lauantai 1. marraskuuta 2008

Laatikkoelämää

Laatikkopinot kasvavat, mutta vielä on paljon pakkaamista.
Ja minä kun luulin aloittaneeni hyvissä ajoin...

Eläinlääkäristä saimme eilen onneksi hyviä uutisia, polvissa ei ole nyt mitään kriittistä, joten niitä ei tarvitse alkaa leikkaamaan. Kunhan saamme muutettua pitää aloittaa kuntokuuri uusissa lenkkeilymaastoissa, jotta saadaan paremmat lihakset niveliä tukemaan.
Koirien lääkkeitä säilytetään tässä Mad doctor -peltipurkissa.

Tänään pääsin talolle valoisan aikaan ensimmäistä kertaa nyt kun se on meidän. Kävin hakemassa lähistöllä asuvan isäni mukaan katsomaan tiluksia. Hän on asunut koko ikänsä Vantaalla ja on mitä mainioin paikallisopas, hänen tarinointinsa antaa uusiin kotikulmiin syvyyttä ja saa Vantaankin kuulostamaan ihan kelpo paikalta elää.
I love Vantaa -kassin sain isältä ensimmäisenä tupaantuliaisena.

Vielä kuva ilta-auringon valossa kylpevästä tuvastamme ja pihamaasta pihakaivoineen.

5 kommenttia:

  1. Mä haluun jo kylään! Niin ihanan näköinen! <3<3

    VastaaPoista
  2. Onpas hän kovasti symppiksen näköinen tupa. :)

    VastaaPoista
  3. Voi että!
    Ja ihanaa että tuli hyviä uutisia lekurista!

    VastaaPoista
  4. Onnea ihanaan punaiseen kotiin <3

    VastaaPoista
  5. Onnittelut ihanasta punaisesta torpasta! Aivan valloittavan näköinen on kyllä pihakaivoineen. Ja tuparikassi on hieno :D.

    VastaaPoista