lauantai 13. syyskuuta 2008

Syksyn väreissä

Tänään olen kuljeskellut suurimman osan päivästä ulkona kameran kanssa. Katsokaa nyt näitä värejä, katsokaa ulkona ympärillenne! Siellä on upeaa! Ruskan jälkeen ehkä vielä enemmän odotan niitä huurteisia hetkiä, kun heinät ja lehdet saavat jäähileisen peitteen ja kimaltelevat auringossa kuin pienet timantit.




Luontoretken päätteeksi äidin tekemän lohisoppa ruisleivän kera maistui taivaalliselle.

Luontokuvausassistenteistani ei tänään ollut juuri apua...
...toinen vaan tuli eteen, söi heiniä ja heilutteli kuvaamiani kohteita...

...ja toinen villi lapsi juoksenteli henkensä edestä...

Juokse villi lapsi
juokse kauemmaksi
siellä kasvat vahvemmaksi
ja vapaammaksi
juokse henkesi edestä
ota toivon kipinä mukaan
taivas on täynnä kuumaa terästä
ehkä pian, sitä ei tiedä kukaan

- Pelle Miljoona

SuomiTour 2008

Blogiin lisätty heinäkuulle lisää kesälomareissumme kohteita ja kuvia.
Pyhäjoki, Kalajoki, Lohtaja, Kauhava, Koskenkorva, Humppila, Joutsa...

Yllä oleva kuva Pyhäjoelta Annalan kotiseutumuseosta.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Syysjuhla

Tänään piti lähteä reissuun, mutta sen sijaan korkattiinkin lahjaksi saatu kuohuviini pullo ja jäätiin kotiin juhlistamaan asuntokauppoja sekä nauttimaan rauhallisesta koti-illasta. Syksyisen pirteän kukkakimpun ostin Tapiolasta etsiessäni siskontytölle Littlest Pet Shop -synttärilahjaa.

torstai 11. syyskuuta 2008

Kuume

Olen ollut tämän viikon kotona flunssan kourissa. Nyt olo on voiton puolella ja huomenna pitäisi jo raahustautua töihin. Eilen tunsin itseni taas resurssien tuhlaajaksi jonottaessani kaksi tuntia terveyskeskuksen päivystyksessä saadakseni työnantajalle todistuksen perusflunssasta. Odotustilassa eräs vanhempi rouva tiuskasi minulle oikein hermostuneesti, että "No sulla on hyvät hermot", kun en lähtenyt mukaan hänen jupinaansa hoitajista, pitkistä jonoista ja niiden etenemisestä.

Sisustuskuume sen sijaan on edelleen nousemassa. Sen vuoksi linkkilistani elää ja kerään sinne enenevässä määrin sisustukseen liittyviä blogeja ja kauppoja. Uskallan ehkä jo sanoa asuntomarkkinoilla tärpänneen, kun tarjous on hyväksytty ja alkukaupat jo tehty. Pian minulla on oma pieni punainen tupa valkoisine ikkunanpielineen... oma pieni kasvimaa... oma kaivo pihassa... piharakennus, joka tulee olemaan mieheni valtakuntaa ja johon hän saa oman työpajansa... ulkovarasto polttopuille ja joponikin saa viimein muuttaa kotiin... Saan takan, saunan, tiskikoneen... Kenties saan isäni ylipuhuttua antamaan meille tupaantuliaislahjaksi sen ihailemani sinisen lipastonkin. Unelmani ovat toteutumassa, mutta en vielä ole oikein sisäistänyt sitä. Jos kaikki menee hyvin on ihana kamala muutto edessä marraskuussa.

perjantai 5. syyskuuta 2008

Tunti

Tänään töistä tullessani näin laitapuolen kulkijan kaatuvan ja lyövän päänsä katuun keskellä Tapiolaa. Hän käpertyi ja jäi maahan makaamaan. Kävin ravistelemassa häntä ja varmistin, että on kunnossa ja tajuissaan. Ensimmäisen hätäpuhelun soitin 16:41 ja jäin odottelemaan poliisien tuloa. Tunnin odottelin kaatuneen ja päänsä lyöneen Pekan kanssa apua, jota ei koskaan tullut. Noin vartin kohdalla toinen tyttö jäi kanssani odottelemaan ja soitti uudelleen hätäkeskukseen. Noin puolen tunnin kohdalla eläkkeelle jäänyt terveysalalla työskennellyt nainen liittyi seuraamme, soitti kolmannen kerran ja jäi kanssamme odottelemaan. Tunnin paikkeilla eräät nuoret miehet auttoivat Pekan läheiselle penkille istumaan ja veivät hänen viinapullonsa. Sinne jäi Pekka seikkailemaan, kun reilun tunnin jälkeen väsyimme odottamaan. Varmistin, että hän pärjää ja jää istuskelemaan kunnes pääsee taas kävelemään.

On se hienoa, että apu on noin lähellä, jos itselle tai läheisille joskus tapahtuu jotain ja jää makaamaan vilkkaasti liikennöidylle kävelykadulle. Auta armias, jos satut olemaan vielä humalassa. Moni tuli kyllä kysymään, että onko apua hälyytetty ja onko kaikki kunnossa. Moni kävi ottamassa maassa makaavasta kuvia kameroillaan ja kännyköillään. Vartija kävi paikalla pyörähtämässä. Muutama teini kävi rääpimässä päätään maassa makaavalle. Eräs siististi pukeutunut espoolaisrouva kävi sättimässä kuinka on Tapiola mennyt pilalle eikä olisi suuri menetys vaikka Pekan kaltaiset kuolisivat pois. Kertoipa hän tarinan kaatuneesta 80 vuotiaasta naisesta, jonka kanssa hän oli taannoin odottanut 20 minuuttia ambulanssin tuloa.
Tunnin aikana ehdin keskustelemaan myös Pekan kanssa mm. Pekka Puupäästä ja Justiinasta, Esa Pakarisesta ja Masa Niemestä, Tuntemattomasta sotilaasta ja Edvin Laineesta sekä evakko äidistä.

"I am Pekka, I am Grazy Man. En ainakaan Onnenpekka."

Niin surullista, että itkettää.

maanantai 1. syyskuuta 2008

Syksy tulee

Lähtö tulee hypyn lailla! Yhtäkkiä kaikki on muuttunut, eikä lähtijä saa hukata minuuttiakaan, hän nyhtää teltankepit maasta ja sammuttaa hiilloksen sukkelasti, ennen kuin kukaan ehtii estellä häntä taikka tulla mitään utelemaan; reppua selkään nostaessaan hän hyppelee, ja lopulta hän on tiellä, yks kaks rauhallisena kuin ties mikä vaeltava puu, jossa yksikään lehti ei liiku. Teltan paikalla on vain tyhjä suorakulmio vaalennutta ruohoa, ja myöhemmin aamulla ystävät heräävät ja sanovat: Hän on lähtenyt, syksy tulee.
-Tove Jansson-