Kauan odotettu ja ansaittu loma Egyptissä 8.-15.2.2010.
Snorkailemassa delfiinien suosimalla Dolphine house-koralliriutalla. Onnekkaimmat pääsivät delfiinien kanssa uimaankin, mutta pelkkä luonnonvaraisten delfiinien näkeminen sai kyyneleet silmiin. On ne niin hienoja eläimiä.
Hotellimme sijaitsi El Gounassa, joka on paratiisimaisen kaunis paikka. Myös rauhallinen, siisti ja turvallinen. Juuri sitä mitä halusimmekin. Hotellihuoneemme sijaitsi tuon palmun takana. Vain 15 metriä rannasta.
Iltanäkymiä omalta terassilta.
Oikeaa egyptiläistä elämänmenoa kävimme ihmettelemässä Kairossa. Miljoonien ihmisten suurkaupunki, joka on niin paljon muutakin kuin vain pyramidit ja sfinksi. Toki pyramidejakin tuli käytyä ihmettelemässä sekä ulko- että sisäpuolelta. Yllä oleva näkymä Gizalaisen hotellimme pihasta.
Sfinksi. Maailman suurin monoliittiveistos. Se on noin 20 metriä korkea ja 70 metriä pitkä. Kasvojen leveys on 4,15 metriä
Kheopsin pyramidi. Ikää n. 4500 vuotta ja korkeutta n. 140 m.
Kyllä Egypti on paitsi käsittämättömän vanhan, kiehtovan historian ja kulttuurin, myös mielenkiintoisen nykyelämän ansiosta vienyt minun sydämeni. Punaista merta, lämpöä ja aurinkoa unohtamatta. Niin paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa...
Yhdeksän vuotta sitten teimme uuden vuoden lupauksen yrittää yhteiselämää ja se lupaus pitää vieläkin. ♥
Aamiaiseksi lettuja, kuningatarhillon ja kermavaahdon kanssa. Laskevan auringon aikaan lenkki järven jäällä, kermaista lohikeittoa ja saaristolaisleipää graavilohen kera. Ruokalepo takkatulen lämmössä ja sitten puusaunan lämmitykseen. Veden haku järveen kairatusta reiästä. Pakkanen paukkui -25 asteessa, mutta kahden tunnin saunomisen ja puuterilumessa pyörimisen jälkeen veri kiersi eikä palellut enää yhtään.
Hiljaisuudessa kuului vain pakkasen pauke ja maalaisilmassa uni maistui. Joka "aamu" tuli herättyä vasta kello 13 jälkeen, vaikka yritti mennä aikaisin nukkumaankin.
Syksy on kiirehtinyt jo jouluun kuin varkain. Joulumieli on jäänyt jälkeen, mutta ehkä se ehtii vielä minutkin tavoittaa, kun huomenna saa jättää arjen taakse muutamaksi päiväksi. Aamulla leivon vielä valkosuklaajuustokakun ja matkataan Lahteen viettämään perinteistä perhejoulua.
Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie."