sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Oymapinarin pato ja Green Canyon





Vielä monien lomareissujen jälkeen Alanyan lähistöltä löytyy uutta nähtävää. Tällä reissulla otin suunnan Manavgatiin päin, Taurus vuoristossa sijaitseville Oymapinarin padolle ja Green Canyonille.

Vuonna 1984 valmistunut pato oli valmistuessaan Turkin suurin ja nykyäänkin vielä viidenneksi suurin. Sen taakse on muodostunut kaunis smaragdinvihreä järvi, jota reunustavat jylhät kallionrinteet.





Alanyasta bussimatka padolle kesti noin tunnin verran. Aluksi Manavgatiin ja sieltä kiemurtelevia vuoristoteitä mäntymetsien halki ylemmäs vuoristoon. 185 metrin korkeuteen kurkottelevalla padolla siirryimme veneeseen ihailemaan kanjonin huikeita maisemia järveltä käsin.





Retkeen kuului myös lounas, joka nautittiin järven rannalla olevassa ravintolassa. Ravintolalle kivuttiin rannasta aika monta rappusta, joten heikkojalkaisimmille retki ei välttämättä sovi.





Veneretkellä kierreltiin 7 kilometriä pitkää kanjonia ja pysähdyttiin lounaan lisäksi pari kertaa myös auringonottopaikoille, joissa oli uintimahdollisuus.





Kyseessä oli koko päivän retki. Bussi tuli hakemaan minut hotelliltani aamulla kello kahdeksan jälkeen ja palautti hotellille iltapäivällä viiden aikaan. Veneellä tästä ajasta kului yhteensä noin neljä tuntia, lounaspysähdys mukaan luettuna.

Retken hinta Alanyasta paikallisilta retkenjärjestäjiltä ostettaessa pyörii 40 euron tietämissä. Itse ostin retkeni Daphne Travelsin kautta, jonka toimisto löytyy Alanyasta Atatürk Bulevardin varrelta:
» Daphne Travels, www.facebook.com/daphnetravel
 

lauantai 10. lokakuuta 2015

Oban markkinat



Kierrettyäni aikaisemmilla reissuilla jo Alanyan tiistai- ja perjantaimarkkinat sekä Manavgatin markkinat suunnistin tällä kertaa markkinoille Obaan, jotka järjestetään maanantaisin (Oba Pazarı Pazartesi).



Hyppäsin Ataturk bulevardilta bussiin numero 1 (bussi 101 kulkee sinne myös), annoin kuskille pari liiraa ja kerroin olevani menossa Oba bazaarille. Kuski jätti minut kyydistä Alanyan itäisellä rannalla, rannan numero 10 kohdalla. Siitä tepastelin sisämaahan päin, jossa kadut hyvin nopeasti alkoivatkin täyttyä erilaisilla markkinakojuilla.







Oban markkinoilta löytyy tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, mutta niiden lisäksi monta kujaa vaatekojuja. Vaateshoppailun ystäville Oban markkinat ovatkin siis Alanyan tiistai- ja perjantaimarkkinoita antoisammat. Tuoreista granaattiomenoista ja appelsiineista puristettua mehua hörppien ihmettelin markkinavilinää, mutta mitään ostoksia ei tullut tehtyä, vaikka tuoreet hedelmät kovasti näkö- ja makuhermoja kutkuttelivatkin.



Muita markkinoita Alanyan lähistöllä, joissa olen käynyt ja kirjoittanut blogiini:
» Maanantaina ja torstaina markkinat Oban lisäksi Manavgatissa 
» Tiistaina markkinat Alanyan kauppahallin (Toptancı Hal) luona
» Torstaina markkinat Oban vieressä Tosmurissa
» Lauantaina markkinat Oban vieressä Cikcillissä

perjantai 9. lokakuuta 2015

Turkin kurssilla

Turkin matkoillani olen opetellut turkin kieltä sanan sieltä ja sanan täältä. Perustervehdykset ja tutustumisrituaalit. Yrittänyt tankata ravintola- ja kaupantekosanastoa sekä numeroita.

Tänä syksynä päätin lähteä syventämään lisää sanavarastoani ja osallistuin Vantaan aikuisopiston Turkin alkeet -kurssille. Kurssilla opiskellaan vuoden verran kerran viikossa turkin kielen ja Turkin kulttuurin perusteita. Harjoitellaan arkipäivän yksinkertaista sanastoa sekä harjoitellaan keskustelua ja kehitetään kykyä ymmärtää puhetta ja tekstiä. Minun tavoitteeni on oppia hieman puhumaan, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Silloin voisin laajentaa reviiriäni myös turistialueiden ulkopuolelle. Turkissa riittäisi niin paljon nähtävää.

Kielen perusteiden tunteminen tuo minulle turvaa vieraassa maassa, ollessani kuitenkin kohtuullisen turvallisuushakuinen ihminen ja siksi myös kohtuullisen arka matkailija. Ihmiset ovat erilaisia, toiset tykkäävät löytää aina jotain uutta, hyppäävät pää edellä virran vietäviksi, ovat sponttaaneja ja sulattavat muutokset paremmin. Minä taas jämähdän helposti samoihin asioihin ja paikkoihin. Vaikkakin itse käyttäisin "jämähtäminen" termin sijasta mielummin sanoja perehtyminen ja sitoutuminen. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa, ja etenkin työelämässä, yritän etsiä jotain suuntaa ja kiintopisteitä. Jotain tuttua. 

Joten syyskuussa, kun työpaikallani YT-neuvottelut pamahtivat omalle kohdalle, oli aika lähteä tuulettamaan päätä "kielimatkalle" tuttuun ja turvalliseen paikkaan Turkin auringon alle.
 

tiistai 6. lokakuuta 2015

Bastionin tunnelit (Bastionide käigud)





Viikonloppuloma Tallinnassa päätettiin tutustumalla Tallinnan vanhan kaupungin maanalaisiin käytäviin.

Muutama vuosi sitten yritimme päästä tutustumaan tunneleihin, mutta käytäviin pääsee vain opastetuilla kierroksilla, jotka olivat silloin jo täynnä. Päädyimme tuolloin ihmettelemään Tallinnaa Kiek in de Kök -tornista, joka sijaitsee tunneleiden sisäänkäynnin yhteydessä. Emme saaneet nytkään aikaiseksi varata kierrostamme etukäteen, mutta onneksi kierrokselle oli vielä paikkoja. Jos haluaa siis varmistaa pääsynsä kierrokselle, kannattaa paikat varata jo ennakkoon.





Ennen tunneleihin sukeltamista katsottiin video Tallinnan ja tunneleiden historiasta. Bastionin tunnelit rakennettiin 1600-1700 luvulla. Käytäviä käytettiin sotilaiden, ammusten ja muiden varusteiden suojaamiseen sekä piilottamiseen vihollisilta.




Tunnelit ovat toimineet pommisuojana maailmasotien aikaan ja niistä ajoista oli myös pieni videoesitys kierroksen varrella. Sittemmin tunnelit ovat tarjonneet suojaa myös punkkareille ja asunnottomille, jotka viettivät aikaa ja asustelivat autioiden käytävien suojissa, ennenkuin ne kunnostettiin ja otettiin museokäyttöön.




Kierroksen loppuun kuului vielä mielestäni kohtuullisen turha "matka tulevaisuuteen", jossa matkattiin modernilla junalla ihmettelemään mitä kaikkea tulevaisuus mahtaa tuoda tullessaan ja miten Tallinnan kaupunkia tullaan vielä mahdollisesti rakentamaan.

» Kiek in de Kök & Bastion tunnels, www.linnamuuseum.ee