tiistai 11. marraskuuta 2014

Suuri suru ja ikävä



Jewbull´s Diana Ross "Rapu"

12.7.2002 - 9.11.2014

Pelätty hetki koitti. Vuosi sitten Rapulla todettiin sydänvika, arytmogeeninen oikean kammion kardiomyopatia eli rytmihäiriöitä tuottava sydänlihaksen rappeutumissairaus. Se konkretisoi sen tosiasian, että luopumisen aika on edessä. Lääkkeiden avulla saimme kuitenkin vielä lähes vuoden lisäaikaa.

Sunnuntaina Rapu nukkui pois, kauniisti omalla paikallaan sohvalla. Tulimme kotiin isänpäiväajelulta ja Rapu nukkui eikä koskaan enää herännyt. Oli vielä ihan lämmin, näytti levolliselta ja siltä, että vain nukkuu sikeästi. Rapun ei tarvinnut olla lähdön hetkellä yksin, toinen 12-vuotias bulldoggimme Pökö oli kaverina vieressä nukkumassa loppuun asti. Olen niin surullinen, mutta näin sen lähdön toivoikin tulevan; kotona, rauhallisesti ja turvallisesti omalla paikalla. Ja olen kiitollinen siitä, että saatiin pitää pikku Puikkonen kotona vielä viimeinen yö. Silittää turkkia ja pitää vielä tassusta kiinni ennen viimeistä matkaa. Viimeiselle matkalleen Rapu lähti kainalossaan se ainoa lelu, jota se säilöi ehjänä 12 vuotta eikä repinyt palasiksi, kuten muita leluja, lutkutti ja imeskeli vain kuin äitiä.

Rapu oli hyvä koira. Maailman iloisin bulldoggi. On niin paljon muistoja. Sydämeni on särkynyt ja silmät itketty turvoksiin.
En voi uskoa, että Rapu on nyt poissa.
 

6 kommenttia:

  1. Kauniisti sai Rapu lähteä <3 Lämmin osanotto suuressa surussasi <3

    VastaaPoista
  2. Voi Tiina. <3 mulla on ollut niin paha mieli teidän perheen puolesta, etten ole osannut edes sanoa mitään.

    Elämäni raskain teko oli, kun päätin, että nyt on Pepin aika mennä. Rapusen poismeno tapahtui omassa kotona parhaiden ystävien läsnäollessa. Enempää tuskin voi toivoa.
    Hurjasti voimia, pitäkää huolta toisistanne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiira. Oloa helpottaa, kun saa ajatella, että ei Rapu ole kokonaan poissa. Se elää ikuisesti meidän muistoissamme. Rapu oli iso osa meidän elämää ja se saa tulla mieleen asioista ja esineistä, Rapua saa muistella ja siitä saa puhua. Rapu oli legenda jo eläessään ja siitä riittää monia muistoja. Uusia muistoja ei vaan enää tule.

      Poista
  3. Rapu elää myös meidän muistoissa. Kuvissa, jotka sinä otit, kun Erika oli puolen vuoden, pyöreä pulloposki ja vieressä toinen pulloposki Rapu. <3 Hoitoreissu tässä ihan taannoin, vaikka onhan siitäkin aikaa...vanhus oli niin vanha jo, mutta muistot säilyy. Tippa jos toinenkin on vuodatettu täälläkin. Haleja ystävä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna. Olinkin jo unohtanut, että sinä olit täällä Pissa-Liisaa hoitamassa. Silloin Rapu pääsi suhteellisen ketterästi vielä alakertaankin. Viimeiseen vuoteen ei Rapulla ollut alas enää asiaa.

      Poista