Talvinen Nuuksio

Lobyn ensimmäinen Nuuksio-seikkailu.

Eilen oli loistava ilma pienelle Nuuksio-seikkailulle. En olekaan ennen käynyt Haukkalammen rengasreiteillä talvella. Ensimmäinen jännitysmomentti oli missä kunnossa ajotiet Nuuksioon mahtavat olla tämän talven lumimäärien jälkeen. Tiet olivat ihan OK kunnossa ja niin leveitä, että siellä mahtui kaksi autoa vastakkain. Paitsi tietysti minun tuurillani pikkutiellä vastaan tuli traktori ja sen ohittaminen teki vähän tiukempaa. Siitä selvittyäni aloinkin jännittämään onko Haukkalammella tarpeeksi parkkipaikkoja, koska en varmastikaan ollut ainoa, jonka keväisen aurinkoinen ilma oli saanut liikkeelle. Tyhjiä parkkipaikkoja isolla parkkipaikalla oli kuitenkin ruhtinaallisesti.

Lobyn kanssa odottelimme hetken seuralaisiamme ja heidän saavuttuaan suuntasimme tulentekopaikalle grillaamaan. Suklaa-chili-kaakaon ja makkaroiden jälkeen olikin aika pyörähtää Punarinnankierros. Ja Lobyn kanssa pyörähdettiin se vielä uudelleenkin.

Tie Haukkalammen luontotuvalle on aurattu, mutta muutoin polkuja ei talvisin hoideta patikoijia varten. Retkeilijöitä Nuuksion kansallispuistossa kuitenkin riittää, joten polut on hyvin tallattu eikä aivan umpihangessa tarvitse tarpoa. Punarinnankierros on rengasreiteistä helpoin eikä se sisällä jyrkkiä nousuja eikä laskuja, joten se ei ole liian haastava talvellakaan. Talvisessa metsässä sai kävellä rauhassa, vaikka parkkipaikalla olikin autoja ja kyseessä lyhin rengasreiteistä, niin ihmiset levisivät tasaisesti metsiin. Kaupungissa ladut ja hiihtäjät valtaavat talvisin metsäiset kävelytiet, joten oli ihanaa tarpoa metsässä ihan rauhassa, sekä kavereiden kanssa että yksin ja kiireettä. Ainut harmi, että meiltä on Nuuksioon noin tunnin ajomatka suuntaansa, joten kovin usein ja aivan pikkulenkeille ei sinne asti viitsi lähteä.

» Nuuksion kansallispuisto: www.luontoon.fi/nuuksio