Juhlahumua

Syntymäpäiväjuhlahumua toverin luona vanhassa kyläkoulussa. Pikainen päiväretki sinne ja takaisin. Syötiin hyvin, herkuteltiin, pelattiin, naurettiin, haaveiltiin ja parannettiin hieman maailmaa. Matkaseuralainen piti huolta, että kuski pysyi hereillä koko matkan.

Vesi nousee vieläkin kielelle syntymäpäiväsankarin peura-pekoni-pizzaa ja ihastuttavia cupcakeja muistellessa. Uusien ihmisten lisäksi myös Rappakalja -lautapeli oli varsin mukava uusi tuttavuus, joka kutkutti nauruhermoja ja pisti aivonystyrät liikkeelle. Tätä pitää pelata vielä joskus lisää. Ihmettelimmekin miksi peli-iltoja on nykyään aivan liian vähän, niiden järjestämiseen kun ei paljoa vaadita. Haastavin osuus nykypäivänä taitaisi olla saada riittävästi pelaajia paikalle. Ennen vanhaan Joulupukkikin toi jouluksi jonkun uuden lautapelin, jota perheen kesken pelasimme. Sittemmin Pukki on päässyt tämän tavan unohtamaan. Pitänee muistutella sitäkin.

Kuuden tunnin ajomatkat käyvät kuuden tunnin juhlimisesta. Ainakin olo on ollut sen mukainen. Väsynyt ja krapulainen, vaikka juhlat tuli juhlittua ilman tippaakaan alkoholia. Kuohuva kuusenkerkkäjuoma toimi hyvänä alkoholinkorvikkeena. Ajatustasolla tuntui hyvältä ajatukselta pyrähtää yöllä vielä kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan, jotta seuraavana päivänä olisi kokonainen päivä aikaa puuhastella kotona ja edistää remontteja. Käytännössä tänään ei ole ollut lainkaan niin tehokas olo ja remontit ovat jääneet taas odottelemaan pirteämpiä päiviä. Ruumis ja mieli näköjään vaatinevat sen hetkensä kerätä voimia taas tulevan viikon rypistyksiä varten.