Teneriffa ja Costa Adejen seutu tuntuivat olevan etenkin brittien ja saksalaisten suosiossa. Jos joskus kuulee ihmeteltävän suomalaisten turistien käyttäytymistä maailmalla suomibaareineen, suomikaraokeineen, jääkiekkoineen ja suomalaisine lihapullineen, hallitsevat myös britit erinomaisesti tuon kotimaisen kulttuurinsa rakastamisen jalon taidon. Aamuisin ravintolat tarjoilivat englantilaista aamiaista, päivän mittaan terasseilta alkoivat kaikumaan jalkapallo-otteluiden äänet ja iltaisin brittiläinen huumori veti paikat täyteen jonkinsorttisen stand upin merkeissä. Karaokebaarien suosituinta antia olivat brittitähtien (kuten esimerkiksi The Beatles, Tom Jones ja Oasis) kappaleet, joita kävin itsekin muutamana iltana laulaa luikauttamassa.
Britit pelasivat baareissa myös jotain bingon tyyppistä peliä pelikorteilla (kutsutaan ilmeisesti nimellä "Sticky 13s"), johon mekin yksi ilta intouduimme osallistumaan saadaksemme hieman jännitystä muutoin hiljaisehkoon iltaan. Viidellä eurolla sai lunastaa itselleen 13 kortin pakan. Pelinjohtaja alkoi käymään omasta pakastaan kortteja läpi. Jos pelaaja oli tarpeeksi onnekas ja 12 korttia oikein piti huutaa "I feel lucky", jonka jälkeen piti kertoa onko jäljelle jäänyt kortti punainen vai musta, joka lisäsi jännitystä. Ensimmäisenä kaikki 13 korttia oikein saanut voitti itselleen potin, joka kasvoi sitä suuremmaksi mitä enemmän pelaajia bingoon osallistui. Meidän sähellykseemme saimme lisäjännitystä, kun emme hallinneet korttitermistöä kunnolla edes suomeksi saati sitten englanniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti