sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Takkakauden avaus



Viime viikko tuli vietettyä syysflunssassa lähinnä sohvannurkassa ja kaiken maailman hömppäsarjojen parissa. Nukkua puksutin kellon ympäri, välillä jopa 15-16 tuntia putkeen. Viluisena tuli avattua myös takkakausi.

Takkakauden avaus tosin ei mennyt ihan putkeen. Lähtiessäni hakemaan takkapuita kurkottelin Reino-tossujani ja rikoin koiraportin.  Rojahdin kunnon räminän kera lattialle puusäleiden keskelle jo ennestään hieman rikkonaisen koiraportin antaessa periksi. Puuliiteri ei myöskään ole vielä valmistautunut takkakauteen ja on niin täynnä kaikkea muuta nurmitrimmereistä polkupyöriin, että itse puiden luo ujuttautuminen oli tehtävä sinänsä. Mutta löytyi sieltä vielä klapejakin ja mikäpä sen kotoisampaa kuin takassa loimottava tuli ja rätisevät takkapuut.

Vanhan talon sydän on varaava takka ja iso muuri, jotka on mitoitettu niin, että ne oikeasti lämmittävät koko talon eikä kyse ole pelkästä fiilistelystä. Talvisin niitä lämmitetäänkin joka toinen päivä. Takan antama lämpö jotenkin tuntuu niin paljon pehmeämmältä kuin sähkölämmitys.

Sairastaessa monta päivää menee ihan hukkaan eikä saa mitään aikaiseksi. Huusholli oli kuin pommin jäljiltä ja eilinen menikin sitten suursiivouksen parissa ja monta koneellista pyykkiä pesten.

Myös koiraportti saatiin korjattua. Pojat ohessa antavat isännälle asiantuntija-apua sen korjauksessa.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Pinterest


Tässä sitä nyt opetellaan tutustumaan Pinterestin ihmeelliseen maailmaan. Satunnaisesti olen siihen jo aikaisemmin blogeissa ja Facebookissa törmännyt, mutta työkaverini innostus antoi viimeisen sysäyksen liiittyä palveluun.

Pinterest on siis ikään kuin virtuaalinen muistitaulu tai leikekirja, jonne voi kerätä erilaisia asioita ja ryhmitellä niitä eri aihealueisiin omien tarpeiden mukaan. Minä huomasin tarpeen nyt kiinnostuttuani käsitöistä ja bongailtuani eri paikassa inspiroita erilaisista töistä ja väriyhdistelmistä. Lisäksi olen ehtinyt keräämään sinne muutamia löytämiäni bulldoggiaiheisia asioita sekä lempivärejäni. Tulen varmasti keräilemään sinne myös lisää kotiin ja sisustukseen liittyviä "pinnejä".

Visuaaliselle ihmiselle perinteiset Internet-selaimen kirjanmerkit ovat tarkoitukseen hieman kankeita ja kömpelöitä. En ollut myöskään ehtinyt vielä perehtymään palveluihin, joilla voisi jakaa kirjanmerkkinsä, seikkailee sitä internetissä sitten puhelimesta, töistä tai kotoa käsin.

Tauluni Pinterestissä ovat näin alkutaipaleella vielä kovin tyhjiä, lähinnä spottailin sinne jotain kuvia omasta blogistani alkuun päästäkseni. Löytöjäni pääset kuitenkin kurkkaamaan alla olevasta painikkeesta:

Follow Me on Pinterest

Lisää neliöitä



Syksyn väri ilmestyi nyt isoäidinneliöihinkin. En tosin vielä tiedä mitä näistä neliöistä mahtaa tulla. Riippuu kuinka paljon innostun niitä tehtailemaan. Ja sitten kun tulisi vielä joku ja päättelisi kaikki langanpätkät...

Nämä harmaavoittoiset neliöt valmistuvatkin nyt 7 veljestä -langasta. Isoveli -langan jälkeen se tuntuu niin pikkuruiselta. Neliöt ovat sen verran köykäsempiä, että ehkä niistä olisi peittoaineksiksikin, jos niitä saa vain tarpeeksi kasaan.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Hyvästit hehkulampuille



Syyskuussa heitettiin hyvästit hehkulampuille. EU-direktiivin takia hehkulamppujen valmistus ja maahantuonti on EU-maissa kiellettyä 1.9.2012 alkaen. Direktiivin taustalla on tavoite vähentää energiankäyttöä ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Minä tunnustaudun kuitenkin siihen joukkoon, joka hamstrasi vanhoja hehkulamppuja kaappeihinsa. Varsinkin meidän Urho Gekkosta ei paljon energiansäästölamput lämmitä ja eläinkaupoissa myytävät lämpölamput liikkuvatkin sitten vähän eri hintaluokissa.

Nämä ihanat vanhanajan paketeissa olevat hehkulamput päätyivät kaappiin jo pari vuotta sitten, kun vinkin niistä silloin löysin Diagnoosi: sisustusmania -blogista.

torstai 20. syyskuuta 2012

Nostalginen tarrakirjoitin



Ala-asteikäisenä tämä oli mielestäni maailman hienoin laite; vanhanajan mekaaninen tarrakirjoitin. Koulussa sillä kirjoitettiin omia nimiä naulakoihin ja hammasharjamukeihin. Kyllä, jostain syystä meidän pienessä 30 oppilaan kyläkoulussa oli tapana harjailla hampaita kesken koulupäivää. Koulussamme oli siis 30 oppilasta yhteensä, sisältäen koululaisia ensimmäisestä kuudenteen luokkaan. Meidän vuosiluokkamme oli aika iso ja siinä oli jopa kahdeksan oppilasta. No mutta ne muistelot on erikseen, palataan tarrakirjoittimeen.

Myös kotona oli tällainen, mutta isä piti sen visusti piilossa ja se kaivettiin kaappien kätköistä vain tärkeitä tilanteita varten, esimerkiksi silloin, kun postilaatikkoon piti uusia nimi.

Mutta nyt tällainen nostalginen laite on minun ikiomani ja saan kirjoitella sillä niin paljon kuin ikinä haluan! Visioin heti erilaisia askarteluprojekteja; joulukortteja, pakettikortteja, käyntikortteja ja vaikka mitä muuta... Tarranauhojakin on saatavissa nykyään useissa eri väreissä ja läpinäkyvänäkin. Vaikka perinteiset musta, punainen ja sininen ovatkin niitä nostalgisimpia värejä.




Myös miehelläni lähti kirjoittimen kanssa hieman mopo käsistä ja vessassa käyntini aikana tarroja oli ilmestynyt jo koiriinkin...

tiistai 18. syyskuuta 2012

Inkiväärillä maustettu omenapaistos


Ja vielä vähän lisää omenaherkkuja. Tällä kertaa pikainen omenoiden ja inkiväärin liitto paistinpannulla syntyi suunnilleen näin:

Inkiväärillä maustettu omenapaistos
  • omenoita
  • voita
  • kaurahiutaleita
  • fariinisokeria
  • inkivääriä
  • kanelia

Kuoritaan ja pilkotaan omenoita liian suurella sahalaitaisella veitsellä. Viilletään sormeen ja huudetaan vaimo hätiin elokuvan ja virkkuutöiden parista. Kun laastarit on etsitty ja sormi paikattu päästetään vaimo takaisin elokuvan pariin. Jatketaan omenoiden pilkkomista tylsällä veitsellä ja viilletään sormeen uudelleen, jos mahdollista vielä edellistä suurempi vekki. Vaimo huuhtaisee tiskikoneesta sopivan veitsen, kuorii ja pilkkoo loput omenat sekä pudottaa omenankuoria keittiökaappien ja jääkaapin väliin. Siirretään koko jääkaappi paikaltaan ja siivotaan omenankuoret pois. Sulatetaan voi pannulla. Lisätään pannulle sokeri, kaurahiutaleet, kaneli ja jauhettu inkivääri. Lisätään vielä omenat ja pyöritellään niitä seoksessa kunnes ne ovat hieman pehmenneet (noin 5-10 minuuttia).

Nautitaan kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera ja nauretaan valmistusprosessille. Palataan virkkuutöiden pariin ja katsotaan elokuva loppuun.

Ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta lopputulos oli hyvä ja inkivääri tuo omenoihin mukavaa potkua.