. Kymmenien muistojen purkki. Mutteivät kuitenkaan unohdettuja ja tarpeettomia vaan odottavat uusia seikkailuja. Löytävät vielä paikkansa. Vielä ovat tarpeellisia ja juuri sopivia.
Myös puupino voi olla muutakin kuin pino puita. Siitäkin löytyy oma taikansa. Unelma omasta talosta, rauhasta, takasta, lämmöstä ja tunnelmasta. Arkisista askareista. Pimeistä illoista takkatulen loimussa.
Siellä se kettu taas on. Tätä minäkin haluan omaan kotiini.
Taikaa on myös tässä äidin nappipurkissa. Tästä minä muistan äidin ja kodin. Tutkiessani erilaisia nappeja, niiden värejä ja muotoja.
Joka napilla kerrottavana myös oma tarinansa. Jostain vaatteesta, tilanteesta, käyttäjästään. Kymmenien muistojen purkki. Mutteivät kuitenkaan unohdettuja ja tarpeettomia vaan odottavat uusia seikkailuja. Löytävät vielä paikkansa. Vielä ovat tarpeellisia ja juuri sopivia.
Myös puupino voi olla muutakin kuin pino puita. Siitäkin löytyy oma taikansa. Unelma omasta talosta, rauhasta, takasta, lämmöstä ja tunnelmasta. Arkisista askareista. Pimeistä illoista takkatulen loimussa.
lauantai 9. helmikuuta 2008
Kettu
”Asioiden merkitys ei piile asioissa itsessään, vaan asenteessamme niitä kohtaan.” (Antoine de Saint-Exupéry)
Kohtasin tänään repolaisen. Olen aina tuntenut outoa viehtymystä kettua kohtaan. Kutsunkin sitä puolileikkisästi toteemieläimekseni.
Kenties viehätykseni juontaa juurensa Antoine de Saint-Exupéryn kirjoittamasta Pikku Prinssistä, jota jo pienenä kuuntelin kuunnelmana kirjaston kaseteilta. Pieni kirja täynnä paljon viisauksia.
"Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä...kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupasta valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!"
Kohtasin tänään repolaisen. Olen aina tuntenut outoa viehtymystä kettua kohtaan. Kutsunkin sitä puolileikkisästi toteemieläimekseni.
Kenties viehätykseni juontaa juurensa Antoine de Saint-Exupéryn kirjoittamasta Pikku Prinssistä, jota jo pienenä kuuntelin kuunnelmana kirjaston kaseteilta. Pieni kirja täynnä paljon viisauksia.
"Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä...kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupasta valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!"
- Antoine de Saint-Exupéry
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)