Äidille Taikaa syntymäpäivälahjaksi.
Siellä se kettu taas on. Tätä minäkin haluan omaan kotiini.
Taikaa on myös tässä äidin nappipurkissa. Tästä minä muistan äidin ja kodin. Tutkiessani erilaisia nappeja, niiden värejä ja muotoja.
Joka napilla kerrottavana myös oma tarinansa. Jostain vaatteesta, tilanteesta, käyttäjästään. Kymmenien muistojen purkki. Mutteivät kuitenkaan unohdettuja ja tarpeettomia vaan odottavat uusia seikkailuja. Löytävät vielä paikkansa. Vielä ovat tarpeellisia ja juuri sopivia.
Myös puupino voi olla muutakin kuin pino puita. Siitäkin löytyy oma taikansa. Unelma omasta talosta, rauhasta, takasta, lämmöstä ja tunnelmasta. Arkisista askareista. Pimeistä illoista takkatulen loimussa.
Ja sinulla Taikaa. Minä tahdon myös sinisiä taika-astioita, vaan kerään jo toista sarjaa, joten päätin, että ostan ison mukin itselleni, pienen espressokupin Lauralle ja ison lautasen seinälle. Ne saavat sitten olla ajan kuva siitä, kuinka meidän ensimmäiset yhteiset kuukautemme olivat kuin taikaa. Ja totta tosiaan, niissä seikkailee kettu. Pikku Prinssi on ollut mielessäni jo vuosia, että sen luen lapselleni ensimmäisenä kirjanaan.
VastaaPoista