Joulukuusimetsällä

Blogikirjoitustensa suhteen hidas hämäläinen jatkaa vielä joululinjalla, koska en voi olla hehkuttamatta, kun minulla on nyt ensimmäistä kertaa kotonani  ihkaoikea joulukuusi. Itse asiassa kaksikin, koska isälläni oli mielessään vähän eri kaliiberin kuusi kuin olin itse ajatellut ja hän ehti meille isommankin kuusen napsaista. Minä halusin etukuistillemme peltiämpäriin vain havuja, katajaa tai sitten yhden pienen pienen sievän kuusen.

Kuuset käytiin metsästämässä vanhempieni omasta metsiköstä koko lauman voimin viikkoa ennen joulua. Samalla reissulla tehtailimme äidin kanssa reilu 200 kappaletta karjalanpiirakoita, niistä lisää myöhemmin.

Pienempi kuusista päivystää kuistilla talomme edessä ja toinen terassilla talomme takana. Koristeita en niihin ehtinyt koskaan askartelemaan.
Minusta kuusi on kauneimmillaan ihan luonnollisimmillaan, ilman röyhelöitä. Korkeintaan jotain pientä, luonnonläheistä ja kevyttä koristetta olisi niihin voinut ripustaa.

Etukuistin kuusi töröttää Riihimäen lasikaatopaikalta pelastetussa ruostuneessa peltiämpärissä. Lyhty löytyi Koiramäen Pajutallilta ja lyhdyn alla oleva jakkara edesmenneen mummon peruja.