Päiväretki Varnan kaupungissa

Lomamme alkuun oli luvattu pari epävakaisempaa päivää, joten pilvisen aamun innoittamana päätimme lähteä tutkimaan Varnan alueen pääkaupunkia.Varna on Bulgarian kolmanneksi suurin kaupunki ja Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Ensimmäisenä kaupunkia ovat asuttaneet muinaiset traakialaiset ja antiikin aikoina kreikkalaiset ja roomalaiset. Pitkän historiansa aikana kaupungin herruudesta ovat taistelleet myös bysanttilaiset, bulgaarit ja ottomaanit. Kaupungin pitkään ja rikkaaseen historiaan pääsee tutustumaan useissa kaupungista löytyvissä museoissa.

Varnan ydinkeskustassa nähtävyydet ovat kätevästi kävelymatkan päässä toisistaan ja etenimmekin kaupungissa jalkaisin. Päivän mittaan pilvetkin kaikkosivat taivaalta ja keli oli oikein oivallinen Varnan tutkiskeluun. Suunnitelmissa oli käydä myös Varnassa sijaitsevassa kauppakeskuksessa tutkimassa sen ostostarjontaa, mutta saimme koko päivän menemään pelkästään keskustan alueella.

Nappasimme taksin hotellimme edustalta ja neuvottelimme taksikyydin hinnaksi Albenasta Varnaan ja takaisin 80 levaa (n. 40 €). Albenasta Varnan keskustaan on matkaa noin 40 kilometriä. Varnaan saapuessamme saimme taksikuskilta kortin, jossa olevaan numeroon meidän tuli soittaa noin puoli tuntia ennenkuin halusimme palata takaisin Albenaan. Tarjouduimme maksamaan puolet matkasta jo mennessä, mutta melkoista luottamusta turisteja kohtaan osoitti paikallinen tapa, että taksikyyti maksettiin kokonaisuudessaan vasta takaisin hotellille palatessamme.

Taksi jätti meidät Varnan Katedraalin liepeille, josta aloitimme seikkailumme. Heti taksista ulos hypättyäni joku kadunmies tuli tarjoamaan rahaa vaihdettavaksi. Taksikuskimme oli juuri muutamaa minuuttia aikaisemmin ehtinyt varoittamaan, ettei näiden ketkujen temppuihin kannata langeta, joten kieltäydyin kohteliaasti. Sain paikalliset rahani nostettua suoraan pankkiautomaatista. Kun rahan vaihdolle ei ollut tarvetta, alkoi mies seuraavaksi tarjoamaan minulle marihuanaa. Ensikosketukseni Varmaan ei siis ollut kovin vakuuttava. Meitä oli myös varoiteltu taskuvarkaista, joten kiinnitimme laukkumme huolellisesti sekä etsimme rahapusseillemme ja puhelimillemme turvalliset paikat ja lähdimme tepastelemaan kohti Katedraalia.

1800-luvun lopulla rakennettu Varnan Katedraali eli Pyhän Neitsyt Marian Katedraali (Dormition of the Mother of God Cathedral) on Varnan suurin ja tunnetuin kirkko. Koko maan mittakaavassakin se on Bulgarian toiseksi suurin kirkko. Kulta kupolisen kirkon sisältä paljastui näyttäviä maalauksia ja ikkunoita sekä koristeellinen puinen ikonostaasi. Sisäänpääsymaksua kirkkoon ei ollut.

Katedraalilta jatkoimme matkaa tien toisella puolella olevaan turisti-infoon, josta kävimme hakemassa Varnan kaupunkikartan suunnistusta helpottamaan. Ohitimme näyttävän teatterirakennuksen ja suuntasimme kohti Knyaz Boris Ι -ostoskatua. Hetken ostoskadulla pyörittyämme olikin jo aika istahtaa ensimmäiselle katuterassille nauttimaan lasillinen viiniä.

Jatkoimme matkaamme ja yritimme löytää roomalaisen kylpylän rauniot (Roman Thermae). Neljän levan (n. 2 €) sisäänpääsymaksulla ihmeteltäväksemme avautui Bulgarian suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin jäljellä oleva roomalainen kylpylärakennus. Rauniot oli kuitenkin ikäänkuin unohdettu keskelle kaupunkia ja päästetty rehottumaan vähän liikaa, verraten esimerkiksi Turkin Sidessä sijaitseviin antiikin aikaisiin nähtävyyksiin, jotka ovat huomattavasti huolletumpia ja paremmassa kunnossa.

Raunioiden tutkiskelun jälkeen alkoikin jo nälkä hiukomaan ja pääsin helpottamaan Turkki-ikävääni turkkilaisessa ravintolassa, johon pysähdyimme lounaalle. Lounaalta suuntasimme takaisin kohti ostoskatuja, joissa teimme vielä muutamia ostoksia. Kun ilta alkoi laskeutumaan Varnan ylle oli päiväretkemme tullut siihen pisteeseen, että aloimme hiippailemaan kohti Katedraalia, josta taksikuski lupasi tulla meidät noutamaan takaisin Albenaan.

Varnassa olisi riittänyt tutkittavaa useammaksikin päiväksi. Kauniita vanhoja taloja olisi jaksanut ihastella pidempäänkin ja paremmalla ajalla olisi voinut tutustua esimerkiksi Mustanmeren rannalla sijaitsevaan puistoon (Sea Garden) ja sen ravintolatarjontaan. Varna herää henkiin kesäisin ja siellä on kuuleman mukaan eläväinen yöelämä, joten siihenkin olisi voinut tutustua. Varnassa on päivittäin myös markkinoita, joissa myydään hedelmiä, vihanneksia ja muita paikallisia tuotteita. Sellaiset markkinat olisi ollut mukava löytää.

Kuinka päädyin Albenaan?

Kesäkuun alussa ystävättärelleni iski todellinen matkakuume ja aloitimme epätoivoisen äkkilähdön metsästyksen. Koululaisten lomien alettua moni muukin oli näköjään tympiintynyt Suomen sateisiin ja edulliset äkkilähdöt olivat kortilla. Kolme päivää yritimme löytää budjettiimme sopivia äkkilähtöjä, lentoja ja hotelleja. Budjettina minulla oli maksimissaan 300 euroa ja ystävättärelläni taas oli vain viikon rakonen vapaata töistänsä, joka aiheutti lisähaasteensa matkan etsimiseen. Itselläni oli Turkissa päivät täynnä ja oleskelulupahakemus vielä vaiheessa, joten Turkki oli tällä kertaa suljettu pois laskuista, joku muu pakopaikka piti siis löytää.

Ystävättäreni päräytti perjantaina junalla Porista jo valmiiksi lähtökuoppiin, kotiimme Helsinki-Vantaan lentokentän liepeille, jossa otimme loppukirin matkan metsästykseen. Metsästyksessä käytimme sekä Rantapallon että Napsun äkkilähtöhakuja. Kyttäsimme suoraan myös matkatoimistojen, kuten Aurinkomatkojen, Apollomatkojen, Tjäreborgin ja Finnmatkojen äkkilähtösivuja sekä soittelimme matkatoimistoja läpi. Yritimme löytää pelkkiä lentoja Momondon kautta sekä suoraan Finnairin, Norwegianin ja airBalticin sivuilta. Epätoivoissamme katsoimme äkkilähtöjä jopa Ruotsin (Sistaminuten.se) ja Viron (Lastminute.ee) puolelta.

Kun perjantai-iltana, monen tunnin etsimisen jälkeen, olimme jo lähes luopuneet toivosta se löytyi! Tjäreborgin sivuille ilmestyi matkajokeri Bulgariaan, Varnan alueelle, hintaan 145 euroa! Hintaan lisättiin vielä kuljetus hotelliin (meno-paluu 18 €) sekä  matkatavarat lennoille (30 €), joten yhteishintaa viikon matkalle tuli 193 euroa per henkilö. Matka-asiakirjassa alennuksen määräksi oli merkitty 1 335 euroa henkilöä kohden. Loput matkatavarat lensivät nopeasti matkalaukkuun ja seuraavana päivänä suuntasimme jo kohti lentokenttää.

Varnan lentokentällä kohteeksemme osoittautui Albena ja kohdeopas kertoi hotellin olevan oikein mukava perhehotelli. Perhehotelli. Se sai ystävättäreni karvat pystyyn jo heti kättelyssä (oma kärsivällisyyteni alkoi rakoilemaan vasta myöhemmin viikolla). Ei siis ehkä paras vaihtoehto lapsettomalle kaveripariskunnalle, mutta jokerimatkalaisina meillä ei ollut varaa valita sijaintiamme eikä hotelliamme Varnan alueella. Hotellihuoneemme olikin oikein positiivinen yllätys. Tilavassa huoneistossamme oli yhdistetty makuu- ja olohuone, kaksi leveää sänkyä, jääkaappi, keittomahdollisuudet ja ruokapöytä. Kylpyhuoneessamme oli wc ja jopa kaksi suihkua, toinen ammeessa ja toinen suihkukaapissa. Lisäksi huoneistossa oli toinenkin wc ja tilava parveke.

Tilavasta huoneesta saimme nauttia kaksi yötä, kunnes saimme oppaalta soiton, että joudumme vaihtamaan huonetta. Uusi huoneemme oli normaali pieni hotellihuone, jossa oli vain yksi parisänky ja sohva. Tiedossamme oli, että matkajokerilla matkustava asiakas saatetaan matkan aikana siirtää kaksikin kertaa toiseen majoituspaikkaan, joskus varsin lyhyelläkin varoitusajalla, mutta yllätyksenä tuli, ettei kahden hengen huoneessa ollut kahta erillistä sänkyä. Levottomasta ja mustekalamaisesta nukkumistyylistäni johtuen menin suosiolla sohvalle nukkumaan. Henkilökunta kävi pyynnöstämme levittämässä sohvan, joka teki pienessä huoneessa liikkumisesta entistäkin ahtaampaa. Esimerkiksi jääkaappia ei sohvan levityksen jälkeen mahtunut enää avaamaan.

Jokerimatkojen erityisehdoissa mainittiin myös, ettei huoneessa välttämättä ole mukavuuksia, vaan asiakkaat saattavat joutua jakamaan käytävällä olevan kylpyhuoneen ja wc:n. Joskus kahden hengen huone voi olla myös osa isompaa huoneistoa. Jokerimatkan hintaan ei myöskään välttämättä sisälly aterioita tai siivousta. Näiden suhteen meillä siis kävi tuuri. Huoneessamme oli wc ja suihku sekä pääsimme nauttimaan runsaasta hotelliaamiaisesta.

Albena on suhteellisen rauhallinen ja aidattu turistikeskus, joka on erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Rauhallisuus osoittautui siis hyvin suhteelliseksi. Albenan yöelämä oli toki hyvin rauhallista, mutta päivisin hotellikäytävät ja uima-altaat täyttyivät lapsiperheiden elämän äänistä sekä Tjäreborgin maskottien, Lollo-kirahvin ja Bernie-karhun, vetämistä Kids Clubeista lasten discoineen ja muine aktiviteetteineen. Täyteen buukatun hotellin aamiaisella riitti vilinää ja vilskettä, mutta ruoka riitti silti hienosti aamiaisen loppuun asti. Albenassa sijaitsevat ravintolat taas hiljentyivät ja sulkivat ovensa jo puolen yön aikaan ja ensimmäistä kertaa paikan ainoassa yökerhossa vieraillessamme olimme siellä henkilökunnan lisäksi ainoat asiakkaat.
Turistikausi Albenassa oli vasta starttaamassa, joten ehkä se selitti osaltaan autiot ravintolat ja rantatuolit.

Albenan kadut on rauhoitettu autoliikenteeltä ja siellä liikkuvat vain hevosvaunut, kaupunkijuna sekä erilaisia turistien vuokraamia poljettavia vekottimia. Minimarketteja löytyi mukavasti ja niistä osa palveli jopa 24/7. Pääkadun varrella oli useita kojuja, joissa myytiin matkamuistoja, koruja ja kosmetiikkaa. Ravintolat sijaitsevat pääsääntöisesti pääkadulla tai rantakadulla. Paikalliseksi keskukseksi kutsuttiin rannassa sijaitsevaa Bazar-aluetta, pientä kauppakeskusta, josta löytyi matkamuistojen lisäksi muutama vaate- ja kenkäkauppa. Shoppailun ystävien kannattaa kuitenkin suunnata Albenasta Kultahietikolle tai Varnan kaupunkiin, joissa pääsee nauttimaan paremmista ostosmahdollisuuksista.

Albenan plussat ja miinukset

Albena on loistava kohde, jos onnistuneeseen lomailuun riittää auringosta nautiskelu uima-altaalla tai hiekkarannalla sekä halpa ruoka, olut ja viini. Uimarannalla oli hyvin tilaa ja Tjäreborgin vieraat saivat huonekorttia näyttämällä käyttöönsä ilmaiset aurinkotuolit ja -varjot rannalla.  Ympäristö oli kaunista ja vehreää. Plussaa oli myös Albenan alueella toimiva ilmainen wifi.

Miinuksena mainittakoon, että Albenassa itsessään ei ole juurikaan nähtävää ja huvituksia riittää lähinnä vain perheen pienimmille. Paikallisissa ravintoloissa ei ole sisäänheittokulttuuria, joka saattaa miellyttää niitä, joita ravintoloiden sisäänheittäjät ahdistavat. Minä henkilökohtaisesti taas tykkään sisäänheittokulttuurista ja tunnen itseni sen myötä tervetulleemmaksi asiakkaaksi. Albenassa ravintolaan sai marssia aivan rauhassa sisään ja istahtaa pöytään ennenkuin kukaan edes huomio sinua. Palvelu ei siis mielestäni ollut kovinkaan lämminhenkistä ja yksinäinen naisasiakas jäi usein varjoon henkilökunnan keskittyessä palvelemaan lapsiperheitä. Lomakeskus oli hieman hengetön ja viikon matka riitti minulle siis aivan mainiosti, kaksi olisi ollut jo liikaa. Vaikka vietin muutaman päivän retkeillen Varnan kaupungissa, naapurikylässä Balchikissa ja Kultahietikolla, iski loppuviikosta jo tuskastus, kun olin talsinut Albenan kadut ristiin rastiin jo moneen kertaan. En tiedä olisinko viihtynyt sen paremmin Sunny Beachin tai Golden Sandsin vilskeessä?

Vaikka ensikosketukseni Bulgariaan jättikin minut hieman kylmäksi, haluaisin kuitenkin antaa Bulgarialle vielä uuden mahdollisuuden. Mitä sijaintia, nähtävää ja tehtävää sinä Bulgariasta suosittelisit? Tai mitä et suosittelisi?

Bulgaria – ruusuja, viiniä ja kyrillisiä kirjaimia

Kun reilu viikko sitten nappasin äkkilähdön Bulgariaan, en lähtökohtaisesti tiennyt maasta juuri mitään. Hyvin pian se osoittautui hyvin edulliseksi maaksi, jossa riittää kaunista ja vehreää luontoa, ruusuja, pääskysiä sekä halpaa viiniä.

Jo ensimmäisen päivän myötä minulle valkeni, että ruusut on Bulgarian juttu. Ympäristössä oli runsaasti kauniisti kukkivia ruusupensaita ja kävelyretkillä löysin monia ruusutarhoja, joista näyttävin oli Balchikissa, siitä tulossa oma blogikirjoituksensa myöhemmin. Bulgaria on yksi maailman suurimmista ruusuöljyn tuottajista ja se tuottaakin 70 prosenttia koko maailman ruusuöljystä. Arvokkaasta ruusuöljystä valmistetut tuotteet ovat Bulgariassa hyvin edustettuina. Hajuvesien lisäksi ruusuöljyä käytetään muuhun kosmetiikkaan ja elintarvikkeisiin, kuten hilloihin ja suklaisiin sekä viiniin ja likööriin

Bulgaria on yksi Euroopan edullisimmista maista, joka kävi selväksi jo heti ensimmäisenä iltana, kun hotellille saavuttuamme lähdimme hieman tutkimaan ympäristöä ja juomaan lasilliset viiniä loman kunniaksi. Bulgarian rahayksikkö on leva (BNG) ja lasillinen viiniä ensimmäisessä löytämässämme ravintolassa maksoi 5 levaa eli noin 2,5 euroa. Viikon aikana halvimmillaan viinilasillisen sain eräästä rantabaarista 3 levalla (eli n. 1,5 €).

Ravintolassa syöminen oli edullista ja kaduilla oli kojuja, joissa myytiin edullisesti pientä purtavaa. Annosten hinta vaihteli 8-20 levan välillä (4-10 €). Monessa ravintolassa hinta sisälsi vain pääruoan, lisukkeet, kuten riisi tai perunat löytyivät listalta erikseen.

Ihastuksekseni huomasin bulgarialaisten pitävän letuista, joita myytiin myös pienistä kojuista sekä tarjoiltiin ravintoloissa jälkiruokana esimerkiksi jäätelön ja hedelmien kera. Letut katukojuissa maksoivat 1,50 levaa/kpl eli n. 0,80 euroa. Ravintolasta hedelmillä täytetyn letun jäätelön ja kermavaahdon kera sai 7 levalla (n. 3,5 €).

Bulgariassa käytetään kyrillistä kirjaimistoa, joka hankaloitti esimerkiksi ravintolalaskujen tarkastamista, koska minulla ei ole aavistustakaan mitä kyrilliset merkit tarkoittavat. Hyvin nopeasti bulgarialaiset tekivät selväksi, että kyseessä eivät ole venäläiset kirjaimet vaan nimenomaan bulgarialaisten kehittelemä kirjoitusjärjestelmä, joka sittemmin otettiin käyttöön myös Venäjällä ja muilla lähialueilla. Kyrillisten kirjaimien historia juontaa siis aina Bysantin aikakaudelle, 800-luvulle, jolloin muinaiskirkkoslaavi eli muinaisbulgaria kehitettiin.

Majapaikkamme sijaitsi Albenassa, joka on erityisesti lapsiperheiden suosima, rauhallinen ja aidattu turistikeskus. Jos kaipaa lomaltaan vain aurinkoa ja rantaa, Albena on varmasti loistava vaihtoehto. Albenassa itsessään ei ole juurikaan nähtävää ja huvituksia riittää lähinnä vain perheen pienimmille. Jos taas haluaa enemmän näkemistä ja tekemistä pitää Albenan alueelta poistua muualle seikkailemaan.

Busseja kulki harvakseltaan, joten turvauduimme päiväretkillämme taksikyytiin, joka yleiseen hintatasoon verrattuna oli verrattain kallista. Teimme päiväretken Varnaan, joka on Bulgarian kolmanneksi suurin kaupunki, noin 30 kilometrin päässä Albenasta. Edestakainen taksikyyti sinne maksoi 80 levaa (n. 40 €). Varnan lisäksi vierailimme läheisessä Balchikin kylässä, jonne edestakainen taksi maksoi 50 levaa (n. 25 €). Kävin myöhemmin tutkimassa myös Kultahietikon aluetta, jonne edestakainen taksi maksoi 60 levaa (n. 30 €), Näistä seikkailuista lisää myöhemmin.

Bulgaria vaikutti kauniilta ja vehreältä maalta, jolla on mielenkiintoinen historia. Maana se kuulostaa houkuttelevalta, koska matkailijana kaipaan matkakohteelta muutakin kuin pelkkää lämpöä, aurinkoa ja pitkiä hiekkarantoja. Albenan kadut oli kuitenkin hyvin nopeasti talsittu ristiin rastiin. En ole kovinkaan kiinnostunut shoppailusta ja rannoilla makoilusta vaan huomaan kaipaavani enemmän tekemistä, näkemistä ja kokemista, jota rajoitti tällä kertaa rauhallinen sijaintimme aidatussa perhelomakohteessa yhdistettynä rajalliseen matkabudjettiini. Siksipä ensimmäinen kokemukseni Bulgariasta jätti minut vähän kylmäksi.

Hotellielämää Alanyassa

Kaksi viikkoa hotellielämää takana. Ympärillä oli elämää (välillä vähän liikaakin) ja pari kaveriakin sattui asumaan samassa hotellissa, joka oli mukavaa. Viesti vain messengeriin tai WhatAppiin ja löytyi seuraa aamuteelle tai illalla juttuseuraksi alakerran baariin. Suomalaisten suosimassa hotellissa oli myös hyvät kisakatsomot jääkiekon MM-kisojen aikaan.

En kuitenkaan muistanut kuinka levottomia hotellit voivat olla, koska olen viime aikoina lomaillessani asunut vain vuokra-asunnoissa. Ympäröivien ravintoloiden ja hotellin oman alakerran baarin äänet kuuluivat yllättävän hyvin huoneeseen. Myös kanssa-asujien kuljeskeleminen ja huutelu hotellin käytävillä alkoi häiritsemään. Varsinkin, kun samassa kerroksessa sattui asumaan perhe, joka hoiti kommunikointinsa huutelemalla käytävällä huoneesta toiseen.

Mutta edullistahan hotellielämä oli. Hotellini sijaitsi Muhabbet Sokak -kävelykadun varrella, vain 100 metrin päässä Kleopatran rannasta. Maksoin ensimmäisestä viikostani 6 €/yö (sisältäen aamiaisen) ja toisesta viikosta 5 €/yö (sisältäen aamiaisen). Samassa hotellissa asuva kaverini oli maksanut parhaimmillaan vain 2 €/yö (sisältäen aamiaisen). Siihen hintaan ei parane juurikaan pienistä elämän äänistä valittaa. Näin edullisia hotelliöitä saa varattua vain netin kautta. Suoraan hotellin respasta varattaessa huoneen hinta olisi ollut huomattavasti kalliimpi. Halvimmat hotellit löysin tällä kertaa Momondon kautta, ensimmäinen viikko otel.comista ja toinen viikko getaroom.comista:
» Momondo, www.momondo.fi

Aikansa kutakin. Hotellielämä alkaa pidemmän päälle puuduttamaan ja sitä alkaa kaipaamaan yksinkertaisia arkisia asioita. Kuten omaa pyykkikonetta, jossa saisi pyöräyttää hikiset vaatteet puhtaiksi, vaikka pesulat Alanyassa ovatkin hyvin edullisia. Omaa keittiötä, jossa saisi kokkailla omat ruokansa sekä jääkaappia, josta löytyisi aina jotain pientä suuhunpantavaa, jos ei päivän päätteeksi jaksakaan enää suihkun jälkeen pukeutua ja lähteä etsimään ruokaa. Omaa sänkyä, jossa oikea peitto, eikä hotelleiden ohkaisia vohvelikankaisia vilttejä ja karvapeittoja, joihin tuskin tohtii koskeakaan, kun alkaa ajattelemaan mitä kaikkea nekin ovat mahtaneet kokea. En osannut enää iloita hotelliaamiaisista (joista en tosin juuri koskaan edes kerennyt nauttimaan) enkä siitä, että joku käy huoneen siivoamassa ja vaihtamassa puhtaat pyyhkeet ja lakanat. Kaipasin normaalia elämää, toimivaa nettiä, keittiötä, pyykkikonetta ja omaa rauhaa. Vuokrasopimus on jo tehty ja oma vuokra-asunto odottaa minua, kun seuraavan kerran palaan taas Alanyaan.

Alanyan jalkapalloseura Alanyaspor

Toukokuussa Alanyassa ei voinut olla huomaamatta ympäriinsä liehuvia oranssi-vihreitä lippuja. Ne ovat Alanyan oman jalkapalloseuran värit. Ykkösdivisioonassa pelaava vuonna 1948 perustettu Alanyaspor -seura pääsi pelaamaan noususta Turkin Superliigaan, jonka vuoksi joukkuetta kannustettiin näyttävästi katukuvassa.

Myös pelaajat lähetettiin näyttävästi matkaan kohti pelikenttiä. Saimme olla mukana todistamassa sitä eräänä iltana istuskellessamme terassilla Atatürk bulevardin varrella. Soihdut paloivat, torvet soivat ja ihmiset kerääntyivät kadun varrelle kannustamaan ja taputtamaan.



Turkin Superliiga on jalkapallon korkein sarjataso, jossa pelaa 18 turkkilaista joukkuetta. Kauden aikana joukkueet kohtaavat toisensa kaksi kertaa ja kolme heikointa joukkuetta putoaa alemmalle sarjatasolle, josta kolme joukkuetta nousee niiden tilalle. Tunnetuimpia Superliigan joukkueista ovat eniten mestaruuksia keränneet Istanbulilaiset jalkapalloseurat Galatasaray ja Fenerbahçe.

Alanyaspor -seuran kotiottelut pelataan Alanyan Oba Stadionilla. Mikäli matka Superliigaan jatkuu, tullaan Oba Stadionilla näkemään tunnettuja joukkueita, eikä niitä tarvitse lähteä katsomaan muihin kaupunkeihin.

Oma urheilutietämykseni rajoittuu lähinnä jääkiekon MM-otteluiden seuraamiseen, joten lisää Alanyaspor -seuran matkasta Turkin Superliigaan voi lukea joukkueen omilta kotisivuilta:
» Alanyaspor, www.alanyaspor.org.tr

Mitä kaipaan Alanyasta?

Olin lähes kolme kuukautta paossa talven pakkasia ja viimoja asustellen Turkin Alanyassa. Paikka oli minulle jo entuudestaan tuttu, koska olen jo monen vuoden ajan matkustellut siellä useamman kerran vuodessa.

Yhä useamman kotiinpaluun jälkeen olen myös alkanut kyseenalaistamaan elämääni Suomessa ja kokenut täällä arkeen paluun yhä vaikeammaksi. Istua toimistotöissä kahdeksan tuntia hiljaa paikallaan tietokonetta näpytellen tai pitkissä palaveripöydissä miettien mitä ihmettä teen siellä, kun voisin olla jossain ihan muualla. "Kyllä sinä tähän taas pian totut" lohduttivat työkaverit. Mitä jos en enää haluakaan tottua? Meillä on vain yksi elämä. Mitä jos en haluakaan enää viettää elämääni laskien päiviä seuraavaan lomaani, vaan haluaisinkin kokeilla siipiäni ja kokeilla miltä elämä tuntuisi tuolla aurinkoisemmassa rinnakkaistodellisuudessa?

Mitä sitten ovat ne asiat, jotka saavat sen toisen todellisuuden tuntumaan paremmalta ja elämän siellä kotoisammalta? Nyt kun olen taas muutaman viikon ollut Suomessa aloin listaamaan asioita, joita Turkin Alanyasta ikävöin ja jotka saavat minut palaamaan sinne aina uudelleen ja uudelleen.

Sosiaalinen kulttuuri

Auringon alla ihmiset ovat rennompia, sosiaalisempia ja helpommin lähestyttävissä. Verkostojen luominen on helpompaa ja joku tuntee aina jonkun, joka voi auttaa. Tai ainakin yrittää auttaa. Ihmiset ovat lämpimän huolehtivaisia, apua tarjotaan ja otetaan vastaan, siitä ollaan aidosti kiitollisia ja apu palkitaan usein vastapalveluksina.

Ihmisillä on enemmän aikaa toisilleen. Toki tiedostan sen, että työssäkäyvän arki on erilaista kuin lomailijan arki, mutta ystäviin pidetään kuitenkin säännöllisemmin yhteyttä ja heitä tavataan enemmän, kuin mihin olen kylmässä pohjolassa tottunut. Vieraillaan toisten luona tai lähdetään yhdessä ulos eikä vain pönötetä omissa koloissaan. Lämpimällä ilmastollakin on toki osuutensa siihen, että töiden jälkeen on mukavampi lähteä vielä ulos tapaamaan ystäviä. Oikein huvituin yksi päivä havaitessani, että joka päivä lähtiessäni ulos kävelemään, törmään usein vähintäänkin yhteen tuttuun, jonka kanssa jään vaihtamaan sanan tai pari.

Alanyassa on helppo saada uusia kavereita ja suomalaiseen kulttuuriin verrattuna suhteet saattavat syventyä varsin nopeastikin. Eikä vain paikallisten miesten kanssa, kuten monet saattavat kuvitella, vaan ihan tavalliset kaverisuhteet myös muiden turistien kesken. Viime reissulla tutustuin mm. aivan ihanaa Berliinissä asuvaan saksalaiseen naiseen, joka istui rantabaarissa viereisessä pöydässä ja hetken päästä löysimmekin itsemme jo saman pöydän äärestä, kuuntelemasta toistemme elämäntarinoita, vaihtamasta yhteystietojamme ja sopimasta uusia treffejä. Toisena iltana löysin taas itseni samasta pöydästä suomalaisen naisen kanssa, jota en Suomessa ole koskaan tavannut, mutta joka keskustelun lomassa osoittautui ystäväni työkaveriksi ja sen jälkeen meillä vasta juttua riittikin. Näitä esimerkkejä riittää. Maailma on pieni ja täynnä ihania ihmisiä.

Henkilökohtainen reviiri on Turkissa pienempi, sen huomaa mm. bussipysäkeillä ja julkisissa kulkuvälineissä. Kaveripiirissä taas huomaa, että ihmiset koskettelevat toisiaan enemmän. Tervehtiessä kätellään ja moiskautetaan suukot kavereiden poskelle, usein keskustelun lomassakin saattaa tulla kosketetuksi.

Turkkilainen palvelukulttuuri

Sosiaalisesta kulttuurista onkin hyvä kipittää aasinsiltaa pitkin palvelukulttuuriin. Jotkut kokevat sen "tyrkyttämiskulttuuriksi" ja ahdistuvat, kun eivät saa kävellä kadulla rauhassa. Turkkilainen palvelukulttuuri on niin paljon muuta kuin turistialueiden basaarikojuista tai ravintoloista huutelevia sisäänheittäjiä. Itse tykkään siitä, että asiakas huomioidaan ja sitä palvellaan, niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Turkkilaiset itse ovat vaativia asiakkaita ja tottuneet hyvään palveluun. Siitä hyvänä esimerkkinä Turkin kansallinen lentoyhtiö Turkish Airlines, joka on jo monta vuotta peräkkäin valittu Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi ja on kärkikahinoissa maailman parhaiden lentoyhtiöidenkin joukossa.

Yrittäjyys kukoistaa ja erilaisia pikkukauppoja ja palvelutarjoajia riittää; kauneus- ja kampaamopalvelut, siivous- ja pesulapalvelut, autojen tankkaus- ja pesupalvelut sekä ravintoloiden tarjoamat kotiinkuljetus tai noutopalvelut ovat arkipäivää Turkissa. Palvelu on joustavaa ja henkilökohtaista. Paikallisilla on aivan uskomaton kasvo- ja nimimuisti ja monet asiakkaat tunnetaan nimeltä. Myös asiakkaana oppii tuntemaan esimerkiksi ravintolan omistajan henkilökuntineen nimeltä. Asiakkaasta välitetään vielä sisäänheittämisen jälkeenkin, siksipä samaan tuttuun ravintolaan tuntuu helpolta ja tervetulleelta palata uudelleen. Jos ravintolassa ei ole paljoa muita asiakkaita, voi kuulumisia vaihtaa henkilökunnan kanssa, eikä tarvitse jurottaa yksin.

Kaikkiin sisäänheittäjien huuteluihin ei tarvitse aina vastata. Jos ahdistaa tai on epäsosiaalinen olo voi sulkea korvansa ja kävellä ohi tai huikata, että "no thanks", turkiksi "hayır, teşekkürler" tai "teşekkür ederim". Sosiaalisempina päivinä pysähdyn usein ihan mielelläni rupattelemaan sisäänheittäjien kanssa, koska samoja katuja vuodesta toiseen talsiessa heistä monista on tullut jo ihan tuttujakin.

Toki turistialueella saattaa omaan rauhaansa tottuneesta suomalaisesta tuntua joskus painajaismaiselta, kun hänen henkilökohtaista reviiriään loukataan ja sisäänheittäjät tuntuvat tulevan liian iholle. Tällaisille ihmisille en Alanyassa suosittele Atatürk bulevardilla kuljeskelemista. Huomattavasti rauhaisammin saat shoppailla ostoskeskuksissa ja muissa kiinteähintaisissa kaupoissa tai paikallisten suosimalla 25 metrin kadulla.

Lue lisää shoppailuvinkkejä kirjoituksestani: Shoppailu Alanyassa

Auringonlaskut

Rakastan auringonlaskuja enkä saa niistä koskaan tarpeekseni. Jokainen on erilainen. Joskus aurinko laskee näyttävästi värjäten punallaan koko taivaanrannan, joskus se taas poistuu vaatimattomammin estraadilta. Yksi parhaimmista tavoista seurata tätä näytelmää on hakea kaupasta pullollinen viiniä ja istua rantahiekalle ystävien kanssa parantamaan maailmaa tai kiivetä Kale-kukkulalle ihastelemaan Alanyan ylle laskeutuvaa yötä ja sen myötä kaupunkiin syttyvää valomerta.

Päivä ei suinkaan pääty auringon painuessa nukkumaan Välimeren aaltoihin, vaan siitä alkaa uusi elämä, yöelämä. Varsinkin kesäisin auringonlaskun jälkeen ei ole enää niin paahtavan kuuma vaan lempeän lämmintä ja kadut täyttyvät ihmisistä, jotka lähtevät ulos tapaamaan ystäviään ja etsivät sopivaa ravintolaa päivälliselleen tai illanvietolleen.

Turkkilainen aamiainen

Päivän tärkein ateria. Joskus myöhäinen aamiainen on jopa niin täyttävä setti, että se jää päivän ainoaksi kunnon ateriaksi. Perusaamiainen paikallisissa ravintoloissa maksaa paikasta riippuen kymmenisen liiraa (n. 3 €) ja kaiken kattava brunssi 25-30 liiraa eli alle 10 euroa.

Perusaamiaiseen sisältyy vaaleaa leipää, kananmunaa, paria erilaista juustoa, oliiveja, voita, hunajaa ja hilloa. Lisäksi tomaattia, kurkkua ja mahdollisesti muitakin vihanneksia tai hedelmiä sesongin mukaan. Kattavampaan aamiaiseen kuuluu juustoja, vihanneksi ja hedelmiä useampaa sorttia, viinilehtikääryleitä, turkkilaista jugurttia ja paljon muuta.

Lue lisää: Turkkilainen aamiainen ja Tepe Mountana - turkkilainen aamiainen vuoristossa

Hedelmä- ja vihannesmarkkinat

Hedelmät ja vihannekset ovat halpoja. Markkinoilta saa muutamalla kolikolla niin paljon tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, ettei niitä jaksa edes kantaa kotiin ilman kärryjä. Yhdellä liiralla (n. 0,30 €) saa esimerkiksi kilon mandariineja tai kilon tomaatteja. Kilo granaattiomenoita maksoi 2,50 liiraa (alle euron) ja kilo tavallisia omenoita tai porkkanoita 1,50 liiraa (n. 0,50 €)

Ruoka on muutenkin edullista. 10 liiralla (n. 3 €) saat kotiinkuljetuksena niin turkkilaiset keitot kuin kebabrullatkin. Yksin asuessa ei kotona tule juuri ruokaa laitettuakaan, vaan siellä tulee syötyä enimmäkseen vain hedelmiä ja vihanneksia.

Lue lisää kirjoituksestani: Markkinat Alanyassa

Turkkilainen kylpylä

Sanotaan, että paras tapa aloittaa loma Alanyassa on käydä nautiskelemassa perinteisestä turkkilaisesta kylpylästä. Toki itseään voi hemmotella pesulla muulloinkin kuin loman alkajaisiksi. Kylpyläkokemuksen jälkeinen rentoutunut olo sekä puhdas ja pehmoinen iho ovat koukuttavia.

Turkkilainen kylpylä eroaa suomalaisista kylpylöistä lähinnä siinä, ettei siellä juurikaan lotrata uima- tai porealtaissa, vaan keskitytään pesuun. Erilaiset kylpylät tarjoavat erilaisia kylpyläpaketteja, mutta noudattelevat pääsääntöisesti seuraavaa kaavaa: höyryhuoneessa tai marmoripöydällä maaten pehmitetään ensin ihoa, jonka jälkeen pesijä tulee kuorimaan kuollutta ihosolukkoa pois. Vartalo kuoritaan, saippuoidaan ja pestään päästä varpaisiin, jonka jälkeen vuorossa on vielä rentouttava öljyhieronta. Erilaisiin kylpyläpaketteihin kuuluu lisäksi esimerkiksi erilaisia hierontoja tai kasvonaamioita.

Kävelyt rannalla

Ei elämä pelkkää auringonpaistetta ollut aurinkorannikollakaan. Kolmeen kuukauteen mahtui myös huonoja päiviä. Vaikka yritin painaa stressit ja murheet taka-alalle ja keskittyä tunnustelemaan miltä minusta tuntuu, yritti alakulo ottaa välillä valtaansa. Parasta terapiaa oli silloin lähteä rannalle nuuskimaan meri-ilmaa ja kuuntelemaan aaltoja. Varsinkin Alanyan itäiseltä puolelta löytyy kilometritolkulla rantaviivaa, jossa saa kävellä rauhassa. Kuljeskelin pitkin rantaa ja keskitin ajatukseni vain rantakivien tutkiskeluun. Ihanien, pyöreiden ja aaltojen pehmeiksi hiomien kivien tutkiminen ja keräily oli suorastaan meditatiivista. Välillä istahdin rantakahvilaan teelle, joskus jopa viinille, ja seurailin rantaelämää. Parin tunnin jälkeen mieli oli jo paljon kirkkaampi, eivätkä harmitukset tuntuneet enää niin ylitsepääsemättömiltä.

Turkkilainen tee

Lopuksi vielä pieni, mutta melko oleellinen osa elämää Turkissa. Sitä hörpitään aamiaisella, lounaalla, päivällisen päätteeksi, asioinnin ja kaupanteon lomassa, kävelymatkan varrella sekä ystävän luona piipahtaessa. Paikalliset hörppäävät teensä uskomattoman kuumana ja heidän lasinsa on usein jo tyhjä, kun itse vielä hämmentelen tulppaaninmuotoista lasia, yrittäen saada punertavan juomani viileämmäksi. Sanotaan myös, että kuumassa ilmastossa elimistö käyttäää tehokkaammin lämmintä kuin kylmää juomaa. Siksipä teejuomat ovatkin erityisen suosittuja kuumissa maissa, kuten Aasiassa ja Arabimaissa.

Lue lisää Turkkilaisista juomista kirjoituksestani: Turkkilaisia juomia


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Kampanjan järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @titityyppi.