Tällä reissulla opimme puhumaan muutaman sanan turkkia. Opimme perustervehdykset ja muutama muukin sana jäi mieleen. Jo muutama sanakin auttoi siihen, että innokkaimmat kauppiaat huomasivat, että emme ole ensimmäistä kertaa matkassa eivätkä hokeneet meille kaikkien kuluneimpia turistiletkautuksia. Itse en ole tosin muutenkaan kokenut turkkilaisten kauppiaiden ja sisäänheittäjien huuteluita ahdistaviksi, eivätkä kauppiaat ole niin päällekäyviä kuin esimerkiksi Egyptin turistikohteissa aikoinaan. Työtään he vain tekevät ja kulttuuri turistikohteessa nyt vain on sellainen. Rupattelu ja tinkiminen teekupposen äärellä kuuluvat asiaan ja nykyään turistipoliisi voi napsauttaa sakon röyhkeimmille ja turhan innokkaille kauppialle. Törkeyksiä meille ei ole koskaan huudeltu perään, vaikka olemmekin lähteneet kaupasta tyhjin käsin pois pitkistä hintaneuvotteluista huolimatta. Keskustasta löytyy paljon myös isompia vaateliikkeitä, joissa on kiinteät hinnat eikä niissä harrasteta tinkimistä. Niistä voi selviytyä nopeasti sisään ja ulos, eikä tarvitse jaaritella kenenkään kanssa, jos ei ole sosiaalisella tuulella. Tosin aktiiviseen kaupitteluun ja palveluun tottuneena niissä liikkeissä saattavat myyjät ja myyjättäret tuntua joskus liiankin passiivisilta. Välillä haluaa palvelua ja on aikaa pidemmillekin rupatteluille. Ystävättäreni osti nahkatakin, jonka hihojen lyhentämistä odotellessa rupattelimme kauppiaan kanssa yli tunnin ja opettelimme turkkia. Kirjoittelimme uusia sanoja ylös paperille ja harjoittelimme lausumista.
YouTubesta löytyy paljon videoita, joilla voi kerrata jo opittuja sanoja ja auttaa pitämään ne mielessä seuraavaan matkaan asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti