torstai 26. toukokuuta 2016

Hotellielämää Alanyassa



Kaksi viikkoa hotellielämää takana. Ympärillä oli elämää (välillä vähän liikaakin) ja pari kaveriakin sattui asumaan samassa hotellissa, joka oli mukavaa. Viesti vain messengeriin tai WhatAppiin ja löytyi seuraa aamuteelle tai illalla juttuseuraksi alakerran baariin. Suomalaisten suosimassa hotellissa oli myös hyvät kisakatsomot jääkiekon MM-kisojen aikaan.



En kuitenkaan muistanut kuinka levottomia hotellit voivat olla, koska olen viime aikoina lomaillessani asunut vain vuokra-asunnoissa. Ympäröivien ravintoloiden ja hotellin oman alakerran baarin äänet kuuluivat yllättävän hyvin huoneeseen. Myös kanssa-asujien kuljeskeleminen ja huutelu hotellin käytävillä alkoi häiritsemään. Varsinkin, kun samassa kerroksessa sattui asumaan perhe, joka hoiti kommunikointinsa huutelemalla käytävällä huoneesta toiseen.



Mutta edullistahan hotellielämä oli. Hotellini sijaitsi Muhabbet Sokak -kävelykadun varrella, vain 100 metrin päässä Kleopatran rannasta. Maksoin ensimmäisestä viikostani 6 €/yö (sisältäen aamiaisen) ja toisesta viikosta 5 €/yö (sisältäen aamiaisen). Samassa hotellissa asuva kaverini oli maksanut parhaimmillaan vain 2 €/yö (sisältäen aamiaisen). Siihen hintaan ei parane juurikaan pienistä elämän äänistä valittaa. Näin edullisia hotelliöitä saa varattua vain netin kautta. Suoraan hotellin respasta varattaessa huoneen hinta olisi ollut huomattavasti kalliimpi. Halvimmat hotellit löysin tällä kertaa Momondon kautta, ensimmäinen viikko otel.comista ja toinen viikko getaroom.comista:
» Momondo, www.momondo.fi


Aikansa kutakin. Hotellielämä alkaa pidemmän päälle puuduttamaan ja sitä alkaa kaipaamaan yksinkertaisia arkisia asioita. Kuten omaa pyykkikonetta, jossa saisi pyöräyttää hikiset vaatteet puhtaiksi, vaikka pesulat Alanyassa ovatkin hyvin edullisia. Omaa keittiötä, jossa saisi kokkailla omat ruokansa sekä jääkaappia, josta löytyisi aina jotain pientä suuhunpantavaa, jos ei päivän päätteeksi jaksakaan enää suihkun jälkeen pukeutua ja lähteä etsimään ruokaa. Omaa sänkyä, jossa oikea peitto, eikä hotelleiden ohkaisia vohvelikankaisia vilttejä ja karvapeittoja, joihin tuskin tohtii koskeakaan, kun alkaa ajattelemaan mitä kaikkea nekin ovat mahtaneet kokea. En osannut enää iloita hotelliaamiaisista (joista en tosin juuri koskaan edes kerennyt nauttimaan) enkä siitä, että joku käy huoneen siivoamassa ja vaihtamassa puhtaat pyyhkeet ja lakanat. Kaipasin normaalia elämää, toimivaa nettiä, keittiötä, pyykkikonetta ja omaa rauhaa. Vuokrasopimus on jo tehty ja oma vuokra-asunto odottaa minua, kun seuraavan kerran palaan taas Alanyaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti