Suosikkiravintolani Alanyassa

Lokakuussa Alanyassa vieraillessamme oli kausi jo lopuillaan ja nyt maaliskuussa se taas ei ollut vielä kunnolla startannut. Monet ravintolat olivat vielä kiinni ja useissa ravintoloissa sekä hotelleissa valmistauduttiin tulevaan kauteen tekemällä remonttia. Bacus oli kuitenkin jo auki ja ollessamme lähes ainoita asiakkaita tutustuimme paremmin tämän ravintolan henkilökuntaan sekä omistajaan. Viimeksi lupauduin tekemään heidän ravintolalleen uuden esitteen sekä käyntikortit ja nyt ravintolalle taittamani esite oli painatettu onnistuneesti. Punoimme teekupposten äärellä uusia markkinointisuunnitelmia ja yritin parantaa heidän nettinäkyvyyttään lisäämällä heidän ravintolansa TripAdvisoriin ja muokkaamalla Foursquare-sivua. Toteutin heille myös kotisivut, joihin voit tutustua täällä: www.bacusrestaurantbar.com.

Bacus ravintola ja baari sijaitsevat lähellä Kleopatra rantaa (nro 10), samalla kadulla suomalaisten suosiman Heikin baarin kanssa, mutta on rauhallisempi kuin kadun muut ravintolat. Olemme käyneet myös Alanyan muissa ravintoloissa, mutta kerta toisensa jälkeen löydämme itsemme kuitenkin Bacuksesta, jos emme jaksa testailla eri paikkoja ja haluamme varmasti hyvää ruokaa. Erityisesti jos haluaa syödä hyvää kalaa niin suosittelen Bacuksen "sea bass & sour sauce" annosta, siihen ovat monet muutkin suosittelujen mukaan tykästyneet. Myös kanaruoat ja erityisesti kanakebab ovat maukkaita. Turkkilaiseen tyyliin baarissa on jatkuva happy hour, eli yhden cocktailin hinnalla saa kaksi. Tällä kertaa jätimme drinkit kuitenkin vähemmälle ja keskityimme nauttimaan laadukkaita viinejä, varsinkin Bacuksessa tarjoiltava puolikuiva valkoviini on ollut meidän makuumme.

- - -

Bacus ravintolan omistanut ystäväni myi ravintolan vuoden 2014-2015 vaihteessa. Uudesta omistajasta ja ravintolasta minulla ei ole vielä suosituksia antaa. Ehkäpä pyörähdän siellä seuraavalla Alanyan reissulla. Hyvän pihvin ystäville suosittelen kuitenkin sitä odotellessa Big Horn Steak House ravintolaa, joka sijaitsee myös Kleopatra-rannan lähettyvillä, Ataturk Boulevarin varrella: www.bighornalanya.com

Not all those who wander are lost

Ei reissua Alanyaan ilman kävelyretkeä Kalelle. Odottelimme aurinkoisempaa päivää ja kävelimme ylös Kale linnoitukselle ja sieltä takaisin alas. Kalella olen käynyt useasti, mutta itse linnoituksessa en ole vielä käynyt sisällä. Ehkä seuraavalla matkalla sitten. Ylöspäin kävellessämme ihailimme vain koko ajan upeammaksi käyviä maisemia. Poikkesimme välillä tieltä harhailemaan pusikoissa kulkevia polkuja pitkin. Istuimme kalliolla ja nautiskelimme hiljaisuudesta, kiireettömyydestä, joutilaisuudesta sekä mukavasti lämmittävästä auringosta. Tällä kertaa en antanut kotona odottavien ikävien asioiden ja arkisten velvollisuuksien vallata mieltäni. Onnistuin unohtamaan väsymyksen, turhautumisen ja voimattomuuden. En ahdistunut enkä kokenut tarvetta heittäytyä alas kallioilta. Tällä kertaa onnistuin rentoutumaan ja nauttimaan päivistä, kun ei tarvinnut murehtia tai huolehtia kenestäkään. Onnistuin elämään hetkessä. Ja sehän oli loman tarkoituskin. Pako arjesta. Tehtävä suoritettu.

Bongailimme retkellämme liskoja ja pari niistä onnistuin tallentamaan kamerankin avulla. Ystävästänikin tuli oikein hyvä liskobongari ja hän oppi hienosti huomaamaan kiven nokassa lämmitteleviä liskoja ennenkuin ne meidät huomatessaan livistivät piiloihinsa. Liskoja etsiessämme pusikosta rapisteli esiin myös kilpikonna. Enpä ole koskaan aikaisemmin nähnyt luonnossa asuvaa kilpikonnaa. Alanyan luonnossa ne ilmeisesti pärjäilevätkin läpi vuoden.

Aikaa seikkailuumme saimme kulumaan koko päivän. Alaspäin kävellessämme oli tarkoitus pysähtyä syömään johonkin rinteessä sijaitsevaan ravintolaan. Ravintolat olivat hyvin hiljaisia eivätkä vuorilta kaupunkia kohti lipuvat pilvet houkutelleet istahtamaan terassille, joten sopivaa ravintola etsiessämme olimmekin huomaamattamme kävelleet jo alas asti ja päädyimme sitten testaamaan hotellimme alakerrassa olevan ravintolan.

Postikorttimaisemia, teetä ja politiikkaa

Laajensimme välillä aamulenkkejämme Kleopatra-rannan puolelta Kale-kukkulan toiselle puolelle, Alanyan satamaan. Kiireettömiä aamuja postikorttimaisemissa, jolloin istahdimme rantakivikkoon seuraamaan paikallisien kalastajien puuhia ja nautimme aamuvitamiinit pienistä kojuista, joista sai ostettua tuoreista appelsiineista puristettua mehua.

Kiertelimme myös kaupungilla, siemaillen kauppiaiden kanssa teetä ja tinkien kunnon hintaa ostoksillemme. Kunnon turistina ostin tällä kertaa postikortitkin vanhemmilleni, kirjoitinkin ne, mutta unohdin postittaa. 

Yleensä juon aina vain vettä, en ole tottunut juomaan kahvia tai edes teetä. Mutta nyt muutaman kupposen lämmikkeeksi nautittuani jäin koukkuun turkkilaiseen teehen. Kauppojen lisäksi kävin päivisin siemailemassa sitä ravintolassa, jonka omistajiin tutustuimme aikaisemmilla matkoillamme. Teetä nauttiessa kuuntelin samalla sujuvasti (ymmärtämättä juuri sanaakaan), kun paikalliset puhuivat politiikasta ja jalkapallosta. Opinpa tällä reissulla itsekin puhumaan vähän turkkia. Ainakin tervehdykset sekä muutama perussana jäivät jo mieleen. Alanyassa pärjää pitkälle kyllä englannin kielellä ja paikoittain jopa ihan suomella.

Politiikasta riittikin keskusteltavaa, kun YouTubessa levisi parhaillaan Turkin pääministeriin liittyviä salaa nauhoitettuja äänitteitä, joiden aiheuttamien kohujen myötä Turkin hallitus on nyt estänyt turkkilaisilta pääsyn YouTubeen sekä Twitteriin. Turkissa järjestetään tänään 30.3. paikallisvaalit, jotka näkyivät jo matkamme aikana katukuvassa. Kaduilla oli ehdokkaiden mainoksia ja siellä kierteli vaaliautoja, joiden kovaäänisistä pauhasi vaalimainoksia, puolueiden musiikkia ja puheita. Paikallisvaaleissa valitaan edustajat kaupunginhallituksen ja kilpaillaan samalla myös vahvasti eri puolueiden vallasta. Paikallisvaaleja seuraavatkin presidentti- ja parlamenttivaalit, jotka tulevat näyttämään mihin suuntaan Turkki tulee tulevaisuudessa kehittymään.

Keväinen Alanya

Ilmat maaliskuisessa Alanyassa olivat vielä hieman viileät, mutta juuri täydelliset ilmat ulkoiluun ja pitkiin aamulenkkeihin rannalla. Useamman päivän ajan aurinko pysytteli pilvissä ja välillä sateli. Lämpötila oli päivisin n. 17-20 asteen tuntumassa. Iltaisin auringon laskeuduttua sai kaivaa päälleen pitkähihaisia ja kunnon takkia. Maaliskuussa Alanyassa on kuulemma yleensä jo suhteellisen lämmintä, mutta tänä vuonna helmikuu oli ollut hyvä ja maaliskuu taas epävakaisempi.

Meille viileämmätkin ilmat sopivat täydelliseen rentoutumiseen. Aamut vietimme kävellen lähes autiolla rannalla, katsellen vaahtopäitä ja kuunnellen meren kohinaa, joka oli toisina aamuina hyvinkin rauhaton.
 
Kahtena aamuna maltoimme nukkua jopa seitsemään asti, muina aamuina heräsimme jo kuuden aikaan. Olimme jo seitsemältä tikkana odottamassa aamiaistarjoilun alkamista, jonka jälkeen lähdimme muutamaksi tunniksi kävelemään. Pilviset päivät vietimme hotellin kylpylässä, otimme pedikyyrit ja kymmenen päivän aikana yhteensä viisi kertaa kokovartalohieronnan. Muutaman viimeisimmän päivän ajan oli selkeämpää ja aurinko lämmitti pilvettömältä taivaalta jopa siinä määrin, että hotellin altaan reunat täyttyivät bikiniasuisista auringonpalvojista.

Syntymäpäiväyllätyksiä

Yksi ystävistämme oli viimeisimmän reissumme jälkeen ryhtynyt turkkilaisen kylpylän omistajaksi, joten olin jo etukäteen varannut meille sieltä ajan heti seuraavaksi päiväksi. Olin myös kertonut hänelle ystävättäreni syntymäpäivistä ja pyytänyt järjestämään jotain pientä syntymäpäiväyllätystä. Hamamissa meitä odottikin upea kukkakimppu, pullo kuohuviiniä sekä tuoreita hedelmiä ja turkkilaisia leivoksia. Myös kylpylän puoli oli koristeltu kukan terälehdin ja ilmapalloin. Nautiskelimme herkuista, turkkilaisesta kylpylästä pesuineen, kuorintoineen ja hierontoineen useamman tunnin ajan samalla kuulumisia vaihtaen.
» Arsi Turkish bath, spa & wellness 

Varsinainen syntymäpäivä oli sitten vasta seuraavana päivänä. Silloin huonepalvelu yllätti meidät koputtamalla huoneemme oveen. Olin juuri suihkussa, kun ystävättäreni tuli tiedustelemaan, että enhän ole tilannut mitään huonepalvelusta. Viinipullo ja hedelmät osoittautuivat lopulta hotellin johtajan lähettämäksi syntymäpäivätervehdykseksi. Kyllä kelpaa matkustaa syntymäpäiväsankarin kanssa, yllätyksiä joka nurkan takana.

Illaksi ystävämme oli järjestänyt meille pöydän Alanyan sataman liepeillä olevasta Merlot -ravintolasta. Siellä meitä odotti myös kukan terälehdin koristeltu pöytä, jossa nautimme hyvästä viinistä ja ruuasta sekä elävästä musiikista. Lurauttipa laulaja ystävättärelleni syntymäpäivätoivotuksetkin ja hänelle tuotiin pöytään syntymäpäivätervehdykseksi drinkki.

Lyhyen baarikierroksen jälkeen päädyimme hotellillemme, jonka baarissa syntymäpäivätervehdykset jatkuivat drinkkien merkeissä. Rankkaa tuo juhliminen. Seuraava päivä kuluikin suhteellisen rauhallisesti syntymäpäiväyllätyksistä toipuessa.

Omatoimimatkalla Alanyassa

Viimeisimmästä blogikirjoituksestanikin kävi jo ilmi, että "jämähdän" helposti ja pysyttelen samoissa hyväksi havaituissa asioissa. Nyt olen näemmä jämähtänyt myös samaan matkakohteeseen. Tällä kertaa vietimme matkalla ystäväni syntymäpäiviä ja se oli yksi hyvä syy lisää palata samaan tuttuun paikkaan. Meillä on Alanyassa muutamia jo ihan hyviksi ystäviksi muodostuneita tuttavia, joilta sain apua syntymäpäiväyllätysten järjestämisessä. On myös mukava nähdä saman kohteen eri vuoden ajat; ensin pakahduttavan kuuma kesä heinäkuussa, leppoisan lämmin syksy lokakuussa ja nyt maaliskuussa raikas kevät.

Buukkasimme tällä kertaa lennot ja hotellit omatoimisesti. Ei minulla ole mitään pakettimatkoja vastaan, mutta maaliskuussa kausi Alanyassa ei ole vielä kunnolla alkanut eivätkä useat suomalaiset matkanjärjestäjät tehneet sinne vielä matkoja. Tällä järjestelyllä saimme myös seitsemän päivän sijaan nauttia Alanyan keväästä kymmenen päivän ajan.

Matkan järjestelyn aloitin luotsaamalla Napsun ja Rantapallon äkkilähdöt, jonka jälkeen siirryin tutkimaan lentoja ja hotelleja Momondosta ja Trivagosta. Lennot päädyin lopulta varaamaan Ebookersin kautta sekä hotellin Booking.comista. Lensimme Turkish Airlinesin koneella Antalyaan Istanbulin kautta, koska välilaskun kera lennot tulivat hieman halvemmaksi. Aikaa vaihdolle jäi reilu tunti, joka kuluikin kokonaisuudessaan lentokentällä kansainvälisten lentojen terminaalista sisäisten lentojen terminaaliin kiiruhtaessa. Istanbul itsessään on houkutteleva paikka, jossa tekisi mieli joskus viivähtää pidempikin aika.

Tulevalla kesäkaudella Finnair sekä muutama suomalainen matkanjärjestäjä aloittavat suorat lennot Alanyaa lähempänä olevalle Gazipasan lentokentälle, jolloin matkan teko helpottuu ja nopeutuu huomattavasti, kun Alanyaan ei tarvitse enää körötellä tuntikausia bussissa Antalyan lentokentältä. Pakettimatkojen hyvä puoli ovat myös valmiit kuljetukset lentokentältä hotellille, mutta Alanyassa asuvalta suomalaiselta ystävättäreltäni sain vinkin 724transfer.comista, jonka kautta sain helposti järjestettyä myös lentokenttäkuljetuksen. Ja näin minusta vannoutuneesta pakettimatkalaisesta pääsi kuoriutumaan omatoimimatkailija. Ei se ollutkaan niin hankalaa ja stressaavaa kuin olin aikaisemmin pelännyt. Rohkeuteni on kasvanut kummasti vuoden aikana ja muutaman matkan Turkkiin jo tehneenä.

Syntymäpäivän kunniaksi halusimme majoittua hieman parempaan hotelliin kuin joihin olemme aikaisemmin tottuneet ja päädyimme hotelliin nimeltä Tac Premier Hotel & Spa. Viiden tähden hotelleita ei aivan Alanyan keskustan tuntumasta löydy ja halusimme kuitenkin majoittua lähelle Kleopatra rantaa, joten oli tyytyminen neljän tähden hotelliin. Huimaa eroa aikaisempiin kolmen tähden hotelleihin emme kuitenkaan havainneet. Hotelli oli tupaten täynnä saksalaisia ja meitäkin erehdyttiin useaan otteeseen luulemaan saksalaisiksi sekä hotellissa että Alanyan kaduilla.

Suomalaisten kulta-aika Alanyassa alkaa vasta myöhemmin keväällä ja suomea emme reilun viikon aikana kuulleet moneenkaan otteeseen. Suomen kieli tarttui korvaan helposti saksalaisten ja turkkilaisten joukosta ja niiden muutamien suomalaisten kanssa päädyimmekin heti vaihtamaan kuulumisia. Ystävättäreni taisi kaivata suomalaista seuraa vielä hieman enemmän kuin minä. Hän löysi viime reissullammekin mukavia suomalaisia kavereita, joiden kanssa vietti aikaa rannalla ja hotellilla sillä aikaa, kun minä seikkailin kävelyretkilläni ja luolissa.