Vesikatkos

Äkkiä se avuttomuus iskee, kun joku itsestäänselvyys otetaan pois, kuten nyt esimerkiksi hanasta tuleva vesi. Vantaalla oli tänään häiriö vedenjakelussa ja pahimmillaan vesikatkoksesta kärsi jopa 75 000 - 100 000 asukasta. Mökki-ihmisenä olen kyllä oppinut elämään ilman juoksevaa vettä ja sähköä, mutta kotona tilanne on kuitenkin toinen, kun ei ole tottunut eikä valmistautunut.

Mieleeni tuli Helsingin Sanomien sivulla tällä viikolla ollut kolumni "Suomalainen keskiluokka hukkuu teknologialeluihin". Kolumnin mukaan perinteiset suomalaiset kodit tulvivat nykypäivänä mitä erilaisempia teknisiä, diginäyttöisiä ja ohjelmoitavia vekottimia. Meiltä löytyi listalla olleita vimpaimia hieman laskentatavasta riippuen vain(?) 7-8 kappaletta, valitettavasti niistä ei vaan ole apua tällaisten tilanteiden iskiessä, jos ei sitten halua mitata sykettään poikkeustilanteessa tai vaikkapa navigoida itseään lähimmälle vesipisteelle. Mutta moneltako näistä Vantaan 100 000 asukkaasta löytyy vekottimien lisäksi pihasta oma kaivo akuuttien vesikatkosten varalle? Tai takka lämpöä antamaan, jos sähköt tai kaukolämpö pettää talvipakkasilla? Meiltä onneksemme löytyy. Ja vaikka saatan kuulostaa joidenkin mielestä vähän maailmanlopun odottajalta osaisin arvostaa takan ja kaivon lisäksi myös vanhaa kunnon pataa, jossa voisi puiden avulla lämmitellä vielä pesuvedetkin.

Lisäksi meillä on maailman ihanimmat naapurit, jotka toivat kaupasta pyytämättä ja yllättäen meillekin pari pulloa lähdevettä, kun huomasivat ihmisten hamstranneen hetkessä hyllyt tyhjiksi. Myös sellainen huomavaisuus ja yhteisöllisyys saattaa olla monessa taloyhtiössä nykyään hukassa.

Joten antaa vaan paukkua sähköt ja vesiputket, meillä kyllä pärjätään!