sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Enää ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Oma karppi on jalassa aina.
Tatuointi on vielä kesken, jatketaan joulun jälkeen loppuun.

Minulle se symboloi nimenomaan sitkeyttä ja periksiantamattomuutta.
Ja niitä on totisesti tarvittu viime aikojen ponnisteluissa.

Tässä lisää karpin tarinaa:

Lĭyú tiào lóngmén -

Karppi hyppää lohikäärmeportista

Kuuluisa tang-kauden runoilija Li Bai on sanonut: ”kun nousee Lohikäärmeportin läpi, maine kasvaa kymmenkertaiseksi” (Yi deng longmen, ce sheng jia shi bei).
Tästä on kiinalaisten kielenkäyttöön vakiintunut sanonta ”karppi hyppää lohikäärmeportista”, lĭyú tiào lóngmén. Sillä tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka saavuttaa menestystä, saa osakseen suosiota, arvon tai aseman nousua.
Lĭyú tarkoittaa karppia, tiào on verbi ”hypätä, loikata”, lóngmén merkitsee kirjaimellisesti ”lohikäärmeporttia” (lóng = lohikäärme, mén = portti).
Sanonnan alkulähde löytyy Kiinan Keltaiselta joelta (kiinaksi Huang he). Kiinan Shanxi:n provinssissa, Hejin'in ja Hanchengin maakuntien paikkeilla Keltainen joki virtaa vuolaana syvässä kanjonissa. Tällä kohtaa joen vedet syöksyvät uomassaan valtavan voimakkaana virtana ja putoavat jyrkästi alaspäin muodostaen pauhaavan kosken. Joka vuosi kevään koittaessa tuhannet ja taas tuhannet karpit uivat virranjuoksua ylöspäin, ja taistelevat tiensä läpi kuohujen pyrkien yläjuoksulle kutemaan. Virta on kuitenkin niin voimakas ja nousu yläjuoksulle niin suuri, että vain muutamat harvat yksilöt onnistuvat yrityksessään.
Kansan suussa on jo aikojen alusta kulkenut sellainen uskomus, että ne harvat sinnikkäät ja onnekkaat karpit, jotka tuota koskea vastaan taistellessaan onnistuvat sen ylittämään, muuttuvat yläjuoksulle päästyään lohikäärmeiksi, kiinaksi lóng. Tästä syystä tuo jylisevä koski on saanun nimen lóngmén ”lohikäärmeportti”.
Lĭyú tiào lóngmén, ”karppi hypää lohikäärmeportista” sanonta on siis alunperin lähtöisin tuosta jokakeväisestä luonnonilmiöstä, kalojen noususta yläjuoksulle kutemaan. Nykyisin sanontaa käytetään kuitenkin vertauskuvallisesti tilanteessa, jossa joku onnistuu ponnisteluissaan, saa suosiota ylemmältä taholta tai saavuttaa paremman aseman ja kokee statuksen nousun. Silloin ihminen ylennetään tavallisen kansan joukosta lohikäärmeiden kastiin, valittuihin.
Vaikka sanonnassa puhutaan karpeista, nykyisin ollaan kutakuinkin sitä mieltä että Keltaiseen jokeen ja Lohikäärmeportista yläjuoksulle nousevat kalat eivät suinkaan ole, eivätkä ole olleet karppeja, vaan sampia. Sampi, kiinaksi you yu tai chan yu, on huomattavan isokokoinen kala, jonka pää ja selkäevä saattavat hyvinkin kaukaa katsottuna antaa vaikutelman lohikäärmeestä. Kun sammet vielä kosiskellessaan hyppivät vedessä näytellen punaisina hohtavia eviään, ei lienen mikään ihme että rannalla näkyä seuranneet ihmiset ovat kuvitelleet näkevänsä lohikäärmeitä kisailemassa... Se, että kaloja on kutsuttu karpeiksi, johtunee vain väärinkäsityksesta. Yhtäkaikki, lĭyú, karppi, on jäänyt elämään tähän sanontaan.
[klik]

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Japanilaisen puutarhan syksy

Muuttopuuhien lomassa kävin lepuuttamassa ajatuksiani ja ihailemassa taas karppeja Viherpajan japanilaisessa puutarhassa. Viehättävä pieni oma maailmansa, ja mikä parasta, vain parin kilometrin päässä uudesta kodistamme. Täällä tulen vierailemaan vielä useammin ja tutustutan tänne kaikki kyläilijämmekin. Ei mikään hassumpi paikallisnähtävyys.




Tämä on yksi suosikkikarpeistani. Se on niin kaunis.

Toinen suosikki on täysin oranssi mustilla suomuilla.
Sitä olen kuvaillut aikaisemmin mm. täällä.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Laatikkoelämää

Laatikkopinot kasvavat, mutta vielä on paljon pakkaamista.
Ja minä kun luulin aloittaneeni hyvissä ajoin...

Eläinlääkäristä saimme eilen onneksi hyviä uutisia, polvissa ei ole nyt mitään kriittistä, joten niitä ei tarvitse alkaa leikkaamaan. Kunhan saamme muutettua pitää aloittaa kuntokuuri uusissa lenkkeilymaastoissa, jotta saadaan paremmat lihakset niveliä tukemaan.
Koirien lääkkeitä säilytetään tässä Mad doctor -peltipurkissa.

Tänään pääsin talolle valoisan aikaan ensimmäistä kertaa nyt kun se on meidän. Kävin hakemassa lähistöllä asuvan isäni mukaan katsomaan tiluksia. Hän on asunut koko ikänsä Vantaalla ja on mitä mainioin paikallisopas, hänen tarinointinsa antaa uusiin kotikulmiin syvyyttä ja saa Vantaankin kuulostamaan ihan kelpo paikalta elää.
I love Vantaa -kassin sain isältä ensimmäisenä tupaantuliaisena.

Vielä kuva ilta-auringon valossa kylpevästä tuvastamme ja pihamaasta pihakaivoineen.

torstai 30. lokakuuta 2008

Punainen tupa

Hiljaista blogirintamalla ja syy on tässä.

Pieni punainen tupa on nyt meidän. Muuttovalmiina odottaa. Illat täyttyy pakkailusta ja pakkohan siellä on ollut käydä ilta-ajeluilla mittailemassa, hipeltämässä ja fiilistelemässä. Varsinainen muutto lienee jo viikon päästä. Ammattitutkintoni näyttökokeet on ensi viikon torstaina sekä seuraavana maanantaina ja nyt siis näyttää siltä, että varsinainen muutto rysähtää siihen keskelle. Näinhän sen juuri suunnittelinkin. Eli en.
Lisäksi siihen väliin perjantaiksi varasin jo kuukausia sitten ajan uutta tatuointia varten.
Luottamusta näyttötutkintoa kohtaan lisää vielä se, että tiedän kyllä monta henkilöä jotka siihen ovat osallistuneet, mutta kukaan ei ole päässyt siitä ensi yrittämällä läpi. Vasta kertaamalla. Mutta minä olen ensimmäinen! Olenhan?
Kaiken tämän päälle vielä Rapu-koirallani on kipeät jalat ja huomenna menemme lääkäriin kuulemaan tuomion joudummeko leikkaamaan toisenkin polven ja mikä vaivaa lähes vuosi sitten murtunutta varvasta. Tällä viikolla oli tietenkin eläinlääkäripäivät, jonka takia sain ajan vasta huomiseksi ja joudun jäämään pois ystäväni 30-vuotisjuhlista.
Marraskuun aikana pitäisi myös päätoimittaa ja taittaa bulldoggiyhdistyksemme jouluinen jäsenlehti, mutta se on onneksi jo aika hyvällä mallilla ja sen taitto on ollut hyvää treeniä näyttötutkintoja varten.

Kerääntyykö kaikki asiat nyt kasaan vai tuntuuko minusta vain siltä?
Tuntuu, että aivan liian paljon isoja asioita tapahtuu samaan aikaan ja välillä joutuu tosiaan kamppailemaan, että selviäisin tästä kaikesta kunnialla. Ystävät ja tuttavat ovat kuulleet varmasti kyllästymiseen asti muuttohöpinöitä sekä kiukkuväsymystäni. Koittakaa jaksaa vielä hetki.

tiistai 23. syyskuuta 2008

Helsinki Design Week

Torstaina 25.9. se alkaa, Helsinki Design Week 2008.
Kaapelitehtaan Design Markettiin ainakin tekisi mieli mennä, mutta uskaltaakohan sinne näin pahassa sisustuskuumeessa, uutta kotia odotellessa mennäkään. Petolliseen aikaan tulossa tämä viikko. Muutama juttu on mielessä ja jos sellaisia löytyy niin en ehkä taaskaan voi vastustaa kiusausta...

Myös Show 100 -näyttely kuulosti mielenkiintoiselta.

www.helsinkidesignweek.com

lauantai 20. syyskuuta 2008

Uuteen kotiin

Olen yrittänyt pitää näppini kurissa ja ostaa uusia asioita vasta sitten, kun olemme päässeet muuttamaan, saaneet tavarat paikoilleen ja katsoa sitten mitä tarvitsee. Mutta odottavan aika on piiiiiiitkä ja pieniä lipsahduksia on jo sattunut. Esimerkiksi tämä kannellinen emaliämpäri Mokosta biojäteastiaksi tai pihalle koiranpökäleitä varten...

... ja eilen piti mennä ostamaan Ikeasta vain henkareita ja muutamia laatikoita muuttoa helpottamaan, mutta mukaan tarttui myös nämä pari Felicia-huopaa. Noita ruskeita meillä on nytkin, mutta tuota uutta väriä en voinut vastustaa.

Tänään siivoilin ja pakkailin jo keittiön kaappeja. Heitin suurimman osan resepteistä menemään, turhaan seisovat kaapeissa, kun netistä löytyy reseptit helposti. Tämän haalistuneen reseptin halusin kirjoittaa vielä talteen:

Smetanainen broilerivuoka

3 dl pitkäjyväistä riisiä
kanaliemikuutio
2 sipulia
400 g broilerisuikaleita
1 ½ tl mustapippuria
3 tl currya
ripaus suolaa
2 dl juustoraastetta
2 prk smetanaa
(kermaa)

  1. keitä riisit kanaliemessä
  2. kuullota silputut sipulit öljyssä
  3. kypsennä broilerisuikaleet pannulla ja mausta mustapippurilla, currylla ja suolalla
  4. sekoita jäähtyneet riisit, sipuli sekä broilerisuikaleet sekä smetana ja juustoraaste (jätä ½ dl ripoteltavaksi pinnalle) keskenään ja kaada voideltuun vuokaan.
  5. jos haluat ruoasta hieman löysempää, lisää vielä tilkka kermaa.
  6. kypsennä 200 asteessa noin puoli tuntia
4-5 annosta
Valmistusaika: 45 min