lauantai 5. tammikuuta 2013
Karjalanpiirakkatalkoot
Ehkä eniten joulussa odotan itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Karjalanpiirakkaa, munavoita, kinkkua (jouluna pitää saada kinkkua, vaikka muuten yritänkin vältellä sianlihan syömistä) ja sinappia. Niitä mutustellaan joulupöydässä, aamiaiseksi, välipalaksi, lounaaksi ja vielä yön pimeinä tunteinakin hiippaillaan jääkaapille ja lämmitetään vähän yöpalaa. Voisin elää monta päivää pelkillä karjalanpiirakoilla.
Tästä voimme päätellä, että joulunaikana karjalanpiirakoiden menekki on meidän perheessä aika valtava. Äiti loihtii meille muut joulupöydän antimet, mutta karjalanpiirakoiden teossa autan, jotta ne varmasti riittävät joulun yli. Ennen joulua pidetäänkin karjalanpiirakkatalkoot, piirakat valmistuvat kahteen pekkaan kuin liukuhihnalla, leivinuuni käy kuumana, piirakkaa menee ulos ja sisään. Näissä talkoissa piirakoita valmistui lopulta parisensataa, ensin sata lauantaina ja pienen houkuttelun jälkeen vielä sata sunnuntainakin. Mikään ei ole parempaa kuin juuri leiviuunin lämmöstä nostettu, vastapaistettu ja rapsakka karjalanpiirakka.
Yksi karvainen leipurin apulainen pitää huolta, että lattiat pysyvät puhtaina, jos sinne sattuisi vaikka tipahtamaan jotain (ja mummi yleensä pitää huolen, että Pökölle jotain tipahtaa).
Pääkaupunkiseutu ahdistaa taas kahden viikon maalaiselämän jälkeen. Voi kuinka minä haaveilenkaan omasta paikasta maalla. Luonnosta, hiljaisuudesta ja rauhasta. Leivinuunista ja talkoista, jossa voisi paistaa karjalanpiirakoita kaikille kavereille ja vaikka koko suvulle. Kenties pienestä navetasta, jossa olisi tilaa nikkaroida ja jossa voisi asustella vaikka kilipukkeja, minipossuja ja kanoja. En kaipaisi edes isoa taloa, mutta tiluksia saisi olla ympärillä niin paljon, että olisi itsellä tilaa hengittää ja koirilla kirmailla vapaana.
Selailen asuntoilmoituksia ja haaveilen. Tuijottelen tuntikausia ihania kuvia ja zoomailen asuinympäristöä karttapalveluiden avulla. Lottovoitto tarvittaisiin, että sellaiset tilukset saisi pääkaupunkiseudulta, inhimillisen työmatkan päästä. Ilman lottovoittoakin sellaisiin tiluksiin olisi mahdollisuus muualla, mutta lottovoittoa tarvittaisiin siellä asumiseen ja olemiseen, koska muualta löytyy heikommalti töitä kahdelle ihmiselle. Kun saisi ratkaistua dilemman, että miten tyhjätaskuilla olisi varaa asua maalla, muuttaisin heti vaikka tänne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
VastaaPoistaMinulle tuli ihan kamala karjalanpiirakkahimo, nuo näyttävät niin täydellisiltä. leivoin itsekin pitkästä aikaa ennen joulua, mutta niistä tuli litteitä, puoliraakoja ja huonon makuisia.
Minä pidän peukkuja, että maaseutuhaaveesi toteutuu!
Tyhjätaskut muuten ostavat vanhan aseman ja elävät maalla vauraammin kuin missään muualla. Mites olisi Heinävesi:
http://www.senaattimyy.fi/871665/fi/read/?layout=229968&history=871665,80680
Meidänkin asema maksoi vähemmän kuin monen ihmisen auto. En usko, että vastaava heinävetinen olisi poikkeus.
Itä-Suomi on meille vähän vieraampaa seutua, vaikka isovanhempani ovatkin kotoisin Outokummusta ja Lieksasta. Enemmän veri vetää tuonne länsirannikon suuntaan tai sitten kotoisaan Päijät-Hämeeseen, hinnat sielläkin on jo ihan eri luokassa kuin täällä pääkaupunkiseudun sykkeessä.
VastaaPoista