Kale-kukkula

Seikkailu odottaa napinpainalluksen päässä.

Matkatovereideni suunnatessa rannalle aurinkoa palvomaan, nappasin minä taksin ja suuntasin ylös Kale-Kukkulalle. Kale-linnake sijaitsee noin 250 metriä merenpinnan yläpuolella ja ylhäältä avautuvat hienot näkymät Alanyan ylle. Ylös pääsee taksilla tai bussilla ja toki myös kävellen, mutta se ajatus oli hieman liikaa heinäkuun paahtavassa helteessä. Matkalla linnoitukselle sijaitsee pieniä kahviloita ja ravintoloita sekä myyntikojuja, joissa kaupataan käsitöitä ja matkamuistoja.

Ihasteltuani maisemia jonkin aikaa linnoituksen juurelta käsin lähdin vaeltamaan omia polkujani pitkin pöpelikköä, tarkoituksenani bongata liskoja. Kyselin Alanyassa aikaisemmin vierailleilta kavereiltani ovatko he nähneet liskoja, mutta kukaan ei tunnustanut. Ehkä he eivät ole osanneet katsoa. Turkissa vilistää useita erilaisia liskoja, gekkoja ja kameleontteja. Kale-kukkulan kiviset rinteet vaikuttivat ihanteellisilta paikoilta liskoille ja muutaman niistä onnistuinkin kameraani tallentamaan.

Vuorella oli myös tuhansia sirkkoja, jotka pitivät korvia huumaavaa siritystä. Olin niin keskittynyt liskojen bongaukseen, etten huomannutkaan kuinka paahde alkoi käymään voimille ja nestehukka vaivata. Hiki valuen ja kädet täristen raahauduin pois pöpeliköstä ja istahdin juomaan pullon vettä erään ravintolan terassille.

Videolle yritin tallentaa muiston tilanteesta, kun rukouskutsut kaikuvat kaanonissa alhaalta kaupungista, mutta sirkkojen korvia huumaava siritys miltei peittää nekin alleen.

 

Terassilta jatkoinkin matkaa alas kukkulalta taas ihan tietä pitkin. Matkalle osui viehättäviä maisemia, rakennuksia ja kotieläimiä koirista kanoihin. Totisesti minun paikkani; ihailla maisemia, luontoa ja eläimiä, saaden samalla liikuntaa ja sitä aurinkoakin.

Tunsin vahvasti samaistuvani tähän kulkijaan. Molemmat kuljimme omiin ajatuksiimme keskittyneinä pusikoita ja kivetyksen reunoja tutkien ja etsien; minä liskoja, kana mitä lie.