perjantai 23. marraskuuta 2012

Kuusi muistoa kesästä

Blogeissa kiertää tällä hetkellä haaste, jossa pitäisi valita kuusi vapaa-aiheista kuvaa viime kesältä; kuvia esimerkiksi suosikkikasveista, kesän projekteista, onnistumisen ilosta, reissuista tai mistä vain ilahduttavista ja kesäisistä asioista. Näin vuoden pimeimpään aikaan keikkuessa kesä saattaa tuntua vähän kaukaiselta ajatukselta, mutta enää vain kuukauden päivät ja sitten päivä alkaakin taas pitenemään.

Koska minua ei varsinaisesti kukaan haastanut ja kesäisiä kuvia löytyisi näköjään vaikka kuusikymmentä, otin vapauden omiin käsiini ja päätin valita kuusi muistoa kesästä.


Mansikat. Eräs päivä olimme lähdössä mansikkaostoksille, kun äitini sai jotenkin houkuteltua koko porukan mansikkapellolle keräämään mansikat itse. Suostuin lopulta sillä ehdolla, että palkaksi saisimme illalla pannaria tuoreiden mansikoiden kanssa. Pellolla oli työnjohtajana hyvinkin persoonallinen ja suorasukainen tytteli, joka oli ilmeisen huvittunut amatöörien keräilytouhuista. Reilun tunnin ahertamisen tulokseksi saimme kuitenkin neljään pekkaan kerättyä ämpäreihimme mansikoita 21,5 kiloa ja ehdimme pellolta pois juuri ennen sadekuuron alkua.


Roadtripit. Oman haasteensa paikka voisi olla vaikka kuusi kesämuistoa erilaisista paikoista, koska ihania paikkojahan tuli taas kesäisellä Suomi Tourillamme kierrettyä ja niistä saisin helposti toiset kuusi muistoa kasaan. Viime kesänä tosin kilometrejä ei mittariin kertynyt kovinkaan paljon ja teimme lähinnä vain satunnaisia päivän tai parin täsmäiskuja muutamaan kaupunkiin. Tämän postauksen kuvat keskittykööt kuitenkin lähinnä kesään ja lomaan mökillä. Kuvia roadtripeiltämme löydät lisää Suomi Tour -blogimme puolelta.





Joutilaisuus. Sitä kai se on, kun ei tarvitse tehdä mitään, eikä ole kiire minnekään. Kun voi napata nipun naistenlehtiä kainaloon, kipittää laiturinnokkaan tuulettumaan ja nököttää siellä vaikka tuntikausia. On aikaa kuunnella ja katsella; huomata pienen pieni häntänsä menettänyt sisilisko paistattelemassa päivää vanhalla puupenkillä ja tarkkailla pesuettaan paimentavaa sorsaemoa. Seurata kuinka sudenkorennot rapistelevat kisaillessaan ja kuikuilla kuikkaa, joka on tuonut perheensä näytille. Kun kuikkaperhe katosi näyttömöltä kaislikkoon, lipui estradille pari joutsenta. 



Unet. Ne maistuivat aitassa, jota olimme toissa kesänä mukana rakentamassa ihan omin pikku kätösin. Tai aluksi siellä oli kylläkin niin paljon hyttysiä, että ei maistunut. Mutta helpotus pillikinttujen yöllisiä ininöitä vastaan löytyi kauppareissulta ostetuista hyttysverhoista. Niiden suojissa sai nukuttua rauhassa, vaikka koirat välillä avasivatkin hyttysille reittejä verhon suojiin ja pariin otteeseen repivät koko verhoviritykset alas katosta.



Auringonnousut. Joka aamu auringonnousun aikaan joutsenet herättivät huutokonsertillaan. Mieleen on erityisesti painunut eräs aamu, kun jostain syystä, jota emme onnistuneet enää muistamaan, mieheni yöpyi mökissä ja minä uinailin aitassa. Joutsenten ääniin herätessäni hiippailin rantaan, jossa mieheni oli jo odottamassa. Sanattomasti sovitut treffit laiturilla kello 03:51 peilityynen Päijänteen rannalla. Istuimme vain hiljaa ja seurailimme aikamme joutsenten aamutoimia, auringon kurotellessa maailman reunan yli ja värjäten maiseman punaisellaan. Auringon noustua hiippailimme itse vielä hetkeksi takaisin unten maille.


Koirat. Loppukevennykseksi vielä pakollinen koirakuvakin elämäämme ihastuttavista ja toisinaan myös vihastuttavista mökkiseuralaisistamme; "Tulkaa vain pikku hobitit, kyllä täällä jalat ylettää pohjaan..."

Kesäisiä kuvia ja muistoja lukisin mielelläni myös Huvikumpu, KiikinKotiKolo, KuoppakumpuMustikkasmoothie, Ponille (ja muille) kyytiä, Sillä mennään mitä on sekä Tuulentupa -blogeista.
  

3 kommenttia:

  1. Loppukevennys on niin hyvä - saa hymyilemään väkisinkin. "Ei tässä syvää ole, senkus hyppäätte vaan..."

    VastaaPoista
  2. Kiitos haasteesta! Jotain samantyyppistä meidänkin kesäkaipuusta varmaankin tulee olemaan. Missä on se aurinko, joka kesällä edes hetkellisesti pilkahteli meille. Tuntuu siltä ettei sitä ole näkynyt aikoihin.

    | mustikkasmoothie.blogspot.com |

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia. Kiitos haasteesta. Mä vaan mietin, otinko kesällä mitään kuvia, kun on mennyt niin sumussa ja humussa elämä.

    VastaaPoista