maanantai 14. huhtikuuta 2008

Hän on täällä taas




Neiti Kevät on tullut kaupunkiin.

Kuvia työmatkan varrelta. Sateisen viikon jälkeen kevät on ottanut taas aimo askeleen eteenpäin. Leskenlehdet ovat silmänsä jo avanneet, puut ja pensaat ovat silmuilla ja valkovuokotkin jo nuokkuvat metsässä ollen jo ihan pian valmiita heräämään. Linnut aloittavat laulunsa jo paljon ennen herätyskelloa. Havahduin harmauden ja pöllyävän katupölyn keskellä ajatukseen kuinka vihreää kesällä on, kun nurmikot vihertää ja puut sekä pensaat ovat lehdessä. Se oli mukava ajatus. Ja pian totta.

Eilen rakastuin. Rakastuin taloon. Punaiseen tupaan, valkoisine ikkunalautoineen, sen lasikuistiin, lankkulattioihin ja pönttöuuniin. Rakastuin talon tunnelmaan ja ajatukseen siellä asumisesta.

Kävimme kiertelemässä myytävien talojen esittelyitä. Oma talo tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Liian kaukaiselta ja saavuttamattomalta ja se tuskastuttaa. Tuskastuttaa todella. Seuraava askel lienee mennä pankkiin utelemaan lainamahdollisuuksia. Sitten sen tietää kuinka kaukana unelma on.

3 kommenttia:

  1. Taloihin ei rakastuta, koteihin kyllä ;) Tunsit siis siinä talossa kodin. Niin kävi minulle, kun täällä kävimme katsomassa sen ensimmäisen ja ainoan ostopäätökseen tarvittavan kerran <3

    VastaaPoista
  2. Mä meinasin eilen ajaa ojaan (tai siis talon seinään, kun eerikinkadulla on vähän vähemmän ojia)kun näin ekat hiirenkorvat!! Siinä ne oli, keskellä Helsinkiä, aurinkoisella talonseinustalla puskiossa. IHANAA!

    VastaaPoista
  3. Täällä pohjoisessa kun talsii kadulla ja kengät on täynnä loskaa, tuntuu mahdottomalta ajatus kuivista kaduista ja hiirenkorvista. Mutta olipa kauniita kuvia, pitää vaan yrittää uskoa, että Hän tulee meillekin...

    VastaaPoista