Ikkunanpesua

Tänä kesänä pesin varmaan ensimmäisiä kertoja elämässäni ikkunoita. Olen aina muuttanut paikasta toiseen sopivasti parin vuoden välein ettei ikkunanpesimen varteen ole juurikaan tarvinnut tarttua. Pari ikkunaa tosin jäi vielä nytkin seuraavaa siivouspuuskaa odottamaan.

"Ikkunanpesu kannattaa, sillä lika vie valon tehosta jopa 40 prosenttia." kertoo Martat. Ihan niin paljon ei rapa meidän ikkunoissa vielä valotehoa vienyt, mutta tunne oli kyllä samanlainen kuin pistäessään silmälasit päähän, maisema kirkastui kummasti pesun jälkeen.

Mansikkamaa

Punainen tupa ja... Ei suinkaan perunamaa vaan mansikkamaa. Sieltä se sato on taas tulossa. Toissa kesänä istutin pari riviä taimia ja nyt ne ovat jo rönsyilleet lähes koko kasvimaalle. Viime kesänä sainkin jo oikein hyvän sadon pikku mansikkamaastani, vaikka oravat ja ampiaiset ottivatkin oman osansa sadosta.

Polku mansikkamaalle on tehty tiilistä jotka olivat jääneet yli lapsuudenkotini rakentamisesta. Pitää käydä hakemassa sieltä vielä lisää tiiliä ja tehdä mansikkamaalle vielä toinen samanlainen polku, jossa voi tepastella satoa korjaten ja rikkaruohoja nyppien.

Mansikkamaan vartija pötköttää terassilla.

Vartijan patjan päällinen on hieman haalistunut, mutta onneksi löysin kätköistäni vielä samaa kangasta, jotta saan ommeltua uusia kirkkaampia päällisiä.

Tavaroita joilla on tarinoita

Tavaroita joilla on tarinoita, kuten Kierrätyskeskuksen työntekijän haalarissa luki.

Talomme on rakennettu 1950-60-luvulla ja olen etsinyt aikakauden tyyliin sopivaa lipastoa olohuoneeseen. Suomen suurimmasta kierrätyskaupasta, Espoon Matinkylästä löytyi tämä, joka vastasi lähes täydellisesti sitä mitä olen etsinyt. Kävin sitä ensin ihailemassa ja seuraavana päivänä se olikin jo pakko noutaa miehen kanssa. Se on vain aavistuksen liian leveä ja korkea, joten kesälomaprojektina pitää sitä yrittää vähän siistiä ja tuunata.

Käymisen arvoinen paikka siis tuo kierrätyskauppa:
» Matinkylän kierrätyskeskus

Lipasto on aavistuksen liian leveä ja tulee muutaman sentin yli sille varatusta paikasta.

Länsirannikko

Vielä viikko töitä ja sitten paluu näihin maisemiin. Niin kauan kun se palaaminen on vielä mahdollista ennenkuin Fennovoiman ydinvoimahanke alkaa täällä mahdollisesti etenemään... Minua surettaa niin paljon, jos yksi näistä Suomen hienoimmista ja tunnelmallisimmista hiekkarannoista "vallataan" eikä siitä pääsisi enää nauttimaan. Puhumattakaan siitä mitä se tekisi niemen luonnolle.

Länsirannikon rannoilla on Suomen hienoimmat auringonlaskut. Ja hienoja rantoja siellä on vallattu ennenkin. Esimerkiksi Lohtajalla, jossa suurin osa Pohjoismaiden pisimmästä hiekkarannasta on vallattu puolustusvoimien käyttöön, harjoitus- ja ampuma-alueeksi.

Olen vielä vähän hämilläni siitä mitä ydinvoimasta pitäisi ajatella. En tiedä siitä, sen mahdollisuuksista ja heikkouksista, vielä tarpeeksi, jotta osaisin muodostaa siitä vahvan mielipiteen. Mutta sen tiedän, että tänne Hanhikivenniemeen en sitä halua! 

» Hanhikivi.net

Pyörittelyä

Uuden sohvan myötä ostin olohuoneeseen uuden maton, joka olikin sinne auttamattomasti liian pienen näköinen. Myöskään vanha punottu rahi ei sopinut enää olohuoneeseen sohvan kanssa. Molemmille löytyikin hyvä paikka eteisestä. Vanha rahi sai sieltä väistyä terassille ainakin kesän ajaksi. Saa nähdä mihin se sitten tulee pyöriteltyä.

Eteisessä asustelee Urho Gekkonen ja rahin päällä on hyvä istuskella seuraillen sen puuhasteluita.

Juhannuksena onkin aikaa pyöritellä, kun mies on töissä koko viikonlopun ja minä yksin kotona. Olen yleensä juhannuksen aikana virkistänyt muistia edellisen kesän lomareissusta tekemällä siitä kuvakirjan.

Vanha koulutaulu kertoo onteloeläimistä. Se on vuodelta 1917
ja löysin sen viime kesänä Sysmän kirjamarkkinoilta.

Kuvat kertovat vieraille minkälainen ötökkä terraariossa asustaa, jos
Urho sattuu olemaan piilossa nokosilla. Skarabee on tuotu Egyptistä.

Katselualueen vanha rahi sai muuttaa kesäksi terassille.

Valoleicci

Tiettyyn aikaan illasta keittiötuolien selkänojilla leikkivät ikkunalaudalla olevien kasvien varjot.
Kuppeja tuikkukynttilöille ostin joskus Askosta. Niiden nimi oli Valoleicci.