keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Turkkilaiset sarjat ja elokuvat Netflixissä II


Pari vuotta aikaisemmin kirjoitin blogiini kirjoituksen "Turkkilaiset sarjat ja elokuvat Netflixissä". Alanyan sateiset talvipäivät ja korona-aika ovat houkutelleet taas vetäytymään sohvan nurkkaan Netflixin pariin, joten tässä kirjoituksessa jatkoa aikaisemmille vinkeilleni. Sarjat ja elokuvat löytyvät Netflixin turkkilaisesta versiosta, kaikkia niistä en valitettavasti löytänyt Suomen Netflixistä, mutta ne jotka löytyivät olivat jopa suomenkielisten tekstitysten kera.

Ethos (Bir Başkadır)

Ethos on tällä hetkellä Turkin suosituimpia sarjoja Netflixissä. Istanbulissa kuvattu draamasarja esittelee turkkilaisen yhteiskunnan monimuotoisuutta. Sarjassa on hahmoja dramaattisesti hyvin erilaisista sosiokulttuurisista taustoista. Esimerkiksi päähenkilöinä ovat konservatiivisesta perheestä oleva Meryem, osa-aikainen siivooja, joka asuu veljensä perheen kanssa Istanbulin laitamilla ja hänen psykologinsa Peri, jonka tausta on hyvin erilainen kuin Meryemin: hän on koulutettu, varakas, maallinen ja hänellä on ennakkoluuloja avoimesti uskonnollisia ihmisiä kohtaan. Mielenkiintoinen lähtöasetelma. Sarjassa näihin kahteen henkilöön linkittyy sattumusten ja olosuhteiden kautta runsaasti myös muita erilaisia hahmoja, jotka tuovat avoimesti esiin vastakohtia. 

Sarja julkaistiin julkaistiin Netflixissä 12. marraskuuta 2020 ja sen ensimmäinen kausi koostuu kahdeksasta jaksosta. Saa nähdä seuraako sarjalle vielä jatkoa. Saatavilla myös suomenkieliset tekstitykset.


The Gift (Atiye)

Jännittävän ja mystisen The Gift -fantasiasarjan mukana pääsee sukeltamaan mm. historiallisiin Göbeklitepen maisemiin. Sarjassa Istanbulilaisen taidemaalarin Atiyen elämä muuttuu, kun Erhan-niminen arkeologi löytää Göbeklitepen raunioista symbolin, joka yhdistää heidän elämänsä hyvin salaperäisellä tavalla ja herättää heidät selvittämään menneisyyden universaaleja salaisuuksia. 

Sarjan ensimmäinen kausi ilmestyi Netflixissä joulukuussa 2019 ja toinen kausi syyskuussa 2020. Saatavilla myös suomenkieliset tekstitykset.


Cep Herkülü: Naim Süleymanoğlu

Tositapahtumiin perustuva elokuva painonnostaja ja olympiavoittaja Naim Süleymanoğlusta. Turkkilaiseen perheeseen Bulgariassa syntynyt Süleymanoğlu voitti urallaan kolme olympiakultaa, seitsemän maailmanmestaruutta ja kuusi Euroopan mestaruutta sekä teki lukuisia maailmanennätyksiä. Pienikokoisuutensa vuoksi hän sai lempinimen ”Tasku-Herkules”. 
Elokuva kertoo Süleymanoğlun tarinan lapsuudesta alkaen sekä Bulgarian turkkilaisen vähemmistön asemasta, kun Bulgarian viranomaiset pakottivat heidät bulgarialaistamaan nimensä. Maailmancup-matkalla Melbourneessa vuonna 1986 Naim loikkasi Turkkiin, anoen sieltä kansalaisuutta, josta syntyi maiden välille kiista mitä maata Naim edustaisi Soulin olympialaisissa 1988. 

Elokuva on saanut IMDb:ssä 8,4 tähteä. Tätä elokuvaa ei valitettavasti löytynyt suomalaisen Netflixin valikoimista.


Miracle in cell no 7 (7. Koğuştaki Mucize)

Turkkilainen elokuva on saanut innoituksen samannimisestä palkitusta eteläkorealaisesta elokuvasta. Koskettava elokuva kertoo pienestä Ova-nimisestä tytöstä ja hänen isästään Memosta, jolla on kognitiivisia häiriöitä. Memo joutuu syyttömänä vankilaan, kun häntä syytetään korkean armeijan virkamiehen tyttären tappamisesta. Memon kärvistellessä vankilassa Ova alkaa etsimään silminnäkijöitä yrittäen todistaa isänsä syyttömyyden. 

Saatavilla myös suomenkieliset tekstitykset.


G.O.R.A.

Jos haluaa nähdä erilaisen turkkilaisen elokuvan on 2004 valmistunut G:O.R.A. -elokuva oiva ratkaisu siihen. Tämän Sci-fi parodiakomedian käsikirjoittaja ja päätähti Cem Yılmaz on turkkilainen stand-up-koomikko, näyttelijä, ääninäyttelijä, muusikko, elokuvantekijä ja sarjakuvapiirtäjä. Hän on tehnyt myös lukuisia muita elokuvia, joista monet löytyvät myös Netflixistä, mutta ehkä parhaiten hänet tunnetaan tästä GORA -elokuvastaan ja sitä seuranneesta jatko-osasta AROG (2008). 

Cem Yılmaz näyttelee elokuvassa neljää eri roolia, pääosassa turisteille mattoja myyvä Arif, jolla on myös pakkomielle väärentää kuvia ufoista. Arif siepataan GORA-planeetalle, josta hän yrittää paeta rakastuen prinsessa Cekuun. Elokuvassa on viittauksia muihin scifi-elokuviin, kuten Star Warsiin ja Matrixiin. 

Saatavilla myös suomenkieliset tekstitykset.


Kara Para Aşk

Jos kaipaa kunnon Netflix-maratonia, niin tässä sarjassa riittää katsottavaa, Netflixistä jaksoja löytyy 164 kappaletta. Tämä turkkilainen sarja ei löydy turkkilaisesta Netflixistä, mutta suomalaisesta löytyy suomenkielisten tekstitysten kera. 

Sarjan päähenkilöinä ovat Ömer, nuori keskiluokkainen poliisina työskentelevä mies ja Elif, varakkaasta perheestä oleva ja menestyvä korusuunnittelija. Näiden kahden ihmisen elämät kohtaavat, kun tapahtuu murha, jossa Ömer menettää morsiamensa ja Elif isänsä. Alkaa selvitystyö, jossa yritetään ymmärtää miksi nämä kaksi henkilöä ovat olleet samassa autossa, kuinka he ovat tunteneet toisensa ja miksi heidät on murhattu. 

Sarja alkoi vuonna 2014 ja se on voittanut monia palkintoja. Päähenkilöä näyttelevä Ömer (Engin Akyürek) on ollut sarjasta ehdolla jopa Kansainvälisen Emmy -palkinnon saajaksi vuonna 2015 ja hän voitti Eteläkorealaisen Seoul International Drama Awardsin 2015. Molemmat päähenkilöt, sekä Ömer että Elif (Tuba Büyüküstün), olivat myös ehdolla turkkilaisen Pantene Golden Butterfly Awardsin vuoden 2015 parhaaksi näyttelijäksi, näyttelijättäreksi sekä parhaaksi pariksi. Sarjaa on myös dubattu useille eri kielille.


Turkissa sarjaa voi katsoa YouTubessa, mutta siellä ei ole tekstityksiä:

Şahsiyet

Bonuksena vielä yksi sarja, joka löytyy turkkilaiselta PuhuTV-sivustolta. Palkittu turkkilainen sarja Şahsiyet on tarina miehestä, joka alzheimeriin sairastumisen myötä alkaa rankaisemaan rikollisia ja päätyy sarjamurhaajaksi. 

Sarja on valittu turkkilaisen Pantene Golden Butterfly Awardsin vuoden 2019 parhaaksi nettisarjaksi, päänäyttelijä (Haluk Bilginer) sai sarjasta parhaan miesnäyttelijän Kansainvälisen Emmy -palkinnon 2019 ja sarja on saanut IMDb:ssäkin 9,1/10. Saatavilla englanninkielisillä tekstityksillä.



Katso myös muut Netflix-aiheiset blogikirjoitukseni

Lisää vinkkejä Netflixin turkkilaisista sarjoista ja elokuvista blogikirjoituksissani:

The Club (Kulüp), My Father's Violin (Babamın Kemanı), Love Me Instead (Beni Çok Sev), Cem Yılmaz: Diamond Elite Platinum Plus, Bir Aşk İki Hayat ja bonusvinkkeinä vielä Istanbulin koirat (Stray) ja Operation Fortune: Ruse de Guerre.
» Lauluni sadepäivän varalle: Turkkilaisia elokuvia ja sarjoja Netflixissä IV

Paper Lives (Kağittan Hayatlar), Fatma, 50 m², The Butterfly's Dream (Kelebeğin Rüyası), Clair Obscur (Tereddüt) ja Have you ever seen fireflies? (Sen hiç ateşböceği gördün mü?).
» Lauluni sadepäivän varalle: Turkkilaiset sarjat ja elokuvat Netflixissä III

Intersection (Kördügüm), The Protector, Delibal, Görümce, The Little Apocalypse (Küçük Kıyamet), Winter Sun (Kis Günesi).
» Lauluni sadepäivän varalle: Turkkilaiset sarjat ja elokuvat Netflixissä


Mitä turkkilaisia sarjoja tai elokuvia sinä suosittelisit?

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Jäätävän hyvät smoothie bowlit Alanyassa


Veinte Cafen smoothie annokset ovat paitsi herkullisia myös visuaalisesti näyttäviä.

Pari vuotta sitten Instagramin kuvavirtaan alkoi tupsahtelemaan kuvia viehättävistä smoothie annoksista ja tyylikkään näköisestä kahvilasta.

Veinte Cafe käytiin paikallistamassa jo aikaisemmin, mutta ensimmäistä kertaa päädyimme Veinteen herkuttelemaan vasta viime vuoden joulukuussa. Jäisen smoothie bowlin syöminen talven jo tehdessä tuloaan ei ollut ehkä maailman fiksuin veto. Nyt heinäkuun helteillä pystyy ihanan viilentävistä smoothieista nauttimaan jo huomattavasti paremmin. Ja katsokaa nyt näitä annoksia! Ne ovat kuin pieniä taideteoksia, joita syö mielellään jo silmilläänkin.


Veinte Cafen löydät Alanyan keskustasta, Atatürk bulevardilla sijaitsevaa LC Waikiki liikettä vastapäisen Crusoe ravintolan takaa. Tarkemman kartan ja lisää kuvia jäätävän hyvistä smoothiebowleista löydät Veinten Instagram-sivulta:

» Veinte Cafe Instagrammissa, www.instagram.com/veintealanya/

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Eğrigöl – lumihuippuisille vuorille hellettä pakoon


Toukokuussa Turkin Alanyaan saapui helleaalto Afrikasta ja lämpötilat kipusivat yli 35 asteeseen. Kesän vasta kolkutellessa ovella emme olleet vielä tottuneet moisiin lämpötiloihin ja ne tuntuivat äkkiseltään yli 40 asteelta. Väitettiin jopa, että niin kuumia toukokuisia päiviä täällä ei olisi koettu 90 vuoteen.

Niinpä kun Facebookkiin tupsahti kaverini kuvia lumihuippuisista vuorista ja niiden keskellä sijaitsevasta järvestä, näyttivät maisemat lumikinoksineen niin houkuttelevilta, että päätimme oitis suunnata sinne.


Kuvat olivat paikasta nimeltä Eğrigöl, joka sijaitsee Taşelin tasangolla, noin 2100 metrin korkeudessa, Konyan ja Antalyan maakuntien rajalla. Paikka houkuttelee retkeilijöitä sekä luonnon ja luontovalokuvauksen ystäviä upeilla maisemillaan, monimuotoisilla kasveillaan ja lähes koskemattomalla luonnollaan. ​​Eğrigölissä voi harrastaa monia luontourheilulajeja, kuten vaellusta, maastopyöräilyä, retkeilyä, kiipeilyä ja jopa hiihtoa.


Tavoitteenamme oli siis lähteä kaupunkia piinaavaa hellettä pakoon, nähdä lunta ja järvi. Ehkä enemmänkin olisimme voineet etukäteen suunnitella roadtrippiämme. Alanyasta lähdettyämme tutkailimme Googlen karttaa vain pikaisesti, joka näytti matkaksi 140 km ja matka-ajaksi 2 tuntia 39 minuuttia. Käytännössä kilometrit pitivätkin aika hyvin paikkansa, mutta aikaa saimme tuhrattua lähes tuplaten, noin 5 tuntia suuntaansa. Joku kätevämpikin reitti sinne löytynee, koska kaverini olivat selvinneet matkasta lyhyemmällä ajalla. Me lähdimme Alanyasta kiertäen ison tien D695 kautta kohti Gündoğmuşta ja sinne asti kaikki sujuikin suhteellisen hyvin, vaikkakin kahden tunnin matka-aika taisi täyttyä jo sinne saapuessa. Gündoğmuksen jälkeen alkoikin varsinainen seikkailu.


Ylemmäs vuoristoon päästyämme tiet muuttuivat yhä pienemmiksi ja kiemuraisimmiksi. Tuntemattomia kapeita vuoristoteitä ei ollut järkevää ajaa kovin kovaa vauhtia. Matkan varrelle osui myös muita muuttujia, kuten suljettuja tienpätkiä sekä tietä pitkin vaeltavia lammas- ja vuohilaumoja. Lisähaasteensa matkantekoon toi se, että ylhäällä vuorilla puhelimestamme katosivat kentät ja näin ollen myös internetyhteys Googlen karttapalvelua varten. Paremmalla suunnittelulla reitistä olisi voinut toki ladata myös offline-kartan, mutta onneksi yhdellä seikkailijoistamme oli mukana myös navigaattori sovellus, johon nettiä ei tarvittu.




Kun navigaattori oli jo suunnilleen viimeiset kaksi tuntia ilmoittaunut matkan pituudeksi vain 30 kilometriä, odotuksemme viimein palkittiin ja tienvarsille alkoi ilmestyä lumikinoksia, joita pysähdyimme heti ihmettelemään. Ihana vuoristoilma oli huomattavasti Alanyan helteistä kaupunki-ilmaa viileämpää, mutta T-paidassa tarkeni kuitenkin hienosti. Autotie kulki välillä lumikinoksien läpi, jotka vielä toukokuussakin nousivat paikoitellen jopa 2-3 metriin.

Ja kun vuorten välissä sijaitseva järvi värikkäine kukkaniittyineen viimein siinti edessämme oli se mystisen kaunis näky kaiken matkanteon arvoinen. Paluumatkalla oli tarkoitus vierailla vielä Gündoğmuksessa sijaitsevilla Uçansu-vesiputouksilla, mutta matka-ajan venähtäessä oli palatessa pimeys ehtinyt jo laskeutumaan. Ehkä seuraava seikkailumme suuntaa sitten sinne...


Kannattaa käydä Instagram-tililtäni katsomassa videoita Eğrigölin roadtripistämme. Löydät sieltä videoita järveltä, huikeista vuoristoteistä ja vuorilla laiduntavista lammas- ja vuohilaumoista. Tarinoita olen arkistoinut kohokohtiin nimellä "#eğrigöl". Ota toki myös muutenkin tilini seurantaan, sieltä löydät kuvia ja tarinoita uusimmista seikkailuistani: www.instagram.com/titityyppi/

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Love rocks – muistoja Manavgatista



Muutama vuosi sitten Alanyan joulumarkkinoilla silmiini pisti taulu, joka oli toteutettu viirullisista luonnonkivistä. Siitä ajatus alkoi kytemään ja aloin hiljalleen keräilemään kiviä, joissa oli valkoinen viiru.


Kiviä alkoi kertymään varsinkin Alanyan naapurikaupungista Manavgatista, jossa vierailin työni puolesta viikottain. Manavgatin retkeen kuului vierailu vesiputouksella, bazaarimarkkinoilla sekä laivaretki, jossa seilattiin Manavgat-jokea pitkin hiekkasärkälle, jossa opaskin sai vähän vapaa-aikaa nauttia hiekkarannasta ja joskus jopa pulahtaa Välimeren aaltoihin. Tämän vapaa-aikani käytinkin usein rannalla kuljeskellen ja kiviä keräillen. Viirullisten kivien etsiminen olikin hyvin terapeuttista ja näihin kiviin on ladattu paljon aurinkoenergiaa sekä muistoja viime kesältä.


Sesongin aikana kiviä kertyikin mukava määrä ja kauden loputtua oli aikaa alkaa toteuttamaan itse taulua, pikkuapulaiseni mukana tietenkin. Kehyksen kävin ostamassa Ikeasta ja taustapahvin sekä liiman paikallisesta kirjakaupasta.