torstai 14. huhtikuuta 2016

Mitä kaipaan Alanyasta?

Olin lähes kolme kuukautta paossa talven pakkasia ja viimoja asustellen Turkin Alanyassa. Paikka oli minulle jo entuudestaan tuttu, koska olen jo monen vuoden ajan matkustellut siellä useamman kerran vuodessa.

Yhä useamman kotiinpaluun jälkeen olen myös alkanut kyseenalaistamaan elämääni Suomessa ja kokenut täällä arkeen paluun yhä vaikeammaksi. Istua toimistotöissä kahdeksan tuntia hiljaa paikallaan tietokonetta näpytellen tai pitkissä palaveripöydissä miettien mitä ihmettä teen siellä, kun voisin olla jossain ihan muualla. "Kyllä sinä tähän taas pian totut" lohduttivat työkaverit. Mitä jos en enää haluakaan tottua? Meillä on vain yksi elämä. Mitä jos en haluakaan enää viettää elämääni laskien päiviä seuraavaan lomaani, vaan haluaisinkin kokeilla siipiäni ja kokeilla miltä elämä tuntuisi tuolla aurinkoisemmassa rinnakkaistodellisuudessa?

Mitä sitten ovat ne asiat, jotka saavat sen toisen todellisuuden tuntumaan paremmalta ja elämän siellä kotoisammalta? Nyt kun olen taas muutaman viikon ollut Suomessa aloin listaamaan asioita, joita Turkin Alanyasta ikävöin ja jotka saavat minut palaamaan sinne aina uudelleen ja uudelleen.



Sosiaalinen kulttuuri

Auringon alla ihmiset ovat rennompia, sosiaalisempia ja helpommin lähestyttävissä. Verkostojen luominen on helpompaa ja joku tuntee aina jonkun, joka voi auttaa. Tai ainakin yrittää auttaa. Ihmiset ovat lämpimän huolehtivaisia, apua tarjotaan ja otetaan vastaan, siitä ollaan aidosti kiitollisia ja apu palkitaan usein vastapalveluksina.

Ihmisillä on enemmän aikaa toisilleen. Toki tiedostan sen, että työssäkäyvän arki on erilaista kuin lomailijan arki, mutta ystäviin pidetään kuitenkin säännöllisemmin yhteyttä ja heitä tavataan enemmän, kuin mihin olen kylmässä pohjolassa tottunut. Vieraillaan toisten luona tai lähdetään yhdessä ulos eikä vain pönötetä omissa koloissaan. Lämpimällä ilmastollakin on toki osuutensa siihen, että töiden jälkeen on mukavampi lähteä vielä ulos tapaamaan ystäviä. Oikein huvituin yksi päivä havaitessani, että joka päivä lähtiessäni ulos kävelemään, törmään usein vähintäänkin yhteen tuttuun, jonka kanssa jään vaihtamaan sanan tai pari.

Alanyassa on helppo saada uusia kavereita ja suomalaiseen kulttuuriin verrattuna suhteet saattavat syventyä varsin nopeastikin. Eikä vain paikallisten miesten kanssa, kuten monet saattavat kuvitella, vaan ihan tavalliset kaverisuhteet myös muiden turistien kesken. Viime reissulla tutustuin mm. aivan ihanaa Berliinissä asuvaan saksalaiseen naiseen, joka istui rantabaarissa viereisessä pöydässä ja hetken päästä löysimmekin itsemme jo saman pöydän äärestä, kuuntelemasta toistemme elämäntarinoita, vaihtamasta yhteystietojamme ja sopimasta uusia treffejä. Toisena iltana löysin taas itseni samasta pöydästä suomalaisen naisen kanssa, jota en Suomessa ole koskaan tavannut, mutta joka keskustelun lomassa osoittautui ystäväni työkaveriksi ja sen jälkeen meillä vasta juttua riittikin. Näitä esimerkkejä riittää. Maailma on pieni ja täynnä ihania ihmisiä.

Henkilökohtainen reviiri on Turkissa pienempi, sen huomaa mm. bussipysäkeillä ja julkisissa kulkuvälineissä. Kaveripiirissä taas huomaa, että ihmiset koskettelevat toisiaan enemmän. Tervehtiessä kätellään ja moiskautetaan suukot kavereiden poskelle, usein keskustelun lomassakin saattaa tulla kosketetuksi.



Turkkilainen palvelukulttuuri

Sosiaalisesta kulttuurista onkin hyvä kipittää aasinsiltaa pitkin palvelukulttuuriin. Jotkut kokevat sen "tyrkyttämiskulttuuriksi" ja ahdistuvat, kun eivät saa kävellä kadulla rauhassa. Turkkilainen palvelukulttuuri on niin paljon muuta kuin turistialueiden basaarikojuista tai ravintoloista huutelevia sisäänheittäjiä. Itse tykkään siitä, että asiakas huomioidaan ja sitä palvellaan, niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Turkkilaiset itse ovat vaativia asiakkaita ja tottuneet hyvään palveluun. Siitä hyvänä esimerkkinä Turkin kansallinen lentoyhtiö Turkish Airlines, joka on jo monta vuotta peräkkäin valittu Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi ja on kärkikahinoissa maailman parhaiden lentoyhtiöidenkin joukossa.

Yrittäjyys kukoistaa ja erilaisia pikkukauppoja ja palvelutarjoajia riittää; kauneus- ja kampaamopalvelut, siivous- ja pesulapalvelut, autojen tankkaus- ja pesupalvelut sekä ravintoloiden tarjoamat kotiinkuljetus tai noutopalvelut ovat arkipäivää Turkissa. Palvelu on joustavaa ja henkilökohtaista. Paikallisilla on aivan uskomaton kasvo- ja nimimuisti ja monet asiakkaat tunnetaan nimeltä. Myös asiakkaana oppii tuntemaan esimerkiksi ravintolan omistajan henkilökuntineen nimeltä. Asiakkaasta välitetään vielä sisäänheittämisen jälkeenkin, siksipä samaan tuttuun ravintolaan tuntuu helpolta ja tervetulleelta palata uudelleen. Jos ravintolassa ei ole paljoa muita asiakkaita, voi kuulumisia vaihtaa henkilökunnan kanssa, eikä tarvitse jurottaa yksin.

Kaikkiin sisäänheittäjien huuteluihin ei tarvitse aina vastata. Jos ahdistaa tai on epäsosiaalinen olo voi sulkea korvansa ja kävellä ohi tai huikata, että "no thanks", turkiksi "hayır, teşekkürler" tai "teşekkür ederim". Sosiaalisempina päivinä pysähdyn usein ihan mielelläni rupattelemaan sisäänheittäjien kanssa, koska samoja katuja vuodesta toiseen talsiessa heistä monista on tullut jo ihan tuttujakin.

Toki turistialueella saattaa omaan rauhaansa tottuneesta suomalaisesta tuntua joskus painajaismaiselta, kun hänen henkilökohtaista reviiriään loukataan ja sisäänheittäjät tuntuvat tulevan liian iholle. Tällaisille ihmisille en Alanyassa suosittele Atatürk bulevardilla kuljeskelemista. Huomattavasti rauhaisammin saat shoppailla ostoskeskuksissa ja muissa kiinteähintaisissa kaupoissa tai paikallisten suosimalla 25 metrin kadulla.

Lue lisää shoppailuvinkkejä kirjoituksestani: Shoppailu Alanyassa


Auringonlaskut

Rakastan auringonlaskuja enkä saa niistä koskaan tarpeekseni. Jokainen on erilainen. Joskus aurinko laskee näyttävästi värjäten punallaan koko taivaanrannan, joskus se taas poistuu vaatimattomammin estraadilta. Yksi parhaimmista tavoista seurata tätä näytelmää on hakea kaupasta pullollinen viiniä ja istua rantahiekalle ystävien kanssa parantamaan maailmaa tai kiivetä Kale-kukkulalle ihastelemaan Alanyan ylle laskeutuvaa yötä ja sen myötä kaupunkiin syttyvää valomerta.

Päivä ei suinkaan pääty auringon painuessa nukkumaan Välimeren aaltoihin, vaan siitä alkaa uusi elämä, yöelämä. Varsinkin kesäisin auringonlaskun jälkeen ei ole enää niin paahtavan kuuma vaan lempeän lämmintä ja kadut täyttyvät ihmisistä, jotka lähtevät ulos tapaamaan ystäviään ja etsivät sopivaa ravintolaa päivälliselleen tai illanvietolleen.



Turkkilainen aamiainen

Päivän tärkein ateria. Joskus myöhäinen aamiainen on jopa niin täyttävä setti, että se jää päivän ainoaksi kunnon ateriaksi. Perusaamiainen paikallisissa ravintoloissa maksaa paikasta riippuen kymmenisen liiraa (n. 3 €) ja kaiken kattava brunssi 25-30 liiraa eli alle 10 euroa.

Perusaamiaiseen sisältyy vaaleaa leipää, kananmunaa, paria erilaista juustoa, oliiveja, voita, hunajaa ja hilloa. Lisäksi tomaattia, kurkkua ja mahdollisesti muitakin vihanneksia tai hedelmiä sesongin mukaan. Kattavampaan aamiaiseen kuuluu juustoja, vihanneksi ja hedelmiä useampaa sorttia, viinilehtikääryleitä, turkkilaista jugurttia ja paljon muuta.

Lue lisää: Turkkilainen aamiainen ja Tepe Mountana - turkkilainen aamiainen vuoristossa


Hedelmä- ja vihannesmarkkinat

Hedelmät ja vihannekset ovat halpoja. Markkinoilta saa muutamalla kolikolla niin paljon tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, ettei niitä jaksa edes kantaa kotiin ilman kärryjä. Yhdellä liiralla (n. 0,30 €) saa esimerkiksi kilon mandariineja tai kilon tomaatteja. Kilo granaattiomenoita maksoi 2,50 liiraa (alle euron) ja kilo tavallisia omenoita tai porkkanoita 1,50 liiraa (n. 0,50 €)

Ruoka on muutenkin edullista. 10 liiralla (n. 3 €) saat kotiinkuljetuksena niin turkkilaiset keitot kuin kebabrullatkin. Yksin asuessa ei kotona tule juuri ruokaa laitettuakaan, vaan siellä tulee syötyä enimmäkseen vain hedelmiä ja vihanneksia.

Lue lisää kirjoituksestani: Markkinat Alanyassa


Turkkilainen kylpylä

Sanotaan, että paras tapa aloittaa loma Alanyassa on käydä nautiskelemassa perinteisestä turkkilaisesta kylpylästä. Toki itseään voi hemmotella pesulla muulloinkin kuin loman alkajaisiksi. Kylpyläkokemuksen jälkeinen rentoutunut olo sekä puhdas ja pehmoinen iho ovat koukuttavia.

Turkkilainen kylpylä eroaa suomalaisista kylpylöistä lähinnä siinä, ettei siellä juurikaan lotrata uima- tai porealtaissa, vaan keskitytään pesuun. Erilaiset kylpylät tarjoavat erilaisia kylpyläpaketteja, mutta noudattelevat pääsääntöisesti seuraavaa kaavaa: höyryhuoneessa tai marmoripöydällä maaten pehmitetään ensin ihoa, jonka jälkeen pesijä tulee kuorimaan kuollutta ihosolukkoa pois. Vartalo kuoritaan, saippuoidaan ja pestään päästä varpaisiin, jonka jälkeen vuorossa on vielä rentouttava öljyhieronta. Erilaisiin kylpyläpaketteihin kuuluu lisäksi esimerkiksi erilaisia hierontoja tai kasvonaamioita.



Kävelyt rannalla

Ei elämä pelkkää auringonpaistetta ollut aurinkorannikollakaan. Kolmeen kuukauteen mahtui myös huonoja päiviä. Vaikka yritin painaa stressit ja murheet taka-alalle ja keskittyä tunnustelemaan miltä minusta tuntuu, yritti alakulo ottaa välillä valtaansa. Parasta terapiaa oli silloin lähteä rannalle nuuskimaan meri-ilmaa ja kuuntelemaan aaltoja. Varsinkin Alanyan itäiseltä puolelta löytyy kilometritolkulla rantaviivaa, jossa saa kävellä rauhassa. Kuljeskelin pitkin rantaa ja keskitin ajatukseni vain rantakivien tutkiskeluun. Ihanien, pyöreiden ja aaltojen pehmeiksi hiomien kivien tutkiminen ja keräily oli suorastaan meditatiivista. Välillä istahdin rantakahvilaan teelle, joskus jopa viinille, ja seurailin rantaelämää. Parin tunnin jälkeen mieli oli jo paljon kirkkaampi, eivätkä harmitukset tuntuneet enää niin ylitsepääsemättömiltä.



Turkkilainen tee

Lopuksi vielä pieni, mutta melko oleellinen osa elämää Turkissa. Sitä hörpitään aamiaisella, lounaalla, päivällisen päätteeksi, asioinnin ja kaupanteon lomassa, kävelymatkan varrella sekä ystävän luona piipahtaessa. Paikalliset hörppäävät teensä uskomattoman kuumana ja heidän lasinsa on usein jo tyhjä, kun itse vielä hämmentelen tulppaaninmuotoista lasia, yrittäen saada punertavan juomani viileämmäksi. Sanotaan myös, että kuumassa ilmastossa elimistö käyttäää tehokkaammin lämmintä kuin kylmää juomaa. Siksipä teejuomat ovatkin erityisen suosittuja kuumissa maissa, kuten Aasiassa ja Arabimaissa.

Lue lisää Turkkilaisista juomista kirjoituksestani: Turkkilaisia juomia


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Kampanjan järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @titityyppi.


4 kommenttia:

  1. Miten tunnelmallisia kuvia!
    Alanyasta on monella epäilemättä aika negatiivinen kuva. Se on, minne kaikki pakettimatkailijat viedään juomaan halpaa Efestä. Arvostan, että näistäkin paikoista tuodaan esille paljon muutakin.
    aloitan oman kahden kuukauden road tripini kesäkuussa Turkista ja nimenomaan rannalta, mutta minulle oli ehdoton ei Alanya ja Marmaris ja muut pakettikohteet. Ehkä olisi pitänyt unohtaa omat ennakkoluulot. (Marmariksessa ja Sidessä olen ollut, eli ihan pelkkien ennakkoluulojenkaan varassa en ole, mutta noista reissuista aikaa jo oli 20 vuotta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa, että itsellänikin oli hurjat ennakkoluulot Alanyaa kohtaan, kun sinne pitkän tauon jälkeen menin. Ensi kertaa kävin siellä joskus -90 luvun alussa ja kun yhden hermoromahduksen seurauksena sinne päädyin uudelleen muutama vuosi sitten, niin en olisi ikinä uskonut kuinka sydäntä raastavan paljon jäin Turkkia kaipaamaan. Se oli uskomaton reissu, josta sain paljon rohkeutta, voimaa ja itseluottamusta sekä mukavia muistoja. Jotain taikapölyä siellä oli, jota en ole vielä muista paikoista löytänyt. Alanya on niin paljon muutakin kuin esimerkiksi "Matkaoppaat" ja "Alanyan sankarit" antavat ymmärtää.

      Tervetuloa joskus, esittelen mielelläni sen "minun Alanyani"! :)

      Poista
  2. Olen niin samaa mieltä tekstisi alkupään jutuista! Vaikka en ole Turkissa asunutkaan, olen kokenut samoja juttuja muissa lämpimissä maissa: ihmiset ovat avoimempia, aikaa vietetään yhdessä enemmän ja vieraita lähestytään helpommin. Olin matkaoppaana useamman vuoden, ja nyt Köpiksessä asuessani kaipaan sitä, että kaupan kassan kanssa vaihdetaan kuulumiset ja ihmiset lähtevät spontaanisti vaikka kahville, eikä sitä tarvitse suunnitella montaa viikkoa etukäteen. Tuntuu, että etenkin täällä ihmisillä on aina mukamas niin kiire, että ei ole aikaa tavata, tai sitten ei vaan voi irrottautua niistä omista rutiineista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapaamisten suunnitteleminen viikkoja, joskus jopa kuukausia, etukäteen kuulostaa valitettavan tutulta. Nimenomaan enemmän sellaista sponttaaniutta kaipaan ja sitä parhaani mukaan yritänkin harrastaa, tosin Suomessa aika vaihtelevalla menestyksellä. Alanyassa taas pidän siitä, ettei koskaan tarvitse olla yksin, jos ei halua. Jos ei muita kavereita juuri sillä hetkellä satu löytymään, niin aina voi marssia tuttuihin ravintoloihin, joiden omistajista ja henkilökunnasta on vuosien varrella tullut hyviä kavereita, osasta jopa kuin perhettä.

      Poista