sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Virvon varvon

Löysin tämän kuvan pari vuotta sitten arkistojen kätköistä ja askertelin siitä pääsiäiskortit kuvassa esiintyville ystävilleni. 20 vuotta on virpomisreissuistamme vierähtänyt ja ystäviä ollaan edelleen. Siihen aikaan mahtuu vaikka minkälaisia reissuja. Minä olen kuvassa oikealla.

Meillä oli aikoinaan tapana käydä virpomassa koko kylä. Asuttiin maalla ja silloin kaikki tunsi toisensa enemmän tai vähemmän, mutta virpojat otettiin ystävällisesti vastaan. Ahneus ei kuulunut sanavalikoimaamme, oltiin tyytyväisiä palkkoihin joita saatiin, jos saatiin. Muistan kuinka virpomissunnuntaihin valmistauduttiin askartelemalla oksia ja suunnittelemalla asustusta. Muistan pajunoksat ja pajunkissat. Höyhenet ja kreppipaperit. Muistan tuon pienen punaisen nyssäkän, johon keräsin virpomispalkkani. Muistan kuinka pääsiäinen oli kevään merkki ja kuinka hiekkainen kylätie alkoi jo paikoitellen paljastumaan lumen alta.

Maailma muuttuu. Ihmiset eivät tunne enää edes seinänaapureitaan. Pikkuvirpojiakin vältellään, pakoillaan ja niitä kohtaan ollaan jopa vihamielisiä. Mitä lie kasvaa seuraavasta sukupolvesta, jotka erakoituvat entisestään ja kohtaavat tylyn asenteen jo perinteisellä lapsenmielisellä virpomisreissullaan. Virpomismuistoja ja traumoja tulee kuitenkin muisteltua koko loppuikänsä.

Meillä pikkumunat ovat kyllä odottamassa uskaliaita pikkuvirpojia, jotka uskaltautuvat soittamaan tuntemattomienkin ovikelloja ja sanomaan tuntemattomille ihmisille sanan tai pari, ehkäpä runoilemaan kokonaisen virpomisloitsunsa.

3 kommenttia:

  1. Kävikö kukaan?

    Nykyään kun on kaikenmaailman summerit ja ovikoodit ni eihän virpojat pääse taloihinkaan... Kirkkonummella sitä on ihan toinen meno, trulleja tienposket ja pihamaat täynnä. Me muutetaan sinne HETI kun saadaan tarpeeks rahaa kasaan!¨

    Koska muuten syödään? Alkaa jo oleen nälkä! :D

    ♥: Iia

    VastaaPoista
  2. Näin pari noitaa ja pupua, mutta kukaan ei löytänyt tai uskaltautunut meidän sisäpihallemme asti.

    Minäkin epätoivoissani katselin jopa rivitaloja tänään Kirkkonummelta, mutta hinnat näytti sielläkin siltä, että ei taida onnistua tässä elämässä :(

    VastaaPoista
  3. onnistuu! kun pääteään että onnistuu. Toistaiseks hinnat hipoo pilviä, mutta jonain päivänä meillä Tiina on omat kodot Kyrsälässä, koska mä en ainakaan hirveän pitkälle voi muuttaa, huomasin sen lauantaina että mulla on täällä ihan hirveästi ihan ihania ihmisiä. Mitä muuta sitä elämältä voikaan toivoa oikeestaan kun sitä rakkautta, kaikessa muodossa..!

    ♥: Iia

    VastaaPoista