Kesäaika

Kesä edessä, talvi takana.

Taas on kelloja ruuvattu kesään päin. Tämän kellokuvan minulle kaupitteli lähes 10 vuotta sitten joku valokuvaaja Helsingin rautatieasemalla. Hän sen on kuulemma itse kuvannut ja vedostanut. Kuva on tietääkseni Saint Lazaren asemalta Pariisista ja siinä on ranskalaisen Arman nimisen taitelijan teos nimeltä "L'Heure De Tous".

Kuningasajatus

Päivän kuningasajatus oli lähteä päiväseikkailulle Porvoon vanhaan kaupunkiin. Sieltä ostin tämän Reetta Isotupa-Siltasen signeeratun jäljennöksen työstä Kuningasajatus.

www.designdeli.fi

Alunperin Porvoo-ajatus lähti halusta vierailla täällä Desing Delin liikkeessä tutustumassa sen Delissu's tuotemerkkiin ja Haukku-kuosiin.

www.vanhaporvoo.fi

Porvoosta palatessani ja hakiessani miestä treeneistä eksyimme vielä Viherpajan japanilaiseen puutarhaan. Muistin kirsikkapuiden kukkivan pääsiäisen aikoihin, maaliskuun lopulla, mutta tämän vuoden näyttävimmästä kukinta-ajasta olin auttamattomasti myöhässä.
Oma viehätyksensä paikassa oli silti ja karpit ihania, vaikka hieman rähjääntynyt paikka olikin sitten viime käynnin.

www.viherpaja.fi

Kukkuu

Rapu ymmärsi heti siskontytön kangaspuiden alle
askarteleman kurkistusikkunan syvimmän olemuksen.

Eläinlääkäristä saimme tänään hyviä uutisia
ja ensiyön saamme taas nukkua rauhassa.

Rakkaimmat

Perheenjäseneni. Ystäväni. Rakkaimpani.

Mökkireissuamme varjosti Rapu-koiran kyljestä löytynyt patti. Muutama vuosi sitten menetin rakkaan Ronja-bokserini ärhäkästi levinneeseen syöpään. Suru ja ikävä muuttavat muotoaan, mutta eivät unohdu koskaan. Siksi olen niin neuroottinen pattien kanssa.
Tänään kävimme Rapun kanssa lääkärissä ja valitettavasti kyseessä ei ole pelkkä rasvapatti. Kyseessä voi olla toki muutakin kuin syöpä. Ohutneulanäyte lähetettiin jatkotutkimuksiin ja raastava odotus jatkuu...

Olen vahvasti koiraihminen ja perheessämme on ollut aina koiria. Koirat ovat minulle elämäntapa ja harrastus. Mökkikuistillekin on koirille tehty oma kapea portti, josta nelijalkaiset ystävät pääsevät kulkemaan omia teitään.

Mökillä

Joululahjaksi pyysin lupaa antaa uuden kodin ja pelastaa 30 vuotta vanha isojopo mökiltä ruostumasta. Aivan liian hieno pyörä seisomaan joutilaana puuliiterissä. Lupa heltisi, mutta jopo on vielä mökillä odottelemassa kevättä. Pyöräilykelejä odotellessa olen lueskellut myöskin joululahjaksi saamaani jopo - Miten Joposta tuli jopo - jokaisen polkupyörä -kirjaa, jossa on viehättäviä kuvia ja tarinoita tästä legendaarisesta menopelistä.
Vihreän jopon kaveriksi kuvasin toisenlaisen menopelin, vihertävän soutuveneen pohjan, joka myös odottaa kevättä ja vesille pääsyä.

Astetta vanhempi Pauligin peltinen kahvipurkki ja muita tavaroita mökin nurkasta, jotka ovat kuulemma peräisin isomummoltani, eli äitini äidin äidiltä.
Toisessa kuvassa lapsuuden maisemia. Kangaspuiden alla on leikitty monet leikit äidin paukuttaessa mattoja, ryijyjä, liinoja ja paljon muuta.

Lohikeitto

Perinteinen mökkieväs. Sopii niin kesään kuin talveenkin.
Ja ohessa nautitaan saaristolaisleipää graavilohen kera.

Kermainen lohikeitto

• 400 g perunaa
• 300 g lohta kuutioina
• 2 rkl silputtua sipulia
• 1 rkl voita
• 2 l vettä
• 2 dl kermaa
• 1 tl suolaa
• 3 rkl tilliä
• valkopippuria
• 50 g voita

Kuullota silputtu sipuli voissa padan pohjalla. Kuori ja kuutioi perunat, lisää kattilaan, kaada vesi päälle ja mausta suolalla.
Keitä 20 minuuttia. Lisää kerma, tilli, ripaus valkopippuria ja lohikuutiot. Anna kiehua 3-4 minuuttia.
Lisää voi, koristele tillillä ja tarjoa.

Ja jälkiruoaksi, iltapalaksi tai vaikka aamiaiseksi voissa paistettuja lettusia kuningatarhillon ja kermavaahdon kera.