Jäärouva

Palataan vielä vuodenvaihteeseen. Joulun jälkeen suuntasimme rakettipakolaisiksi mökille. Musta poikamme pelkää kuollakseen ilotulituksia ja pääkaupunkiseudulla niitä paukutellaan aivan liikaa ja liian pitkään, joten lähdemme suosiolla evakkoon. Samalla saamme hengähtää jouluhulinoiden jälkeen, sulatella kinkkua rauhassa ja viettää hääpäiväämme.

Vuodenvaihteessa säätilat vaihtelivat kovista pakkasista suojaisiin lumipallokeleihin. Mennessämme mökille joulun jälkeen ulkolämpötila oli nollan tietämissä, mutta mökki itsessään oli kuin jääkaappi ja sen sisällä oli 8 astetta pakkasta. Ennenkuin mökki saatiin lämpimäksi saatiinkin käydä ulkona lämmittelemässä.

Eräs päivä taas pääsimme todistamaan erikoista luonnonilmiötä, kun Jäärouva nousi järveltä sankan ja kylmän sumun turvin, kuorruttaen hetkessä puut ja jopa hiukset sekä koiran karvat valkoiseen kuuraan. Jäärouvan piipahdus kesti tunnin verran, kunnes se taas vetäytyi järvelle jättäen jälkeensä kauniin kuuran.

Pakkaspäivien jälkeen taas palasivat lumipallokelit ja rakensimme itsellemme hiljaisen seuralaisen uutta vuotta vastaanottamaan.

Nyt talven edettyä jo helmikuun puolelle täytyy vain ihmetellä mihin katosi kokonainen tammikuu tuosta välistä? Ehkä alkuvuodessakin pitäisi olla jotain mukavaa odotettavaa, joka pitäisi minut käynnissä eikä päästäisi vajoamaan arjen harmaaseen sumuun.