Bussilla liikkuminen Alanyassa

Jos haluaa säästää jalkojaan tai taksimaksuissa on Alanyassa kätevää matkustaa bussilla. Bussin kertamaksu on 3 TL/matka. Jos liikut enemmänkin busseilla kannattaa hankkia Kent Kart -bussikortti, johon voit ladata bussimatkoja, jolloin kertamaksu on hieman edullisempi. Samaa korttia voi käyttää myös useampi henkilö.

Ruuhka-aikaan bussit voivat olla hyvinkin täynnä ja istumatilaa olla niukalti. Matkan aikana on kuitenkin ihailtavaa seurata, kuinka vanhuksille ja lasten kanssa matkustaville tarjotaan aina istumapaikkaa. Ei kuitenkaan ihan niin hanakasti kuin Istanbulin liikenteessä.

Bussiasemia Alanyasta löytyy kaksi. Varsinainen linja-autoasema (Alanya Otogarı) sijaitsee Alanyan läntisellä puolella ja sieltä lähtee hyvin varusteltuja pitkän matkan busseja. Niihin pitää ostaa lippu erikseen, joko asemalta tai bussin kyydistä. Minibussien Dolmus-asema taas löytyy Alanyan keskustasta, läheltä perjantaibasaaria (Cuma Pazari).

Ohessa muutama vinkki mihin bussiin kannattaa hypätä, jos haluaa vaikka Oban markkinoille, kauppakeskus Alanyumiin shoppailemaan, Kale-linnoitukselle ihailemaan maisemia tai Dim-joelle vilvoittelemaan:

1 - Atatürk Caddesi
Bussi numero 1 suhaa edes takaisin Atatürk bulevardia ja itäistä rantakatua Ahmet Tokuş bulevardia, itäisimmillään aina Kesteliin asti. Bussilla pääsee kätevästi esimerkiksi maanantaisin Oban markkinoille. Oban markkinoille vie Atatürk bulevardilta myös bussi numero 101.

» Oban markkinat

2 - 25 MT
Tämä bussi kulkee 25 metrin katua ja se kuljettaa sinut shoppailemaan vaikka kauppakeskus Alanyumiin tai Cikcillin markkinoille. Alanyumiin pääset myös busseilla numero 11 tai 202. Bussi numero 2 tekee ennen Alanyumia pienen lenkin mäellä olevan sairaalan kautta (Devlet Hastanesi), bussi numero 202 jättää tämän lenkin tekemättä.

» Shoppailu Alanyassa
» Cikcillin markkinat Alanyassa

4 - Kale (Castle)
Bussilla numero 4 pääsee Kale-linnoitukselle. Alanya Kale on keskiaikainen linnoitus, joka kohoaa parhaimmillaan 250 metriä merenpinnasta. Kalelta avautuvat upeat maisemat Alanyan ylle ja linnoitukselle kiemurtelevan tien varrella sijaitsee pieniä kahviloita ja ravintoloita sekä myyntikojuja, joissa kaupataan käsitöitä ja matkamuistoja.

» Kale-linnoitus (Alanya Kalesi)
» Kale-kukkula

5 - Tepe
Bussi numero 5 kiipeää vuoristoon, josta löydät suosittuja näköalaravintoloita. Lähde herkuttelemaan turkkilaiselle aamiaiselle esimerkiksi Tepe Mountana tai Manzara -ravintolaan. Runsaan aamiaisen ohessa voit ihailla upeita maisemia.

» Tepe Mountana - turkkilainen aamiainen vuoristossa

10 - Dimçayı
Bussi numero 10 lähtee perjantaibasaarin takaa olevalta Dolmus-asemalta Dim-joelle. Vuorten välissä kiemurtelevan Dim-joen varrelle on rakennettu useita ravintoloita, joissa voi lounastaa viihtyisissä joen päällä olevissa lautoissa tai terassirakennelmissa.

» Dim-joki (Dimçayı)


Lisää busseja sekä tarkemmat reitit ja aikataulut löydät osoitteesta:
www.alanyalovers.com/en/alanya-ozel-halk-otobusu-saatleri/1

Voit ladata puhelimeesi myös sovelluksen, josta näet Alanyan bussien aikataulut:
» Google Play: Alanya Otobüs Saatleri
» App Store: Alanya Otobüs Saatleri

Cikcillin markkinat Alanyassa

Markkinat valtaavat Cikcillin lauantaisin (Cikcilli Cumartesi Pazarı). Cikcilli sijaitsee lähellä Obaa, noin kolme kilometriä Alanyan keskustasta itään päin. Markkina-alue löytyy Kipa-marketin takaa.

Markkina-alueena toimii pitkä katu, jonka alkupäässä myydään hedelmiä, vihanneksia, juustoja pähkinöitä ja muita elintarvikkeita. Kadun perältä löytyy myös vaate- ja kenkäkauppiaita, mutta ei siinä määrin kuin esimerkiksi Oban markkinoilta maanantaisin.

Näin helmikuun lopulla, kun turistikausi ei ole startannut vielä kunnolla, kadun loppupäässä sai kävellä hyvin rauhassa. Turistit loistivat poissaolollaan, eivätkä villapaidat tehneet oikein enää kauppaansa. Alkupään hedelmäpuolella sen sijaan riitti ihmisvilinää.



Muita markkinoita Alanyan lähistöllä, joissa olen käynyt ja kirjoittanut blogiini:
» Maanantaisin markkinat Obassa
» Maanantaina ja torstaina markkinat Manavgatissa 
» Tiistaina markkinat Alanyan kauppahallin (Toptancı Hal) luona
» Torstaisin markkinat Tosmurissa
» Lauantaina markkinat Oban vieressä Cikcillissä

Talvikausi Alanyassa

Turistin silmin katsottuna Alanya viettää talvella hiljaiseloa valmistautuen seuraavaan sesonkiin. Kausi alkaa yleensä vilkastumaan vähitellen maaliskuun tienoilla ja hiljenee taas syys-lokakuussa. Sesonkiaikaan suomalaisetkin matkanjärjestäjät tekevät paljon matkoja Alanyaan ja Suomesta lennetään suoria lentoja Gazipasan lentokentälle.

Turisteja Alanyassa riittää kuitenkin talvellakin, mutta ei tietenkään siinä määrin kuin sesongin ollessa käynnissä. Enimmäkseen talvea paossa on vartuneempaa väkeä, joilla on täällä omistus- tai vuokra-asunto, ja joille Alanyan kesän paahtavat helteet ovat vähän liikaa. Tammikuun lopulla koululaiset viettivät Turkissa kahden viikon talvilomaansa, joten silloin osa paikallisista lähti talvilomailemaan ja tapaamaan sukulaisiaan muihin kaupunkeihin. Vastaavasti koululaisten loman aikaan täällä näkyi myös turkkilaisia matkailijoita.

Monet ravintolat ovat vetäytyneet talvilevolle, mutta yllättävän moni paikka pitää ovensa auki talvellakin. Varsinkin satamassa ravintolat keräävät viikonloppuisin väkeä ihan mukavasti, enimmäkseen paikallisia, länsipuolella olevissa turistiravintoloissa taas useimmat pöydät seisovat tyhjillään. Myös rannalla on muutama satunnainen rantabaari avoinna talvellakin. Kaduilla saa kävellä suhteellisen rauhallisesti, ravintoloiden sisäänheittäjistä ei ole juurikaan riesaa. Bazaareista joku saattaa joskus intoutua huutelemaan jotain.

Atatürk bulevardilla muutamat bazaarit sinnittelevät avoinna, kovin myöhään ne eivät kuitenkaan ole avoinna, kuten kesällä. Atatürk bulevardin itäpäästä löytyy enemmän avoinna olevia kauppoja ja ravintoloita, samoin kuin enemmän paikallisten suosiossa olevalta 25 metrin kadulta. Sieltä löytyy runsaasti erilaisia vaatekauppoja, ravintoloita sekä sisustus-, kosmetiikka- ja elektroniikkaliikkeitä. Jos siis bazaarikojujen samankaltainen valikoima alkaa puuduttamaan, kannattaa puikahtaa 25 metrin kadulle ihmettelemään kauppojen tarjontaa. Talvikaudellakin shoppailu Alanyassa onnistuu siis varsin hienosti ja monet liikkeet hehkuttavat ikkunoissaan suuria alennuksia (indirim).

Ruokakaupat ja marketit ovat normaalisti avoinna, pitäähän paikallisten syödä talvellakin. Ruokaostoksiaan voi käydä myös täydentämässä vihannes- ja hedelmämarkkinoilla, maanantaisin Obassa, tiistaisin kauppahallin luona ja perjantaisin keskustassa.

Naapurimaassa Syyriassa on käynnissä sota, joka näkyy hurjana pakolaistulvana sekä Turkissa että Euroopassa. Tilannetta seurataan tietenkin täälläkin, mutta Alanyassa pakolaistilanteesta ei näy kuitenkaan merkkejä. Alanyasta Syyrian rajalle on matkaa useita satoja kilometrejä, eikä pakolaisvirrat kulje Alanyan kautta. Illan pimetessä kuljen täällä turvallisemmin mielin kuin Helsingissä. Alanya tarvitsee turisteja, koska niin monen elanto on täällä kiinni turismista, suoraan tai välillisesti. Sitä ei haluta riskeerata.

Kenties olen jo unohtanut millaista hulina täällä voi kesäisin parhaimmillaan olla, mutta kaikenkaikkiaan Alanya on oma ihana itsensä talvellakin, rauhallinen ja turvallinen. Olemmekin ihmetelleet miksei se vedä enempää turisteja puoleensa myös varsinaisen sesongin ulkopuolella. Muutamaa sadepäivää lukuunottamatta aurinkoa on riittänyt ja ilmat ovat olleet ihanteelliset lenkkeilyyn, saa läkähtymättä kierrellä pidempiäkin matkoja ja tutustua paikkoihin. Istahtaa välillä teekupposelle ja vain fiilistellä.

Vohvelikahvila Alanyassa

Jos makeanhimo iskee kesken lomailun, erinomainen paikka sen tyydyttämiseen on vohvelikahvila Vanillart Coffe & Waffle.

Kahvila tarjoilee herkullisia vohveleita muhkeilla täytteillä. Omaan herkutteluhetkeeni valitsin vohvelin, jonka päältä löytyi jäätelöä, mansikoita, banaania, kiwiä, nutellaa, kermavaahtoa, suklaakastiketta ja strösseleitä. Lisäksi lautasen reunalta löytyi granaattiomenan siemeniä. Tuhti belgialainen vohveli riitti tyydyttämään isommankin makean nälän. Hintaa vohvelilla oli 16 TL eli alle 5 euroa.

Kahvila löytyy Atatürk bulevardilta, noin sata metriä Atatürkin patsaalta Kleopatra-rannalle päin, bulevardin vasemmalta puolella.

» Vanillart Coffe & Waffle Facebookissa

Tepe Mountana - turkkilainen aamiainen vuoristossa

Vuoristossa sijaitseva Tepe Mountana on suosittu aamiaisravintola, jonka terassilta avautuvat huikeat maisemat Alanyan ylle. Melkein hävettää myöntää, että olen reissannut Alanyassa jo useamman vuoden ajan, mutta en ole aiemmin käynyt aamiaisella vuoristossa. Nyt on sekin "virhe" korjattu.

Seikkailumme alkoi Atatürk bulevardilta, josta hyppäsimme bussiin numero 5 (pysäkki noin DeFactoa vastapäätä, Atatürkin patsaalta katsottuna oikealla puolella, ennen LC Waikikia). Itseasiassa seikkailumme alkoi jo perjantai bazaarin takana sijaitsevalta Dolmus-asemalta, josta luulimme bussin lähtevän ja odottelimme siellä, kunnes kysyimme missä bussi numero 5 mahtaa luurata. Parin Forrest Gumpmaisen "Run Forrest, run!" -hetken jälkeen ehdimme kuitenkin ajoissa oikealle pysäkille. Bussi kiemurteli ylös jyrkkää vuoristotietä, jonka varrelta avautuivat upeat maisemat Alanyan ylle. Bussin päätepysäkki sijaitsi aivan Tepe Mountana ja Manzara -ravintoiden vieressä, joten niihin on helppo löytää. Matkan varrella sijaitsee myös näköalaravintola Zirve.

Turkkilainen aamiainen (kahvaltı) on tunnettu monipuolisuudestaan ja käsite siinä missä englantilainenkin aamiainen. Runsas aamiaisemme sisälsi mm. erilaisia juustoja, oliiveja, munakasta, turkkilaista jugurttia, makkaraa, vaaleaa leipää, tomaattia, kurkkua, paprikaa, hilloa ja hunajaa, viininlehtikääryleitä sekä lukuisia muita asioita, joista emme olleet edes aivan varmoja mitä ne olivat. Aamiaisen kyytipoikana lipiteltiin turkkilaiseen tapaan tietenkin haudutettua mustaa teetä (çay). Hintaa koko setille tuli 30 TL per henkilö eli alle 10 euroa. Bussimatka maksoi 2 TL.

Aamiaista sulatellaksemme päätimme kävellä vuoristosta alas. Matka ei ollut kovin pitkä ja tepastelimme sieltä alas reilussa tunnissa vuoristoisia maalaismaisemia ihaillen. Ilmat helmikuisessa Alanyassa ovat juuri oivalliset lyhyempiin tai pidempiinkin lenkkeihin.

Elämää kuun ja tähden mailla

Ensimmäinen kuukausi kuun ja tähden mailla on kulunut hyvin rauhallisesti. Alkuun arkisetkin asiat ovat olleet vielä suurta seikkailua, kuten kaupassakäynti, kun tuoteselostuksista ei ymmärrä yhtään mitään. Ensimmäisiä ostoksiani olivat tietenkin turkkilainen tee ja kaksikerroksinen teepannu. Aamuisin keittelen sillä teetä ja lueskelen Turkista kertovia kirjoja, joista ensimmäisenä kävin Reetta Paakkisen Kuun ja tähden mailla -kirjan kimppuun. Reetta Paakkinen, joka on asunut suurimman osan aikuiselämästään Turkissa, Kyproksella ja Kreikassa, kertoo kirjassaan Turkin ajankohtaisista ilmiöistä ja historiallisten tapahtumien taustoista, mutta myös kevyemmistä aiheista. Suosittelen kaikista Turkista kiinnostuneille. Osta kirja Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupasta:
» Reetta Paakkinen: Kuun ja tähden mailla

Olen opetellut kaasulieden käyttöä ja pyykinpesukin oli aluksi hieman haastavaa, kun kaikki nippulat ja nappulat ovat tietenkin turkiksi. Onneksi vuokraemäntä oli jättänyt hyvät ohjeet ja suomentanut pyykkikoneen käyttöohjeita. Vuodevaatteita en pikkuisessa kämpässäni alkanut pyykkäämään ja kuivattamaan, vaan kiikutin ne kulman taakse sijaitsevaan ystäväni vaimon pyörittämään pesulaan. Sieltä sain hakea ne puhtaina, silitettyinä ja nätisti viikattuina 15 liiraa vastaan (noin 5 euroa).

Poskionteloita alkoi uhkaavasti kihelmöimään jo lentokoneessa matkalla Istanbuliin, joten ensimmäiset päivät täällä menivät sairastellessa. Flunssan myötä päälle paukkausi myös vanha tuttu infektioastma. Lääkkeitä siihen en ollut osannut varata mukaan, mutta Turkissa monet lääkkeet ovat reseptivapaita. Niinpä parin tunnin välein yöllä yskimään herätessäni googlailin aiemmin käyttämiäni lääkkeitä ja niiden vaikuttavia aineita. Niillä tiedoilla sain seuraavana päivänä helpotusta apteekista.

Päivät olen muuten kuljeskellut ympäriinsä ja mittaillut katuja, jotka nyt parin kuukauden ajan ovat kotikatujani. Appelsiinipuut notkuvat hedelmiä, kanat kuljeskelevat ja kotkottelevat pihamailla, monet ihmiset valmistautuvat tulevaan sesonkiin ja elämä on hyvin verkkaisaa näin talvikaudella. Liiallinen ylimääräinen aika saattaa tosin toisinaan aiheuttaa sitä, että ihmisillä on aikaa kehitellä kärpäsistä härkäsiä ja itsekin olen pyytämättä ja yllättäen joutunut keskelle draamaa. Turkkilainen ja suomalainen temperamentti vaativat joskus hieman opettelua puolin ja toisin.

Markkinapäivinä käyn täydentämässä ruokaostoksia bazaarin tuoreilla hedelmillä. Opiskelen turkkia Babbelin avulla ja pläräilen satoja TV-kanavia, joista olen löytänyt pari myös englanninkielisillä tekstityksillä. Elisa Viihde tuntuu toimivan myös täällä, joten sen avulla olen saanut katsottua myös muutamia tuttuja ohjelmia tai tallentamiani dokumentteja suomalaisilta kanavilta, mikäli netti niitä vain jaksaa pyörittää.

Jos kotona yksin kökkiminen alkaa tympimään voin aina hiippailla kadun toisella puolella olevaan kaverini ravintolaan, jossa on aina joku paikalla. Siitä täällä tykkäänkin, että ikinä ei tarvitse olla yksin. Sosiaalinen kulttuuri on erilainen, ihmiset menevät ulos tapaamaan toisiaan, eivätkä kökötä yksin kotona. Olemme tilanneet tai valmistaneet yhdessä ruokaa, käyneet kuuntelemassa turkkilaista live-musiikkia ja hiljaisina päivinä olen seurannut tuntikausia, kun pojat pelaava Okey-peliä, ymmärtämättä sen sääntöjä kuitenkaan vieläkään ihan täysin.

Olen tutustunut uusiin paikalisiin ja turisteihin, mm. muihin Alanyassa asuviin suomalaisiin sekä mukavaan suomalaiseen tyttöön, joka asuu Alanyassa myös maaliskuuhun asti. Hän on ulkoiluttanut minua sekä pitkillä päivä- ja iltalenkeillä että sataman yöelämässä.

Tammikuun ilmat Alanyassa olivat hyvin vaihtelevia. Välillä oli hyvinkin nättejä ja aurinkoisia päiviä, jolloin elohopea kipusi 20 asteen tietämiin. Auringonpaisteesta huolimatta välillä kova tuuli sai kietomaan kaulahuivin ja takin tiukasti päälle. Parina päivänä viiden asteen tuntumassa pysytelleet lämpötilat tuntuivat todella hyytäviltä. Myös sadetta ripotteli enemmän ja vähemmän muutamina päivinä. Tullessani kaverit varoittelivat, että täällä on todella kylmä, mutta suomalaisella mittapuulla kelit ovat olleet kuitenkin oikein hyvät. Ainakaan ei ole yhtään tullut vielä ikävä sinne pakkasiin ja lumen tuiskeeseen, josta kuukausi sitten tänne lähdin.

Hymy huulilla kuljen palmupuiden reunustamia katuja ja ihailen mitä upeampia auringonlaskuja, kun aurinko painuu nukkumaan Välimeren aaltoihin. Kauniisiin auringonlaskuihin en kyllästy koskaan.

Instagramissa seikkailujani kuun ja tähden mailla voi seurata nimimerkillä @titityyppi.