Linnoitus

"Onpa hyvä, että viileni välillä" virkkoi isäni. Mutta minä olin toivonut ja odottanut aurinkoa viikonlopuksikin. Kun olen vapaalla. Katseltuani kesää arkipäivät toimiston ikkunan takaa. Viikolla saa sataa ja olla pilvistä. Ainakin vielä pari viikkoa lomaa odotellessa.

Elämäkään ei ole aina yhtä auringonpaistetta. Välillä vaan on hetkiä, kun kaikki näyttää niin mustalta.


Kun ulkona ei ole tarvinnut nauttia auringosta, olen rakennellut pesää. Istuttanut samettiruusut v2.0 ja sitten odottanut sadetta, jota ei kuitenkaan koskaan tullut. Löytänyt tuolin, jonka ympärille aloin rakentamaan linnoitustani. Kaivellut muuttolaatikoita. Siirtänyt kymmeniä kirjoja kirjahyllystä, siirtänyt hyllyä ja latonut kirjoja takaisin. Ja mustavalkoisista itsevedostetuista kuvista puheenollen ripustanut niitä seinälle, joka paljastui kirjahyllyn takaa.

Ja kaiken päätteeksi pannaria tuoreiden mansikoiden ja kermavaahdon kera. Näillä eväillä kohti valoisempaa viikkoa.