Turkkilaisia juomia

Tässä kirjoituksessa tutustutaan vähän turkkilaisiin juomiin; turkkilainen tee ja kahvi, maitopohjaiset salep ja ayran sekä alkoholipitoiset raki ja efes.

Turkkilainen tee

Teetä Turkissa juodaan paljon; aamuin ja illoin, aterian päätteeksi sekä kaupankäynnin, vesipiipun tupruttelun tai lautapelejen pelailun lomassa. Turkkilainen musta tee, çay, valmistetaan kaksikerroksisessa pannussa; alemmassa keitetään vesi ja ylemmässä haudutetaan teen lehdet. Hyvin haudutettu tee on tummaa ja punertavaa, niin kuin kaniinin veri (tavşan kanı), kuten sitä turkiksi kutsutaan.

Tee nautitaan yleensä pienistä tulppaanin muotoisista laseista. Turhaan eivät ole lasit tulppaanin muotoa saaneet vaan ovat hyvin nerokkaasti muotoiltuja haudutetun teen nauttimiseen; mahdolliset purut jäävät lasiin eivätkä hulahda teen mukana suuhun. Tee nautitaan useimmiten sokerin kera, muita lisukkeita tai teeleipiä ei juurikaan harrasteta.
 

Turkkilainen kahvi

Turkkilainen kahvi (türk kahvesi) on vahvan makuista, se valmistetaan pienessä pannussa (cezve/ibrik) kiehutettaen ja kuohuttaen. Kahvi nautitaan pienistä koristeellisista kahvikupeista makeana (şekerli), keskimakeana (orta şekerli) tai ilman sokeria (sade), sokeri lisätään kahvin sekaan jo keittovaiheessa. Purut kipataan myös kuppiin ja hyvässä kahvissa on aina vaahtoa päällä. Usein kahvin kanssa tarjoillaan myös pientä makeaa, esimerkiksi baklavaa tai lokumeita (turkish delight).
 

Salep

Kanelilla ja sokerilla maustettu maitopohjainen juoma, jonka "salaisena" ainesosana on jauhe, jota saadaan mukulallisista kämmekäkasveista (Orchidaceae). Salepia juodaan erityisesti talvikuukausina ja monet paikat myivätkin ei-oota juomaa kysellessämme ja sanoivat, että ei ole sen kausi. Toiset taas nauroivat moisille kausipuheille ja tarjoilivat meille iloisesti salepia heinäkuussakin.
 

Ayran

Ayran on suolainen jugurttijuoma. Piimän tyylisen suolaisen maitojuoman sanotaan pitävän huolta neste- ja suolatasapainosta sekä auttavan yhteen jos toiseenkin vaivaan, esimerkiksi auringonpistokseen ja krapulaan. Monia juoma raikastaa hellepäivinä ja pitää vatsan kunnossa, mutta ainakaan minusta ei ensiyrittämällä ayranin ystävää tullut.
 

Raki

Raki on turkkilaista aniksella maustettua viinaa. Rakia nautittaessa sen joukkoon lurautetaan yleensä vettä, jolloin juoman väri muuttuu samean valkoiseksi. Rakia kutsutaankin Turkissa myös nimellä "leijonan maito", aslan sütü.

Efes 

Efes on turkkilainen vaalea lagerolut. Anadolu Efes panimo aloitti toimintansa Turkissa vuonna 1969 ja on ollut siellä markkinajohtaja 1980-luvulta lähtien. Efesillä on panimoita Turkin lisäksi, Venäjällä, Kazakstanissa, Moldovassa, Ukrainassa ja Georgiassa. Se on 6. suurin panimo Euroopassa ja 11. suurin maailmassa. Efesin tuotteita nautitaankin jo yli 70 maassa ympäri maailman.
 

Egyptiläinen basaari (Mısır Çarşısı)

Istanbulin Egyptiläinen basaari, jota kutsutaan myös maustebasaariksi, löytyy Yeni Camii -moskeijan ja Galata-sillan kupeesta, Eminönün kaupunginosasta.

1660-luvulla rakennettu basaari tunnettiin alunperin nimellä "Uusi basaari", mutta myöhemmin sitä alettiin kutsumaan Egyptiläiseksi basaariksi, koska suurin osa siellä myytävistä mausteista oli kotoisin Egyptistä. Se onkin edelleen suosittu mausteiden ostopaikka, jossa mausteet, yrtit, kuivatut hedelmät, pähkinät ja makeiset ovat suuremmassa roolissa kuin Suuressa basaarissa (Kapalı Çarşı). Toki perinteisempää turistirihkamaa ja muutakin tavaraa löytyy, varsinkin basaaria ympäröiviltä kauppakaduilta. Myös hinnat ovat paremmin esillä kuin Suuressa basaarissa, tinkiä ei siis tarvitse niin hanakasti, jos ei jaksa.

Egyptiläisen basaarin yhteydestä löytyy myös Istanbulin suosituin paikka ostaa turkkilaista kahvia; Kurukahveci Mehmet Efendi. Se on Turkin vanhimpia ja tunnetuimpia kahvia valmistavia yrityksiä. Basaarin takaosassa sijaitsevassa pienessä kulmakaupassa myydään laadukasta ja tuoretta kahvia erikokoisissa pakkauksissa painon mukaan.

Maustebasaarin vierestä löytyy kukkabasaari, jossa myydään kasveja, siemeniä sekä eläimiä ja eläintarvikkeita. Kipitin nopeasti sen ohi, mutta silmäni osuivat kuitenkin pihalla myytäviin iilimatoihin, joilla kerrottiin olevan terveydellisiä vaikutuksia erilaisten vaivojen hoidossa.

Maustebasaarin ulkopuolelta lähteviä kauppakatuja voi kulkea vaikka Suurelle basaarille saakka. Kauppaduilta löytyy kaikkea mahdollista tavaraa ja vaatetta.

» Mısır Çarşısı, www.misircarsisi.org
 

Topkapın palatsi (Topkapı Sarayı)

Sultanahmetin alueella sijaitsevaa Topkapın palatsialuetta asuttivat ottomaanien sulttaanit 400 vuoden ajan (1465–1853). Museoksi paikka muutettiin vuonna 1924 ja se on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1985.

Alue muodostuu varsinaisen palatsin lisäksi useista sisäpihoista ja huvimajoista. Palatsialue on suuri, joten vaikka ihmismäärä ja jono palatsin ulkopuolella saattavat näyttää ahdistavalta, leviävät ihmiset isolle alueelle ilman pahempaa tungosta. Alueen kiertelyyn kannattaakin varata siis aikaa.

Huippuvuosina palatsin alueella asui jopa 4000 ihmistä, mm. sulttaanit vaimoineen, lapsineen ja jalkavaimoineen sekä hovia palvelleet eunukit. Emme tällä kertaa vierailleet haaremialueella, jonne on vielä erillinen maksu normaalin sisäänpääsymaksun lisäksi.

En ollut etukäteen juurikaan tutustunut ottomaaniajan sulttaanien historiaan, joten ihastelin vain enimmäkseen upeita laattoja. Palatsin tiloista löytyy myös museo, jossa on esillä ottomaanien posliinia, vaatteita, koruja ja aseita. Siellä on myös muslimeille tärkeitä käsikirjoituksia sekä pyhäinjäänteitä, mm. Muhammadin hammas, miekka ja partakarvoja.

Janne oli vieraillut palatsialueella aikaisemminkin ja raapustellut siitä raporttia omaan blogiinsa:
» Pallomerimiehen hämmentävät seikkailut: Istanbul - Topkapin palatsi (Topkapı Sarayı)

Grand Bazaar (Kapalı Çarşı)

Istanbulin Grand Bazaar (Kapalıçarşı) on yksi maailman suurimmista ja vanhimmista katetuista markkinapaikoista. Vuodenajasta riippuen basaarin kaduilla vierailee 250-400 tuhatta ihmistä päivittäin. Siis päivittäin! Suuri basaari listattiinkin vuonna 2014 maailman suosituimmaksi matkailukohteeksi yli 91 miljoonalla vuotuisella kävijällään.

Grand Bazaar pitää sisällään kymmeniä katuja ja tuhansia kauppiaita; värikkäitä lyhtyjä, käsinmaalattua keramiikkaa, mattoja, vaatteita, nahkatuotteita, mausteita, antiikkia, koruja ja matkamuistoja. Basaarin sisäosat ovat lähinnä turistien suosiossa, ulkopuolelta löytyy arkisempia kauppakatuja, joissa paikallisetkin käyvät ostoksilla. Kauppakatuja voi kulkea aina Eminönün kaupunginosaan, egyptiläiselle basaarille (Mısır Çarşısı) asti, niinkuin me puolivahingossa teimme. Siitä erillinen kirjoitus myöhemmin.

Kävijöitä basaarialueella on riittänyt satojen vuosien ajan, olihan Istanbul jo aikoinaan tärkeä satama kauppalaivoille niiden seilatessa idän ja lännen välillä.  Basaarin katuja tutkiessa saakin kulumaan helposti tuntikausia, vaikka ei jaksaisikaan shoppailla ja tinkiä. Voi vain ihmetellä historiallisen kauppapaikan tunnelmaa ja siellä vellovaa ihmismassaa, istahtaen välillä teelle tai kahville basaarin lukuisista kahviloista ja ravintoloista.

Suuri basaari löytyy Sultanahmetin vierestä ja sinne pääsee helposti T1-linjan raitiovaunulla, pysäkki on nimeltään Beyazıt-Kapalıçarşı. Basaari on avoinna muina päivinä paitsi sunnuntaisin, myös muslimien juhlapyhinä se saattaa olla kiinni.

» Grand Bazaar, http://kapalicarsi.com.tr
 

Paastokuukausi ramadan

Ramadan (ramazan) on muslimien pyhä paastokuukausi. Paasto on yksi islamin viidestä peruspilarista ja sen aikana muslimit kieltäytyvät syömisestä, juomisesta, tupakoinnista ja seksin harrastamisesta aamunsarastuksesta auringonlaskuun. Alle murrosikäisten ei tarvitse paastota, vapautuksen saavat myös raskaana olevat, imettävät äidit, sairaat ja matkoilla olevat. Ramadan on islamilaisen kuuvuoden yhdeksäs kuukausi ja sen ajankohta siirtyy joka vuosi aurinkovuoteen nähden. Tänä vuonna ramadan alkoi torstaina 18. kesäkuuta ja loppui 17. päivä heinäkuuta.

Turkin rantalomakohteissa ramadan ei juurikaan näy matkailijoille, mitä nyt nälkäiset bazaarikauppiaat ja ravintoloiden sisäänheittäjät voivat nälissään olla hieman tavanomaista kiukkuisempia. Istanbulissa ramadanin yhteisöllisyys näyttäytyi paremmin. Päivän päätteeksi puistot täyttyivät, kun perheet ja ystävät kokoontuivat odottamaan auringon laskua ja ruokailun alkua. Lapset leikkivät ja aikuiset valmistelivat aterioita.

Auringon laskiessa ja rukouskutsujen kahajahtaessa ilmoille kasseista kaivettiin kunnon piknikeväät ja aloitettiin yhteinen illallinen. Auringonlaskun aikaan myös ravintolat olivat mielenkiintoinen ilmestys, kun pitkät pöydät olivat täynnä ihmisiä, mutta kukaan ei syönyt mitään ennenkuin aurinko painui mailleen. Illan pimetessä kadut täyttyivät ihmisistä ja ruoka teki kauppansa. Puistojen liepeillä järjestettiin myös muuta ohjelmaa, kuten konsertteja ja pyörivien dervissien esityksiä.

Prinssisaaret (Adalar): Büyükada

Prinssisaaret sijaitsevat Marmaranmerellä Istanbulin edustalla ja siellä monet paikallisetkin käyvät vapaapäiviään viettämässä. Saaria on yhteensä yhdeksän: Büyükada, Heybeliada, Burgazada, Kınalıada, Sedef Adası, Yassıada, Sivriada, Kaşık Adası ja Tavşan Adası, joista kaupungin hälinästä hetken hengähtämiseen oivia ovat neljä suurinta, joille lauttakin seisahtuu. Meidän aikamme tällä kertaa riitti vain isoimpaan saareen tutustumiseen. Emmekä sitäkään ehtineet kiertämään kokonaan.

Lähdimme meriretkelle nopealla Ido-lautalla Kabataşin satamasta. Lautalla oli suuret matkustamot kahdessa kerroksessa, mutta kannelle ei ollut asiaa. Lautta kiersi saarista neljä suurinta ja sen päätepysäkki oli Büyükada. Muut pysäkit olivat Kınalıada, Burgazada ja Heybeliada.

Saarella moottoriajoneuvoilla ajaminen on pääsääntöisesti kiellettyä, ainoastaan ambulanssit, poliisit ja posti kulkevat autoilla, muutoin saarella vilistävät erilaiset sähkömopot, pyörät ja hevosvaunut. Kiersimme ensin rannassa sijaitsevan keskustan aluetta jalkaisin, jonka jälkeen päädyimme rääkkäämään mielummin itseämme kuin heppaparkoja ja vuokrasimme polkupyörät, joilla lähdimme tutustumaan saareen. Polkupyörien vuokra oli koko päiväksi 20 TL/pyörä.

Toivon, että muutkaan eivät päätyisi tukemaan eläinrääkkäystä ja valitsisivat pyörän tai omat jalat hevoskärryjen sijasta. Syitä voitte lukea Karoliinan blogikirjoituksesta:
» Lotta Karoliina: Prinssisaarten hevosvaljakot – älä tue eläinrääkkäystä

Saaren koko yllätti, kyseessä ei ollutkaan niin pieni saari kuin olin kuvitellut, joten pyörät todellakin olivat paikallaan ja nopeuttivat matkantekoa. Pian keskusta-alueen jälkeen maisemat muuttuivat viehättävistä puuhuviloista mäntymetsiksi. Tiukimmat ylämäet päädyin taluttamaan pyörää hien virratessa, tiukimmassa alamäissäkään en jaksanut puristella tarpeeksi käsijarruja ja hyppäsin alas pyörän selästä.

Saaren tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Yüce Tepe -kukkulalla sijaitseva Aya Yorgin kirkko ja sen luostari. Ränsistyneiden ja hylättyjen paikkojen ystävinä me suuntasimme kuitenkin toiselle kukkulalle ihastelemaan euroopan suurinta ja maailman toiseksi suurinta puurakennusta. Upeilla merimaisemilla varustettu rakennus erottuu kukkulalta kauas merelle saakka. Kyseessä on lasten orpokotina toiminut rakennus, joka on nyt vuosikausia ränsistynyt tyhjillään.

Lisää kuvia ja juttua orpokodista löydät Jannen blogista:
» Pallomerimiehen hämmentävät seikkailut: Istanbul - Hylätty orpokoti



Takaisin rantaan palatessamme Janne haaveili vesipiiputtelusta, jossakin sataman luona sijaitsevista ravintoloista. Ravintoloissa oli kuitenkin turhan korkeat turistihinnat, joten vesipiipun tupruttelu päätettiin säästää mantereen puolelle. Vesipiiputtelusta olisi saanut maksaa Büyükadassa jopa puolet enemmän kuin mantereella.

Takaisin mantereelle palasimme hitaammalla lautalla, ihastellen sen kansipaikoilla Bosborinsalmen ylle laskeutuvaa aurinkoa.